Progressiivista metallia Italiasta – arviossa DGM:n ”Endless”
”Endless” on italialaisen progressiivisen metalliyhtye DGM:n tuorein albumi. Jo vuosia sitten perustajajäseniensä jättämä DGM elää täysin omaa elämäänsä ja jaksaa vuodesta toiseen ilahduttaa progressiivisen musiikin ystäviä. Syytä iloon on jälleen, sillä ”Endless” vie mukanaan.
Kolmen muusikkoystävän, Diego Realin, Gianfranco Tassellan ja Mauriozio Pariottin vuonna 1994 perustama DGM on kulkenut odotettua pidemmän ja monivaiheisemman uran kuin sen perustajajäsenet ovat taatusti osanneet uneksia. Kolmikon etunimien ensimmäisistä kirjaimista tuleva DGM ei ole sisältänyt yhtään alkuperäistä jäsentä sitten vuoden 2005, kun Reali jätti kolmikon viimeisimpänä kokoonpanon. Se ei ole kuitenkaan estänyt DGM:n tarinaa jatkumasta.
Yhtye on julkaissut Realin lähdön jälkeen peräti seitsemän studioalbumia, joista tänä syksynä julkaistu ”Endless” on viimeisin. Uusimman albumin on luonut kokoonpano, joka on ollut kasassa vuodesta 2008 lähtien, jolloin yhtyeen nykyinen vokalisti Mark Basile liittyi DGM:n rivistöön. Basile on ollut todellinen löytö, sillä solistilla on karismaattinen ääni ja vahva ilmaisukyky, joka tuo kappaleisiin todellista sielukkuutta.
Basilen äänestä tulee paikoitellen mieleen Sonata Arctican Tony Kakko muttei niin paljon, että asiaan kiinnittäisi jatkuvasti huomiota. Basilen äänenkäytössä on myös jotain samanlaista kuin brittiläisen Haken-yhtyeen vokalisti Ross Jenningsillä. Sekään ei ole mitenkään negatiivinen referenssi, mielenkiintoinen havainto lähinnä. Ja mitä tulee DGM:n nykyiseen ulosantiin, on se kuin sekoitus edellä mainittua Hakenia, Deep Purplea Hammond-urkuineen unohtamatta ripausta Jethro Tullia, joka tulee kappaleilla kuultavista huiluosuuksista.
En ole perehtynyt DGM:n aikaisempaan tuotantoon, mutta yhtyeen omien sanojen mukaan merkittävin ero edellisiin julkaisuihin tulee sen konseptimaisuudesta. Siitä on helppo olla samaa mieltä, sillä kappaleiden väliset siirtymät ovat hyvin hienovaraisia ja luotu juuri yhtenäistä kuuntelukokemusta silmällä pitäen. Kappaleiden vaihdoksia ei suoranaisesti edes huomaa – ainoastaan tunnelmien muutokset, jotka tapahtuvat kappaleiden aikana.
Kontrastit ovat toisinaan huomaamattomia ja joskus puolestaan radikaaleja. Niin on esimerkiksi ”Final Callin” ja ”Blank Pagesin” välisen siirtymän kohdalla, jossa siirrytään mahtipontisesta ja pauhaavasta äänimaisemasta harmoniseen tunnelmointiin. Muutokset ovat kuitenkin aina hyvin hallittuja ja palvelevat kokonaisuutta. Mielenkiinto pysyy yllä, ja Basile pääsee esittelemään äänialansa taipuvuutta.
Mainos päättyy
Yksinkertaisen ja koruttoman kannen omaava ”Endless” on kaikkea muuta kuin tavanomainen. DGM:n on loihtinut albumin, joka onnistuu vavahduttamaan niin hillityllä kuin väkevällä ulosannillaan. Kuten progressiivissa metallialbumeissa yleensä riittää myös ”Endlessissä” makusteltavaa useaksi kertaa. Hieno levy, kerta kaikkiaan.
Kappalelista:
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen