Promoottorilegenda Antti Einiö on kuollut

Konserttipromoottori Antti Einiö on kuollut. Einiö menehtyi keskiviikkona 27. elokuuta nopeasti edenneeseen sairauteen Espoossa. Einiö oli kuollessaan 89-vuotias.

Antti Einiö oli suomalaisen konsertti- ja musiikkimaailman grand old man. Hän työskenteli 1950-luvun alusta alkaen satojen kotimaisten ja ulkomaisten artistien kanssa hoitaen heidän konserttejaan ja levytyksiään. Einiö teki myös näyttävän uran televisiossa, toimi levylaulajana ja voitti useita suomenmestaruuksia ei joukkuelajeissa.

Einiölle myönnettiin elämäntyöstään Kultainen Emma -palkinto helmikuussa 2024.

Antti Einiö syntyi Helsingissä 17. marraskuuta 1935. Hän valmistui Helsingin Kauppakorkeakoulusta kauppatieteen maisteriksi ja innostui konserttitoiminnasta Paavo-veljensä esimerkin myötä. Paavo Einiö oli perustanut vuonna 1945 konserttitoimisto Rytmi-Musiikin, joka toi maineikkaita kansainvälisiä jazzartisteja konsertoimaan Suomeen.

Antti Einiö alkoi toimia veljensä konserteissa aluksi apumiehenä, mutta pian he ryhtyivät järjestämään ulkomaisten artisteja Suomeen yhdessä. Einiöiden ensimmäinen yhteinen konsertti oli Louis Armstrongin esiintyminen Helsingin Messuhallissa 1950-luvun puolivälissä. Pian Suomeen saapuivat heidän tuottaminaan myös mm. Duke Ellington, Ella Fitzgerald ja Oscar Peterson sekä The Count Basie Orchestra.

Einiö on suomentanut Hear Me Talkin’ to YA -teoksen. Tämä vuonna 1958 julkaistu Jazzin vaiheita -kirja on yhä yksi merkittävimmistä jazzopuksista maassamme.

Paavo Einiön, Johan Vikstedtin ja Herbert Katzin perustamassa Scandia-Musiikki -levy-yhtiössä Antti Einiö työskenteli 1959–1972. Hänen tehtävänään oli etsiä uusia artistiehdokkaita ja kappaleita levytettäväksi. Einiö toi Scandiaan mm. Kari Kuuvan, Renegadesin ja Hectorin, jolle Einiö valitsi ensimmäiseksi singleksi menestykseksi nousseen ”Palkkasoturin”. Dannyn Einiö puolestaan löysi ”East Virginia” -koenauhan perusteella.

Ensimmäisen konserttiyhtiönsä, Artistit Oy:n, Einiö perusti 1973. Hän myi mm. Tapani Kansan Joukon ja Kostin, Pepe & Paradisen, Katri Helenan, Wigwamin ja Tasavallan Presidentin esiintymisiä. Lisäksi Artistit Oy toi 1970-luvulta alkaen EMA-Telstar -ohjelmatoimiston lukuun Suomeen suuren joukon kansainvälisiä tähtiä, kuten Abban Finlandia-taloon ja Hotelli Hesperian yökerhoon 1975.

Einiö perusti 1970-luvun lopulla Paavo-veljensä kanssa uuden yhtiön, Metronomen, joka keskittyi ulkomaisiin esiintyjiin. Metronome toi Suomeen konsertoimaan mm. Bob Dylanin, Dire Straitsin ja Eric Claptonin.

Einiö jatkoi konserttitoimintaa 1980-luvun puolivälissä oman ShowCo-yhtiönsä kautta, joka alkoi järjestää isoja konsertteja aina Olympiastadionia myöten, kuten Dire Straitsin Helsinkiin vuonna 1992 sekä Michael Jacksonin Tallinnan Laululavalle 1997. Muita Einiön tuolloin järjestämiä Suomen-konsertteja olivat mm. Tina Turner, ZZ Top, Frank Sinatra & Sammy Davis Jr., Pretenders, Sting, Iron Maiden, Eurythmics, Metallica ja The Rolling Stones. Hän teki myös tiiviistä yhteistyötä Pori Jazzin kanssa vuosina 1986–2002 ja välitti sinne muun muassa James Brownin ja Ringo Starrin.

Einiö päätyi myös televisioon ja sitä kautta jopa levylaulajaksi 1960-luvun alussa. Paavo Einiö oli käynnistänyt Nuorten tanssihetki -TV-ohjelman, jossa soittivat tuon ajan suosituimmat artistit ja yhtyeet. Antti Einiö toimi ohjelman juontajana 1961–1967. Sittemmin hän juonsi lukuisia TV-konsertteja sekä 1970-luvulla Lauantaileikit-TV-ohjelmaa yhdessä Esko Roineen kanssa.

Nuorten tanssihetki -ohjelman yhteyteen liittyvät myös mm. Jimi Hendrixin, Cat Stevensin sekä Sonnyn ja Cherin legendaariset Suomen TV-vierailut. Heistä Hendrix myös esiintyi Einiöiden yhtiön tuottamassa konsertissa Helsingin Kulttuuritalossa toukokuussa 1967.

Antti Einiö menestyi myös levylaulajana. Ensimmäisen kerran hänen ääntään kuultiin taustalaulajana vuonna 1963 Four Catsin kappaleessa Nyt Limbo Soi. Keväällä 1964 Scandia julkaisi kaksi hänen omaa lauluaan sisältäneen levynsä, joka nousi listojen kärkisijoille. Farmer John -kappaleen sekä Larry Williamsin Dizzy Miss Lizzyn sisältämä levy julkaistiin myös Saksassa ja Ruotsissa. Lisäksi Einiö julkaisi syksyllä 1964 toisen singlen, Thunderbird Stomp / I Don’t Wanna Know, ja keväällä 1965 kolmannen, Got My Mojo Working / La la la la.

Pitkän musiikkiuran lisäksi Antti Einiö teki mittavan karriäärin urheilun parissa. Hän oli yksi maamme kokeneimmista joukkueurheilijoista ja saavutti urallaan kymmeniä suomenmestaruuksia eri lajeissa.

Ensimmäisen suomenmestaruutensa Einiö sai maahockeyssä 1954. Sittemmin hän pelasi myös jääpalloa ja koripalloa SM-sarjassa ja jalkapalloa alemmalla sarjatasolla. Maahockeyn suomenmestaruuksia hän voitti kaikkiaan yli kaksikymmentä ja pelasi vielä 1990-luvun alkuun saakka mestaruussarjassa. Jääpallon suomenmestaruudet Einiö voitti vuosina 1958–1959.

Sisu, jääräpäisyys ja periksiantamattomuus olivat aineksia, joista Antti Einiö elämänsä rakensi. Hän menetti toisen silmänsä jääpallo-ottelussa 1982 ja nousi kerta toisensa jälkeen pinnalle muista vastoinkäymisistä huolimatta.

Einiö teki työtään kuolemaansa saakka. Viimeisinä vuosinaan hän järjesti artisteja konsertteihin ja festivaaleille niin Suomeen kuin ulkomaille. Hän oli lisäksi pitkään Eastway-konserttiyhtiön pääpromoottorina hoitaen Suomeen vuosittain kymmeniä eri alojen laulajia, yhtyeitä ja muita esiintyjiä.

Einiön viimeiseksi työksi jäi basisti Marcus Millerin välittäminen Suomeen konsertteihin, jotka pidetään lokakuussa Kulttuuritalossa, Tampere-talossa ja Tallinnassa.

Einiöllä on kolme lasta ja neljä lastenlasta. Urheiluharrastustaan hän jatkoi tenniskentillä viimeisiin vuosiinsa saakka. Siviilissä hänen suuri intohimonsa oli kalastus, ja hän lomaili usein Ahvenanmaalla harrastuksensa merkeissä.

– Kaiken kaikkiaan minusta tuntuu, että olen ollut konsertti- ja viihdealalle liian kiltti. Olen myös joutunut siitä kärsimään, kun suurimmissa tappeluissa isoista artisteista olen helposti antanut periksi. Tosin en tiedä, olisinko jyrkemmällä toiminnalla mitään voittanut. Olisin vain saanut omahyväisen promoottorin maineen, ja moni pitkä ja hyvä ystävyys olisi jäänyt solmimatta. Enemmän olenkin aina joutunut olemaan sovittelijan asemassa, kun minulla on ollut niin hyvät suhteet eri puolille maailmaa ja eri yhtiöihin, Einiö totesi vuonna 2014 ilmestyneessä Tomi Lindblomin kirjoittamassa elämäkertateoksessaan Rokkia ikä kaikki.

– Kielitaidollani minun olisi pitänyt kuulemma ruveta diplomaatiksi. Mutta musiikki ja urheilu ovat olleet minun elämäni valinnat. Ehkä niissäkin on välillä aika lailla diplomatiaa tarvittu, Einiö totesi.

Tekstin kirjoittaja: Tomi Lindblom, Einiön pitkäaikainen ystävä ja elämäkerran kirjoittaja