MTV:n ”Headbangers Ball” raotti 90-luvulla ovea monille metallibändeille. Osuutensa suosiosta sai myös yhdysvaltalainen yhtye Prong. Fyysisten yhteenottojen maailmasta lyriikkansa ammentavat kappaleet ”Snap Your Fingers, Snap Your Neck” ja ”Whose Fist Is This Anyway?” muotoutuivat pienimuotoisiksi hiteiksi yön pikkutunneilla. Maailma on kuitenkin kovasti muuttunut sitten viime vuosituhannen. Kieroon kasvanut MTV siirtyi näyttämään miltei yksinomaan reality-sarjoja, ja monien muiden 90-luvun lapsitähtien tavoin jäi Prong oman onnensa nojaan.

Prongin musiikillinen moottori, laulaja-kitaristi Tommy Victor ei kuitenkaan jäänyt toimettomaksi. Muun muassa Danzigin ja Ministryn riveissä itsensä kiireisenä pitänyt Victor ehti jättää kädenjälkensä mitä moninaisimpiin projekteihin, yhtenä näistä myös Adam Lambertin demottamisvaiheeseen ehtinyt yhtye Citizen Vein. Luovaa energiaa on riittänyt myös Prongiin: 2010-luvulla virallisen paluunsa tehnyt orkesteri on ehtinyt muutaman vuoden sisällä julkaista jo neljä kokopitkää, joista tuorein on helmikuussa ilmestyvä ”X – No Absolutes”.

Musiikilliselta anniltaan ”X – No Absolutes” on kuin soundtrack katulätkämatsille, jossa mailaa käytetään enemmän aseena kuin pelivälineenä. Kitarankieliä sahataan kuin amputoitavaa raajaa, eikä bassorumpujen kalvoillekaan turhan pitkiä kahvitaukoja suoda. Kappaleet kuulostavat thrash- ja groove metalilta, mutta asenne ja levyn kansitaide huutavat hardcorepunkia. Sanoittajana Victoria on siunattu epäinhimillisen usealla keskisormella, joita hän ei epäröi näyttää yhdellekään taholle.

”X – No Absolutesissa” pistääkin silmään sen ylitsekuohuava aggressiivisuus. Victorilla ja kumppaneilla tuntuu olevan hampaankoloissaan jäänteitä niin monesta ateriasta, että levyä kuunnellessa herää kysymys: onko tämän tarkoitus olla näin vakavamielistä musiikkia? Ei välttämättä. Tämän oivalluksen jälkeen albumi näyttäytyykin täysin uudessa valossa. Biisien simppelit rakenteet, jo kauan sitten puhkikulutetut thrash-kliseet sekä tarkkuuden sijasta nopeutta suosivat kitarasoolot alkavat tuntua oivallisilta luovan vihan purkauksilta.

Kevytmielisempi asennoituminen kuuntelemiseen on myös Victorin laulutyylin eduksi. Liekö kyseessä tietoinen ratkaisu vai liiallisen pubissa istuskelun lieveilmiö, mutta periamerikkalaisista juuristaan huolimatta miehen artikulaatio tuo mieleen voimakkaasti humaltuneen brittiläisen jalkapallohuligaanin. Laulusuorituksista tyylirikkeitä etsivä jazz-poliisi löytää kyllä etsimänsä, mutta vähemmän vakavaa kuuntelijaa Victorin ärjyminen viihdyttää. Loistavina esimerkkeinä kyseisestä tulkintatavasta toimivat armottomuudessaan viihdyttävät kappaleet ”Sense of Ease” ja ”Belief System”, joita kuunnellessa pystyy melkein tuntemaan Victorin syljen korvakäytävässään.

Mukaan on mahtunut myös ryppyotsaisempia vetoja. Elektronisilla vivahteilla leikittelevä nimikkokappale ”No Absolutes” ja pseudoballadi ”Do Nothing” pyrkivät selkeästi tuomaan uusia elementtejä yhtyeen katalogiin. Samalla molemmat jäävät levyn heikoimmiksi suorituksiksi – etenkin jälkimmäisessä tiheään viljelty säe ”Welcome to the world of unhappiness” saa angstimittarit punaisen puolelle.

90-luvulla nauttimaansa suosiota Prong tulee tuskin enää koskaan saamaan takaisin. Siitä huolimatta ”X – No Absolutes” on kelpo metallilevy, jonka suurin ansio on sen viihdyttävyys. Se, onko tämä viihdearvo suunniteltua vai ei, onkin sitten asia erikseen.

7/10

Kappalelista:
1. Ultimate Authority
2. Sense of Ease
3. Without Words
4. Cut And Dry
5. No Absolutes
6. Do Nothing
7. Belief System
8. Soul Sickness
9. In Spite of Hindrances
10. Ice Runs Through My Veins
11. Worth Pursuing
12. With Dignity
13. Universal Law (Bonus Track)

https://www.facebook.com/prongmusic

Kirjoittanut: Lassi Linnola