Protest the Hero on tehnyt tämän 35-minuuttisen EP:n yleisörahoituksen voimin julkaisten joka kuukausi yhden uuden biisin EP:ltä. Yleisesti ottaen on hienoa, että usein liian vähällä rahalla toimeentulevat bändit etsivät ja löytävät uusia toimeentulon muotoja. Toivottavasti tämänlaiset toimeentulon uudet muodot mahdollistavat tulevaisuudessa useamman yhtyeen lisääntyneen toimeentulon sekä keikkailun. ”Pacific Mythin” viimeinen biisi valmistui kokonaan maaliskuussa ja nyt onkin aika arvioida levyä kokonaisuutena. Ja millainen räjähtävä kokonaisuus se onkaan!

”Pacific Myth” on taattua Protestia. Melodiat venkoilevat ja poukkoilevat, biisirakenteet vaihtuvat nopeasti hetkestä toiseen ja Rody Walkerin komeat vokaalit liitävät kimuranttien kuvioiden yllä. Yhtyettä voi kuvailla tauottomana melodioiden ja rytmien ilotulituksena, joka räiskäyttää mitä ihmeellisimpiä yhdistelmiä tärykalvoille. Yhtye on ehdottomasti jopa progemetalli-yhtyeiden perheessä sieltä levottomimmasta päästä. Lähimpinä vertailukohtina lienevät Between the Buried and Me:n progressiivinen monimutkaisuus ja The Dillinger Escape Planin äkkivääryys, mutta myös The Human Abstract tulee ajoittain mieleen yhtyeen hieman rytmipainotteisempana veljesbändinä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kuten yhtyeen kanssa on tavanomaista, niin ensimmäiseen kymmeneen kertaan kappaleista ei saa mitään otetta. Siellä täällä on komeita vokaalikoukkuja, kuten esimerkiksi biisin ”Tidal” puolivälistä loppuun, mutta nekin kulkeutuvat nopeasti ohi korvien. Protest ei silti ole unohtanut rakenteellista dynamiikkaa, sillä esimerkiksi samassa biisissä sekä avausbiisissä uskalletaan välillä jarrutella ja kasvatella rakenteita. Yhtye lienee yllä mainituista yhtyeistä kuitenkin kitaramelodiapainotteisin, ja pääasiassa melodiat lentävätkin tauotta teknisistä kitaroista villisti tilutellen, tempojen nakuttaessa reilua juoksuvauhtia. Välillä melodiat eksyvät itsetarkoituksellisen soitinmasturbaation puolelle ja tuottavat aluksi informaatioähkyn, mutta pääosin ovat kuitenkin hyvällä tyylitajulla tehtyjä.

Lähes joka biiseissa on muutamia todella upeita osioita, mutta sellaisia täysosumabiisejä kuin viime levyllä ”Volition” olleet ”Clarity”, ”Drumhead Trial” tai ”Mist” ei löydy. Kuitenkaan yhtäkään biisiä levyllä ei halua skipata ja lätty onkin kuunteluarvoltaan äärimmäisen pitkäikäinen jos vain sekopäistä meininkiä kestää kuunnella. Näin lähempänä kahdenkymmenen kuuntelukerran jälkeen esimerkiksi levyn päättävä ”Caravan” on noussut tunnelmoinnillaan arvoon arvaamattomaan, siinä missä esimerkiksi ”Cataract” on alusta asti herättänyt vokaalimelodioillaan ja upeilla rytmittelyillään intoa.

EP:ssä on ohessa biisit instrumentaaliversioina vailla vokaaleja. Itselleni Rody Walkerin pääosin puhtaat vokaalit ovat keskeinen osa bändin soundia ja ovat vaikeudestaan huolimatta kuitenkin se kaikista helpoin tapa lähestyä yhtyettä. Instrumentaalit kantavat ihan hyvin itsekin, vaikka Walkerin keskeinen biisejä yhteen sitova ja koukuttava vokaalikerros on poistettu. Joka tapauksessa vokaalien kera homma toimii paremmin, mutta hatunnosto yhtyeelle instrumentaaliversioiden julkaisusta joka tapauksessa, sillä on myös niitä, jotka haluavat pelkät instrumentaalit kuunnella.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Protest the Hero ei päästä taaskaan kuuntelijoitaan helpolla. Yhtye ei aliarvioi ketään ja sen turboahdettu musiikki onkin parhaimmillaan räiskyvän uskomatonta melodioiden ilottelua toinen toisensa perään. Biisit eivät tietenkään pysy lainkaan lapasessa rakenteiltaan, mutta yhtye on lähes kääntänyt sen edukseen. On käsittämätöntä, miten yhtye saa näin venkoilevan musiikin kuulostamaan hyvältä. Arvosana on alustava ja voisi parantua mahdollisesti lisäkuuntelukertojen myötä. Jos luulit, että aikaisemmat tänä vuonna julkaistut teknisen metallin julkaisut olivat haastavia, mutta äärimmäisen palkitsevia, ota käteen ”Pacific Myth” ja antaudu tämän tulituksen alle ja ihastu tai vihastu.

8½/10

Kappalelista:

1. Ragged Tooth
2. Tidal
3. Cold Water
4. Cataract (feat. Michael Ciccia)
5. Harbringer
6. Caravan
7. Ragged Tooth (Instrumental Version)
8. Tidal (Instrumental Version)
9. Cold Water (Instrumental Version)
10. Cataract (Instrumental Version)
11. Harbringer (Instrumental Version)
12. Caravan (Instrumental Version)

Kirjoittanut: Juri Hiltunen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy