Provinssi 30.6.-2.7.2016: Rankkasadetta, auringonpaistetta sekä Saksalaista ilmiömäisyyttä Törnävänsaaressa

Provinssin avauspäivän koostivat mm. kotimaiset Insomnium ja Nightwish sekä Yhdysvalloista ja Irlannista tulleet Five Finger Death Punch sekä Flogging Molly. Kävijöitä oli ensimmäisenä päivänä eli torstaina 30.6.2016 18 000 sekä kävijämäärä vain kasvoi päivä päivältä loppuunmyytyyn lauantaihin, jolloin kävijöitä oli 31 000, joka on Provinssin yhden päivän kaikkien aikojen ennätyslukema.

Kotimaisen death metallin jyrä Insomnium avasi ensimmäisen festivaalipäivän metallin kannalta Woodland Stagella. Yhtyeeltä kuultiin monipuolisesti biisejä eri albumeilta, myös viimeisimmältä ”Shadows of the Dying Sun” nimiseltä pitkäsoitolta, joka oli arvostelumenestys. Juuri kun yhtye oli päässyt kunnolla vauhtiin, alkoi kova rankkasade, joka ajoi suuren osan yleisöstä pois sadesuojaan. Paikalle jäi silti onneksi melko paljon ihmisiä fiilistelemään, josta yhtye kiittikin kovasti paikalle jäänyttä yleisöä ja käski antamaan Suomen kesälle suuret aplodit. Vaikka sää ei ollut mitä parhain ja muta sen kuin roiskui, meininki oli silti kohdillaan, yhtyeen fanit juoksivat jopa ilman paitaa pitissä eikä rankkasade näyttänyt haittaavan heitä ollenkaan.

Seuraavana esiintyi irlantilainen Flogging Molly Mainland Stagella suuren yleisön voimin. Vaikka sade vielä jatkuikin melkein koko keikan loppuun saakka, tämä esitys oli varmasti koko festivaalin viihdyttävin ja hauskin kokemus ainakin minulle itselleni. En ollut bändiä mitenkään hirveästi kuunnellut ennen kyseistä päivää, mutta keikan aikana toivoin että olisin. Yleisössä oli aivan mahtava meininki, yhtye sai yleisön juhlatuulelle. Yleisön keskelle muodostui monen kappaleen aikana suuri rinki, jossa fanit tanssivat piirin pyöriessä ja monet tanssivat myös käsikynkässä. Tunnelma oli suorastaan mahtava ja jollain tavalla niin kotoisa, tuntui että kaikki yleisössä olivat kuin yhtä juhlivaa ja tanssivaa perhettä. Aurinko alkoikin paistamaan keikan lopussa, kun oli enää muutama kappale soittamatta. Yhtyeen laulaja Dave King hymyili ja huusi ”Look, we made the sun come up!” ja yleisö hurrasi. Viimeisten kappaleiden aikana tunnelma oli katossa, viimeisen kappaleen ajan keskellä yleisöä pyöri circle pit, jossa fanit taputtivat ja lauloivat juostessaan ympyrää.

Five Finger Death Punchin aloittaessa soittamaan tummat pilvet alkoivat taas peittämään taivasta. Yhtye aloitti keikkansa ”Lift Me Up” kappaleella ja seuraavien biisien jälkeen ei kestänyt kauaakaan, kun sade taas yllättikin yleisön. Tämä ei kuitenkaan haitannut uskollista mukana laulavaa yleisöä ollenkaan. ”Burn MF” kappale villitsi koko yleisön, yhtyeen vokalisti Ivan Moody pistikin yleisön laulamaan kertosäkeessä ”Burn motherfucker, burn motherfucker, burn!” niin kovaa, että koko Törnävänsaari kaikui. Kyseisen kappaleen aikana laulajalla oli lavalla mukanaan musta pesäpallomaila, jonka hän antoikin biisin päätteeksi eturivissä olleelle fanille. Moody signeerasi myös erään toisen onnekkaan fanin FFDP lipun, jonka kunniaksi yleisö antoi aplodit. Mieleen painui myös kaunis ja tunteellinen veto ”Wrong Side of Heaven” kappaleesta, joka sai Ivanin sekä koko bändin ja yleisön mukaan lukien kyyneliin.

Provinssin perjantain päätti itseoikeutetusti kotimaisen metallin lippulaiva Nightwish. Yhtye on viimeisimmän ”Endless Forms Most Beautiful” -nimisen albuminsa julkaisun jälkeen noussut aivan uuteen kukoistukseen ja keikka Provinssissa osoitti yhtyeen olevan myös livenä ehkä parempi kuin koskaan aikaisemmin sen historiassa. Floor Jansenin sekä Kai Hahdon mukaantulo yhtyeeseen on saanut siihen uutta virtaa ja Törnävänsaaressa kuultu hittien kimara tuskin jätti ketään kylmäksi. ”The Greatest Show on Earth” on kotimaisen metallin ehkäpä monipuolisin ja kunnianhimoisin kappale koskaan ja kerrassaan upea kappale päättämään festivaalin ensimmäinen päivä. Kiitos Nightwish!

Viimeisen festivaalipäivän eli lauantain 2.7.2016 yksi odotetuimmista ja varmaan parhaista livebändeistä nimeltään Biffy Clyro aloitti keikkansa yhdeksän aikaan illalla festivaalin suurimmalla lavalla Mainland Stagella. Porukkaa oli hurjasti paikalla katsomassa tätä rockin ihmettä. Olin kuullut jo ennen kyseistä päivää yhtyeen olevan aivan mieletön livenä ja sitähän se olikin, yhtye onnistui vetämään eeppisen show’n ja jälleen kerran hurmaamaan Suomalaisen yleisön. Tästä keikasta ei jäänyt puuttumaan yhtään mitään, se oli silkkaa täydellisyyttä. Keikkaa katsellessa pystyi vain unohtamaan kaiken ympärillä olevan ja keskittymään pelkästään upeisiin melodisiin kertosäkeisiin ja hulppeisiin kitaransointuihin.

Sitten siirrytäänkin koko lauantain kruunaavaan pääesiintyjään, Saksan ylpeyteen Rammsteiniin, joka oli varmasti koko festivaalin odotetuin esiintyjä. Yhtye aloitti keikkansa noin kymmenen minuuttia myöhässä, varmaankin erikoistehosteiden valmistelujen takia, joissa menikin odotettua enemmän aikaa. Ruudulle ilmestyi pian lähtölaskenta, jonka loputtua esirippu tippui lavan edestä ja lavan takaa räjähti taivaalle punainen savupilvi valoineen. Punainen savupilvi peitti miltei koko taivaan ja yhtye aloitti shownsa ”Ramm 4” nimisellä kappaleella laskeutuen lavalle katosta. Koko keikka oli täynnä valoja, pommin paukautuksia, ilotulituksia, taivasta valaisevia liekkejä ynnä muuta Rammsteinille olennaista. 

Seuraavana pärähti soimaan yksi yhtyeen tunnettuimmista kappaleista nimeltään ”Reise, Reise” ja yleisö lauloi kovaan ääneen mukana myös tässä kappaleessa. Minusta Rammsteinissa on aina ollut mahtavaa se, että Saksalaista yleisöä lukuunottamatta, kukaan ei ymmärrä mitä laulaja edes laulaa, mutta silti se kuulostaa vaan niin pirun hyvältä.  Yhtyeen settilista oli yleisölle varmasti erittäin mieluinen, sillä siinä oli kaikki yhtyeen hittikappaleet.

”Du Hast” kappaleessa yleisön laulu kuului jopa kovemmin kuin yhtyeen keulakuvan Till Lindemanin ääni. En osaa edes pukea sanoiksi sitä fiilistä, kun 31 000 ihmistä laulaa tätä kappaletta niin kovaa, että varmasti jo melkein koko Seinäjoki kuulee. Siinä mahtoi bändilläkin olla jo vaikeaa pidätellä hymyään, silti he pysyivät koko keikan miltei ilmettä muuttamatta, koska eihän hymyily nyt Rammsteinille sovi alkuunkaan.

Yhtye lähti lavalta, vaikka soittoaikaa oli vielä jäljellä ja tietenkin kaikki tiesivät, että he vielä palaavat ja hurrasivat yhtyeen takaisin lavalle. Tämän jälkeen he soittivat ”Sonne” kappaleen eikä kappaleen aikana liekeiltä ja kuumuudelta säästytty, eturivissä olijoilla mahtoi olla hiki pinnassa, kun takarivissäkin pystyi tuntemaan kuumuuden niin selkeästi. Keikka ei ollut vain pelkästään soittamista vaan se oli myös todellista esiintymistä ja erittäin viihdyttävää katsottavaa. Välillä melkein unohtikin eläytymiseltään missä oli. ”Amerika” kappaleen alkaessa Lindemann antoikin yleisön laulaa koko kappaleen alkuosan, jonka johdosta koko Törnävänsaari lauloikin niin kovaa kuin ikinä pystyi. Sitten tulikin jo aika viimeiselle kappaleelle ja ”Engel” lähti soimaan, kappaleen aikana laulajan takaa nousi siivet, jotka nostivat hänet hiljalleen korkeuksiin. Lindemannin keikkuessa korkeuksissa siivet alkoivat sylkeä tulta ja näkymä oli mitä ilmiömäisin. Ihan huippuloppu tälle uskomattomalle spektaakkeliselle show’lle.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Vastaavaa lavashow’ta ei varmasti kukaan yleisössä ollut ole nähnyt kertaakaan elämässään, yhtyeen jäsenetkin tavallaan ”näyttelivät” koko esityksen ajan, ihan ennen näkemätöntä. Keikan lopuksi yhtye kokoontui lavalle ja meni ensin polvilleen ja tämän jälkeen Till Lindemann kiitti yleisöä suomeksi ja koko yhtye vielä kumarsi ja lähti lavalta.

Raportti: Evita Haataja
Valokuvat: Jarmo Hänninen