Provinssiin saapuvan Hakenin Richard Henshall kertoo muusikon tärkeimmistä ominaisuuksista sekä bändin uuden albumin taustoista

Haken Press photos, Wansdworth

Vuonna 2007 perustetusta brittiyhtye Hakenista on noussut yksi progressiivisen metallin suurimmista nimistä. Yhtye julkaisi vuonna 2018 viidennen studioalbuminsa ”Vectorin”, joka on toistaiseksi kenties bändin raskain studioalbumi. Yhtyeen progressiivista ilotulitusta ja tarttuvia kappaleita on mahdollista päästä todistamaan kesällä Seinäjoen Provinssirock-festivaalilla, jolla Haken nähdään perjantaina 28. kesäkuuta.

Aikaisemmin yhtye on nähty Suomessa vuonna 2015 Tavastialla Between The Buried And Me’n lämmittelijänä ja vuonna 2016 Ilosaarirockissa Joensuussa. Haken esiintyi myös maaliskuussa 2019 jälleen Tavastialla, mutta tällä kertaa kyseessä oli bändin oma konsertti pääesiintyjänä. KaaosZine pääsi jututtamaan yhtyeen kitaristia Richard Henshallia ennen konserttia.

Miten kiertueenne on sujunut, ja millaista on ollut soittaa VOLAn ja Bent Kneen kanssa?

Richard: Tämä on ollut tähänastisista kiertueistamme paras. Olemme päässeet soittamaan uramme toistaiseksi suurimmille yleisömäärille, ja lähes puolet kiertueen konserteista ovat olleet loppuunmyytyjä, kuten myös tämä Helsingin konsertti. Se on mahtavaa, koska olemme täällä ensimmäistä kertaa pääesiintyjänä. Olemme tehneet kovasti töitä vuosien aikana, ja nyt alkaa tuntua vihdoin siltä, että asiat etenevät.

VOLAn ja Bent Kneen kanssa soittaminen on ollut upea kokemus. On ollut inspiroivaa päästä jakamaan hienoja hetkiä heidän kanssaan tien päällä. He ovat paitsi upeita muusikkoja, myös upeita ihmisiä. Heidän musiikkinsa on hienointa viime vuosien aikana kuulemaani. Bent Kneen musiikki on kokeilevampaa ja erikoisempaa, kun taas VOLA on raskaampaa musiikkia. Me olemme siinä välissä, ja ehkä hieman enemmän perinteistä progressiivista musiikkia. Kaikki kolme bändiä tarjoavat todella laajan spektrin musiikkia, joten pakkaus on todella hyvä.

Onko kiertueellanne ollut joitakin selkeitä huippuhetkiä?

Richard: Lontoossa soittaminen on aina erityisen hauskaa. Bent Kneen ja VOLAn kanssa soitettujen konserttien sarja saatiin siellä päätökseen, ja Lontoo on myös meidän kotikaupunkimme, joten siellä on aina loistava yleisö. Pääsemme tapaamaan siellä perheitämme ja ystäviämme, joten se on aina samalla mukava kotiinpaluu. Myös Pariisin konsertti oli todella hieno. Ja Milano, ihmiset sekoavat siellä aina! He ovat hyvin samanlaisia eteläamerikkalaisen yleisön kanssa. He innostuvat musiikista ja saavat meidätkin villiintymään lavalla.

Eräs hauska hetki oli myös se, kun kuvasimme videon Münchenissa, jossa… Olimme aikaisemmin kuvanneet samalle studiolle a cappella -version TotonAfricasta”, mutta nyt halusimme tehdä toisenlaisen videon. Esitimme kappaleemme ”Nil By Mouth” a cappellana. Kappaleessa ei ole lainkaan vokaaliosuuksia, joten apinoimme soittimiamme äänillämme. Se oli mahtavaa.

Olisi mahtavaa kuulla se myös täällä konsertissa.

Richard: Hah, ehkä joku päivä! Se olisi aikamoinen sekasotku.

Uusin albuminne ”Vector” saattaa hyvinkin olla raskain albuminne tähän mennessä. Miten päädyitte raskaampaan ilmaisuun ja mistä se oikein juontuu?

Richard: Me kaikki bändin jäsenet olemme kasvaneet raskaan musiikin parissa. Olen aina fanittanut Fear Factorya, Machine Headia ja Meshuggahia. Pidän myös Sepulturasta ja Soulflysta. Nämä kaikki bändit olivat osa nuoruuttani. Ne ovat aina olleet läsnä meidän soundissamme, mutta päätimme juuri tällä albumilla hypätä pää edellä raskaampaan ilmaisuun.

Onko jotain tiettyä bändiä, jota kuunnellessanne inspiroiduitte?

Richard: ”Nil By Mouthin” alku on suora kunnianosoitus Fear Factorylle ja heidän albumilleen ”Obsolete”. Se on raskasta industrial-vivahteista metallia. Ja juuri tuo kappale taitaa olla raskain, jonka olemme koskaan tehneet. Sitä on todella hauskaa soittaa livenä. Luulen kuitenkin, että lopulta koko materiaalimme on yhdistelmä kaikkia eri vaikutteitamme.

 Mitkä muut uuden albumin kappaleista tuntuvat toimivan livenä parhaiten?

Richard: ”Nil By Mouthin” lisäksi rakastan soittaa ”Puzzle Boxia”. Se itse asiassa syntyi eräässä jamisessiossa, ja minusta tuntuu, että kun säveltää tuolla tavalla, syntyy sellaisia ideoita, jotka toimivat todella hyvin liveasetelmassa. Joskus musiikkimme pienemmät yksityiskohdat hukkuvat isoissa saleissa, mutta tuon kappaleen kaltaiset vahvat hetket onnistuvat aina – kuten myös ”Veil”, johon emme koskaan tule kyllästymään. Sillä kappaleella on joitakin albumin raskaimpia hetkiä ja hulluimpia yhteislinjoja. Se on aikamoinen maraton vetää läpi, ja aika hankala.

Olen huomannut, että olette kiertueella soittaneet uuden albuminne lähes kokonaan. Ette ole kuitenkaan soittaneet yhtä kappaletta levyltä, eli ”Hostia”. Onko sen puuttumiselle jokin erityinen syy?

Richard: Rehellisesti sanottuna sille ei ole mitään erityistä syytä. Minusta tuntuu siltä, että kootessamme settiä halusimme tehdä siitä mahdollisimman intensiivisen ja raskaan, joten se ei oikein sopinut joukkoon. Se on yksi suosikkikappaleistani albumilla, joten olen varma, että soitamme sitä seuraavalla Euroopan-kiertueellamme. Olisi siistiä soittaa jonain päivänä albumi kokonaisuudessaan alusta loppuun.

Oletteko koskaan soittaneet jonkin albuminne kokonaisuudessaan livenä?

Richard: Olemme tehneet niin Cruise To The Edge -festivaaleilla viime vuonna! Soitimme ”The Mountain” -albumimme kokonaisuudessaan ensimmäisessä setissämme ja koko ”Visionsin” toisessa setissämme. Olemme tehneet tuon saman myös Yhdysvalloissa ProgPower -festivaaleilla. Soitimme myös kerran ”Aquariuksen” livenä kokonaisuudessaan ennen kuin sitä oli edes julkaistu. Se tapahtui ennen kuin meillä edes oli faneja. Olisi hauskaa soittaa se taas joskus kokonaan.

Ehkä voisitte soittaa viisi peräkkäistä keikkaa, joissa esittäisitte kaikki viisi tähänastista albumianne kokonaisuudessaan?

Richard: Vau! Se olisi ihan mahtavaa. Kuka tietää, ehkä Suomi on oikea paikka siihen? Näyttää siltä, että täällä on aika iso skene.

Miten ”Vectorin” tekeminen erosi aikaisemmista albumeistanne?

Richard: Minä tein taannoin suurimman osan kaikista sävellyksistä. Ohjelmoin sovituksia MIDIlla ja lähetin niitä sitten bändin tyypeille, minkä jälkeen hahmottelimme niitä hieman harjoituksissamme. ”Affinityn” ja ”Vectorin” kohdalla taas olemme tehneet hommia koko bändin kesken ja jakaneet keskenämme ideoita prosessin alusta asti. Se on mielestäni vienyt musiikkimme kokonaan uuteen suuntaan. ”Vectorin” kohdalla olemme kehittäneet tuota metodia eteenpäin, ja olemme olleet tehokkaimmillamme. Koko albumin tekeminen alusta loppuun vei vain viisi kuukautta.

Nuo kaksi albumia kuulostavatkin selkeästi juuri bändialbumeilta.

Richard: Kyllä! Ja se on hienoa, koska niiden soittaminen konsertissa toimii sen takia todella hyvin, ja olemme kaikki sisällä musiikissa. Se tekee hyvää bändin dynamiikalle.

Millaisia vinkkejä antaisit niille nuorille bändeille, jotka haaveilevat pääsevänsä samalle tasolle kuin te?

Richard: Antakaa huomiota ja huolenpitoa musiikillenne. Minulle valmis tuote on kaikista tärkein. Minä henkilökohtaisesti annan kaikkeni aina säveltämiselle omistaen sille päiviä, viikkoja ja joskus jopa vuosia. Pitäkää siis ensinnäkin huoli siitä, että teidän materiaalinne on vahvaa, ja että olette siihen täysin tyytyväisiä. Yrittäkää olla tekemättä kompromisseja ja tehkää sellaista musiikkia, jota itse haluaisitte kuunnella. Näin se toivottavasti uppoaa myös muihin ihmisiin. Toinen neuvo on se, että tehkää uutta musiikkia jatkuvasti. Jos julkaisette albumin, pitäkää momentum yllä. Meidän kolmella ensimmäisellä albumillamme oli jokaisella vain yksi vuosi väliä. Näinä päivinä meille on hieman hankalampaa pitää tuo rytmi päällä kiertueiden takia, mutta uran alkuvaiheessa aikaa on enemmän. Ennen kaikkea, pitäkää hauskaa. Musiikin pitäisi olla pohjimmiltaan hauskaa, ja juuri siksi mekin aloitimme.

Tuo saattaa helposti hukkua nykyään, kun ihmiset tuijottavat vain statistiikkoja ja numeroita.

Richard: Kyllä, juuri niin! Ja keikkailun ohessa ajatukset saattavat helposti olla hieman muualla. Mielestäni jokaista hetkeä pitää vaalia. Me pääsemme esimerkiksi tänään soittamaan valtavalle määrälle ihmisiä, joita emme ole ennen tavanneet. Se, että he ovat tulleet tänne kuuntelemaan meidän musiikkiamme, on todella sydäntä lämmittävää. Joskus täytyy muistaa ottaa askel taakse ja arvostaa näitä hetkiä.

Olette kaikki luonnollisesti oman instrumenttinne virtuooseja. Mitkä ominaisuudet ovat mielestäsi tärkeimpiä muusikossa?

Richard: Mielestäni sinnikkyys ja kärsivällisyys. Kun on tavoitteita ja selkeä visio siitä, mitä haluaa tehdä, pystyy kyllä saavuttamaan ne niin kauan, kuin on sinnikäs ja kärsivällinen. Pitää tehdä hommia sisukkaasti. Olemme omistaneet työllemme valtavasti aikaa, ja nuorempina viettäneet tuntikausia hallitaksemme sen, mitä halusimme. Nykyään käytän enemmän aikaa musiikin säveltämiseen, jossa minulla on jatkuvasti uutta opittavaa, ja yritän keskittyä siihen prosessiin. Suurin neuvoni on se, että täytyy olla selkeät tavoitteet ja antaa sitten kaikkensa.

Mitä mielessänne liikkuu soittaessanne livenä sellaisia teknisiä kappaleita, kuten vaikkapa ”Nil By Mouth” ja ”The Architect”?

Richard: Mielestäni on tärkeää päästä siihen pisteeseen, että on soittanut kappaleita niin kauan, ettei niitä enää mieti lavalla ollenkaan. Toisinaan, jos mietin liikaa, soitan vääriä ääniä. Parhaassa tapauksessa kappaleita on harjoitellut ennen konserttia niin paljon, että ne ovat juurtuneet sormiin. Tässä kohtaa kiertuettamme olemme jo soittaneet näitä kappaleita niin paljon, että olemme jo sisäistäneet ne täysin. Voimme vain keskittyä esiintymiseen. Joskus keskittyminen saattaa herpaantua, ja juuri silloin tulee tehtyä virheitä.

Musiikkinne on hyvin monipuolista ja monivivahteista. Minkälaista musiikkia kuuntelet vapaa-ajallasi?

Richard: En itseasiassa kuuntele enää progressiivista metallia niin paljon kuin aikaisemmin. Olenhan kasvanut sen parissa. Nykyään kuuntelen enemmän jazzia ja sen sellaista, kuten vaikkapa Tigran Hamasyania. Hän on minulle kuin guru. Toistan tätä kaikkialla minne menenkin, mutta minulle hänen musiikkinsa on rasti kaikkiin ruutuihin. Hänen harmoniantajunsa on mahtava, ja hänen rytmihallintansa on käsittämätön. Minusta se kuulostaa todella Meshuggah-vaikutteiselta. Hän lähestyy pianoa hieman kuin kitaraa, ja tähän kaikkeen hän yhdistää armenialaisia folk-elementtejä niin, että lopputuloksena on täysin uniikkia musiikkia. Rakastan myös sellaisia bändejä, kuten Bon Iver, Meshuggah, Agent Fresco ja Karnivool. On olemassa niin paljon upeaa musiikkia, että joskus on hankalaa pysyä perässä.

Kiitos valtavasti haastattelusta. Haluaisitko sanoa jotain KaaosZinen lukijoille ja faneillenne Suomessa?

Richard: Se merkitsee meille niin paljon, että ensimmäinen oma konserttimme pääesiintyjänä täällä on loppuunmyyty. Kiitos kaikille paikalle tulleille, albumeitamme ostaville ja tätä haastattelua lukeville. Me todella arvostamme tukeanne, emmekä voisi tehdä tätä ilman teitä. Koko sydämemme pohjasta, kiitokset teille kaikille!

Haastattelija: Samuel Järvinen

Kommentoi julkaisua