Psychema – The Entry Point
Psychema on 2007 perustettu lappeenrantalainen progressiivisen metallin leimalla lyöty musisointipumppunen. Yhden EP:n, joka eri musiikkimedioissa sai kiittelyitä ja top-listasijoituksia, jälkeen he ovat saaneet debyyttialbuminsa valmiiksi. Joten mitä sitä suotta sitten sulattelemaan, ylityöstämään ja epäröimään, jos rauta on kuumaa ja touhumieltä riittää.
Albumista tulee ensi kuulemalta mieleen sinertävän synkeä kauhutalo. Alkuintro on sopivan mielenkiintoinen, joka jättää kuulijan mietiskelemään mihin onkaan jalkansa työntänyt. Sen jälkeen levyn lähtiessä kunnolla liikkeelle ylle nousee saundimaailma, joka on hämyinen, sähköinen, usvainen ja jopa kauhutalomainen, mutta kivan kotipolttoisen karkea ilman suurempia leikkailuja ja silotteluja. Kaikenlainen urku- ja synamuovailu iskee päälle sellaisen verhon, jonka lävitse rummut ja kitarat mahtuvat hädin tuskin puskemaan. Laulut karjuvat hienosti, tosin jääden hieman taka-alalle. Levyn pääpiirteet ovat kiireetön raskaus, tummanpuhuva tunnelmointi ja poukkoileva soitanta. Kappaleet rakentuvat päälle vyöryvällä musisoinnilla nättien kertosäkeidensä ympärille, kuin puettuna raskaaseen mustaan, maahan asti ulottuvaan trenssiin. Jopa nyt, kun tämän levyn kuunteleminen menee vakavaksi puuhaksi!
Pidän yhtyeen tyylistä kehitellä ja luoda omaa saundiaan ja ilmettään irtautuen yleisistä hevimusiikin normeista, ja he onnistuvatkin siinä kivasti. Bändiä on hankala pistää mihinkään lokerikkoon tai verrata suoraan mihinkään muuhun metalliorkesteriin – ehkäpä lähimmäksi itselle tulee mieleen Pain Confessor, mutta fiilistelevämpänä versiona siitä. Tätä albumia läpi kuunnellessa ei oikein tiedä, miten päin pitäisi olla ja mistä ottaa kiinni, vaikkei se liian hankalasti avautuva olekaan. Pitänee vain olla takertumatta ja antaa musiikin viedä. Mutta kuinka monta kertaa jaksaa olla heittopussina, vai pitäisikö heti puhaltaa peli poikki.
Mainos päättyy
Yhtye on parhaimmillaan koukuttavissa kertosäkeissään, esimerkiksi kappaleissa ”You” ja ”Solace In Void”, muuten meininki ei oikein ota tuulta alleen. Tämä johtuu takapotkuisen ja takkuisen kuuloisesta kompuroivasta soitannasta, joten esimerkiksi instrumentaalikappale ”Losing Grace” kuulostaakin melko ontuvalta. Menokohdissa homma ei oikein meinaa päästä lentoon, vaan tekee heti ylös nousun jälkeen mahalaskun, jolloin sitten raahaudutaan soramonttua vasten. Fiilistä voisi verrata pulkan kiskomiseen: talvella on kiva vetää lasta perässään kevyessä puuterilumessa, mutta kevään mittaan alkaa lumet sulaa, pulkka repeytymään osiin hiekan ja soran toimesta, ja poikakin on lihonut sairaanloiseksi, kun aktiviteetteina ovat olleet vain pulkan kyydissä istuminen, karkit ja pleikkari.
Musiikin raskaan perustunnelman kanssa ei tällä kertaa oikein kyetä saamaan kikkailevaa ja poukkoilevaa soitantaa osumaan yhteen, vaan tulee paljon puhuttua päälle ja lätkittyä ylävitosia ohi kaverin naamalle. Myös jotkin musiikilliset ratkaisut tuntuvat kummallisilta, kuten vaikkapa taustalla kuuluvat kiekulaulannat, hieman irtonaiset saundivalinnat uruissa ja ”Repetitive Momentsin” lopun mölinähuutelu. Soitannan takkuillessa olisi mielestäni kannattanut pysytellä enemmän siinä tunnelmoinnissa ja iisimmässä ulosannissa. Monissa kohdissa olisi toiminut paremmin mennä helposti eteenpäin ilman rytmikääntelyjä ja muita kikkoja. Levyn alun reilu kymmenminuuttinen on vielä varsin sujuvaa tavaraa, mutta siitä eteenpäin tuntuu kuin pinnojen väliin jäisi kengännauhat, jolloin koko reissu käy hankalammaksi kulkea loppuun.
Ehkäpä tällä kertaa Psychema haukkasikin liian ison annoksen, kun idea oli varsin hyvä, mutta rahkeet eivät riittäneet sen tyylipuhtaaseen toteuttamiseen. Nostan silti kukkahattuani yhtyeelle, että on saanut hyvin omalaatuisen ja tuoreen kuuloisen levyn aikaiseksi. Nykyään tuntuu siltä, ettei moni yhtye uskalla lähteä erottumaan massasta, vaan pysyttelevät imitoiden puhki kulutettuja ideoita ja temppuja, jolloin usein tuloksena on keskinkertaista ja merkityksetöntä huttua. Mielenkiintoisempaa on yrittää mahdottomuuksia ja epäonnistua, kuin jäädä kotiin tekemään lasten ristikoita samalla ristirunkaten. Tosin aktiviteetti sekin kaiketi…
Mainos päättyy
4/10
Kappalelista:
1. Entry Point
2. You
3. Solace In Void
4. Antiparticle
5. About Face
6. The Past
7. Losing Grace
8. Semilucidity
9. Repetitive Moments
10. Fade Out
Kirjoittanut: Ville Syrjälä
Mainos päättyy
