Psykedelian historia ja nykypäivä kohtasivat Helsingin Korjaamolla – Wigwam Revisited, Kiki Pau ja Death Hawks yhteiskeikalla

Kirjoittanut Jyri Kinnari - 13.2.2016

Wigwam_revisited160-luvun lopulla perustettu Wigwam-niminen yhtye on kenties suomalaisen rock-musiikin suurin ylpeyden aihe ja yksi kansainvälisesti arvostetuimpia suomalaisyhtyeitä koskaan. Muutamaan otteeseen uransa lopettaneen ja uudestaan aloittaneen pioneerin kappaleita on esittänyt viime vuosina Wigwam Revisited -niminen kokoonpano. Siinä vaikuttavat nykyisin rumpali Jan Noponen, basisti Petri Asiala, kitaristi Pekka Nylund, kosketinsoittaja-laulaja Mikko Rintanen ja kosketinsoittaja-laulaja Jukka Gustavson. Kokoonpanosta Noponen, Rintanen ja Gustavson ovat soittaneet myös Wigwamissa. Rintanen ja Noponen olivat osana 90-luvun alun comebackia, kun taas Gustavson vaikutti yhtyeessä jo sen alkuaikoina.

Wigwam_revisited2Ilta avattiinkin heti kättelyssä Wigwamin tahtiin. Noin tunnin aikana esiteltiin Wigwamin tuotantoa laidasta laitaan, psykedeelisestä progesta pop-meininkiin, ”Fairyportista” ”Nuclear Nightclubiin”. Keikka ei kuitenkaan ollut hajanainen, vaan kaikki musiikki tuntui yhtenäiseltä kokonaisuudelta. Tuntui kuin Wigwamin kuolematon ja vanhenematon musiikki olisi pysäyttänyt ajan paikalleen ja tarttunut kiinni kaikilla koukuillaan. Wigwam Revisitedin jäsenistö herätti musiikin henkiin – sen sydämen sykkeen saattoi tuntea. Soitosta hohkannut valtavan lämmin tunnelma oli läsnä koko esiintymisen ajan. Tänään juhlittiin ajatonta musiikkia, joka on kuluneista vuosikymmenistä huolimatta voimakasta ja raikasta.

Wigwam_revisited3Bändi soitti erittäin taitavasti. Varsinkin kosketinsoittajat Rintanen ja Gustavson ansaitsevat hatunnoston suorituksestaan. Päävastuu laulusta oli Rintasella mutta myös Gustavson lauloi pariin otteeseen. Laulu kulki erittäin komeasti molemmilta – tällä esityksellä tehtiin Wigwam-laulaja Jim Pembrokelle kunniaa. Myös rumpali Noposen suoritus oli virtuoosimainen. Kaikkein vakuuttavinta oli yhtyeen vaivaton ja eloisa yhteensoitto, mikä on kaikkia yksilösuorituksia tärkeämpää. Tämän keikan myötä voin sanoa, että Wigwamin musiikki on hyvissä käsissä. Jos yhtyeen musiikki maistuu, suosittelen todistamaan tämän livenä.

Kiki_PauSeuraavan esiintyjän myötä siirryttiin nuoremman sukupolven pariin, ikään kuin soihtu kuvaannollisesti eteenpäin luovuttaen. Harvoin keikkaileva Kiki Pau asteli lavalle ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen. Yhtye oli minulle ennestään tuntematon, mutta se ei estänyt nauttimasta valtavan suurista ja lähes hypnoottisista kappalekokonaisuuksista, joiden parissa tunti tuntui vain hetkeltä. Kiki Paun musiikki ei ole teknisesti haastavaa, vaan heidän musiikissaan painotetaan tunnelman luomista. Nelihenkinen poppoo esiintyi taidokkain ottein ja eläytyi soittamaansa musiikkiin. Eläytymistä oli havaittavissa yleisönkin puolella arvostuksesta puhumattakaan. Melko täynnä olleen Korjaamon Vaunusalissa väen määrä ei juuri supistunut Wigwam Revisitedin esiintymisen jälkeen. Olen onnellinen, että törmäsin tähän yhtyeeseen, ja odotan heidän tällä hetkellä työstämäänsä uutta albumia mielenkiinnolla. Uskallan ennustaa Kiki Paulle valoisaa tulevaisuutta.

Death-Hawks2Illan viimeinen esiintyjä oli Death Hawks. Olen nähnyt sen aiemmin muutamaankin otteeseen Lahden Torvessa. Korjaamon suuremmalla lavalla ja suuremman yleisön edessä Death Hawksin esiintyminen tuntui saavan aivan uusia ulottuvuuksia. Pienen baarin nurkassa tunnelma on erilainen ja omalla tavallan mahtava, mutta Korjaamolla yhtyeen esiintyminen tuntui ääni- ja näköhavaintojen muodostamalta performanssitaiteelta. Ikään kuin kaikki hieman paikkaansa etsineet palaset olisivat loksahtaneet paikoilleen. Valaistus ja taustalla pyörivät videot sopivat keikan tunnelmaan, eivätkä vain sopineet vaan myös vahvistivat sitä. Laulaja-kitaristi Teemu Markkulan vähäeleinen ja jokseenkin mystinen liikehdintä ja olemus ylipäätään olivat kuin osa musiikkia.

Death_Hawks1Valtaosa Death Hawksin keikasta kuultiin uuden ”Sun Future Moon” -albumin materiaalia parin vanhemman kappaleen kera. En valita ollenkaan, sillä ”Sun Future Moon” on yksi parhaita levyjä, joita olen kuullut pitkään aikaan. Ylistäviä sanoja on kuulunut kaikkialta muualtakin. ”Sun Future Moon” on rauhallista ja syvällistä psykedeliaa ilman sekasortoa ja kaaosta. Death Hawksin ensimmäisen levyn ”Shining”-kappaleella tuotiin iltamiin rockimpia tuulahduksia, mikä herätteli ”Sun Future Moonin” aiheuttaman kooman keskeltä ravistellen sähköisesti. Viimeistään tuolloin tajusin, että Death Hawksista on tullut yksi musiikkimaailman parhaimmista asioista. Kaiken kaikkiaan yhtye soitti ja esiintyi erittäin hyvin. Muistan tämän vielä pitkään.

Teksti: Jyri Kinnari
Kuvat: Antti-Juhani Johansson