”Puhuminen ilman toimintaa = ei mitään” – Klassikkoarvostelussa D.O.A.:n 40-vuotias debyyttialbumi ”Something Better Change”

Kanadan Vancouverissa perustettu trio (Dead On Arrival = kuollut jo saapuessaan) on eräs varhaisimmista pohjoisamerikkalaisista hardcore punk -yhtyeistä. Joey ”Shithead” Keithley, Randy Rampage ja Chuck Biscuits valoivat länsirannikon rajumman punkin skenelle kivijalkaa jo 1970-luvun loppumetreiltä lähtien. Yhtyeen 15. kesäkuuta vuonna 1980 julkaistun debyyttialbumin nimi lainattiin The Stranglersin ”No More Heroes” -albumin saman nimisestä singlestä.

Loppuvuodesta 1979 D.O.A. hälytettiin kesken sen Pohjois-Amerikan kiertueen lämmittelemään The Clashia Vancouverin Pacific Colisseumiin bändin ”London Calling” -albumin maailmankiertueen keikalle. Kyseisenä iltana nuori ja nälkäinen paikallinen punk-trio raivostutti illan pääesiintyjän vallattomalla lava- ja lavan ulkopuolisella meiningillään. D.O.A.:n jäsenistöä oli tullut ja lähtenyt noihin aikoihin enemmän kuin riittävästi. Sekä Rampage että yhtyeen aivan alkuperäisen rumpali Ken ”Dimwit” Montgomeryn pikkuveli Chuck Biscuits ehtivät jo kertaalleen lähteä yhtyeestä ennen kuin Keithley kutsui heidät uudelleen mukaan yhtyeen debyyttialbumin levyttävään kokoonpanoon. Nämä tapahtumat sijoittuvat maaliskuuhun vuonna 1980.

D.O.A.:n sopivasti kieli poskessa tekemä mutta silti teräväkatseinen, melodinen uuden aallon suuntaan kallistuva punk rock teki vaikutuksen moneen nuoreen pohjoisamerikkalaiseen punkkariin. Parhaiten tuo vimma kiteytyi yhtyeen kesäkuun 15. päivä vuonna 1980 julkaistulla debyyttialbumilla ”Something Better Change”. Albumia oli äänitetty pitkään ja hartaasti vuosien 1977 ja 1980 välillä yhtyeen kotikaupungissa Vancouverissa Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa. Käytännössä  albumi koostettiin yhtyeen 1970-luvun lopulla tuottamien pienlevyjen materiaalista ja parista albumia varten erikseen.äänitetystä kappaleesta. Yhtyeen varhaiseen kokoonpanoon kuulunut David Gregg soitti albumilla satunnaisia kitara- ja kosketinosuuksia. Yhtyeen aikaisempi basisti ja väliaikainen rumpali Simon ”Stubby Pecker” Wilde soitti bassoa albumin neljällä kappaleella. Albumin tuotannosta vastasi muun muassa kanadalaisen punk-yhtye The Subhumansin tuottajana toiminut Richard Drake. Albumi julkaistiin alkujaan -levymerkin kautta.

Albumin painos myytiin loppuun 1990-luvun loppupuolelle tultaessa, minkä jälkeen siitä sekä yhtyeen toisesta albumista ”Hardcore ’81” kasattiin ”Bloodied But Unbowed” -kokoelma. Vuonna 2000 Joe Shithead julkaisi ”Something Better Changen” uudelleen oman -levymerkkinsä kautta. Kaksi vuotta myöhemmin Jello Biafra julkaisi siitä yhdysvaltalaispainoksen levy-yhtiönsä Alternative Tentaclesin kautta. Albumipainoksen bonusraidoiksi lisättiin D.O.A.:n vuonna 1978 ilmestynyt ensimmäinen EP ”Disco Sucks”, joka totteli uusiojulkaisulla nimeä ”New Wave Sucks”.

Myöhempinä aikoinaan yhtyeen jäsenistö rakentui Keithleyn ympärille. Vuonna 2018 edesmennyt Randy Rampage tuli myöhemmällä urallaan tutuksi  kanadalaisen metallibändi Annihilatorin  laulajana yhtyeen legendaarisella debyyttialbumilla ”Alice In Hell” ja vuosikymmen myöhemmin ”Criteria For A Black Widow” -levyllä. Rumpali Chuck Biscuits soitti 1980-luvun alkupuoliskolla D.O.A.:sta lähtönsä jälkeen Black Flagin, Circle Jerksin, Samhainin ja Danzigin klassisen kokoonpanon riveissä. Yllä olevalla videolla Henry Rollins kertoo ajastaan Black Flagissä, ja D.O.A.:n kanssa jakamistaan hetkistä sekä sen musiikillisesta ja ideologisesta merkityksestä.

D.O.A. tunnettiin jo varhain sanoituksiltaan terävänä, vahvasti sotaa, reaganilaista oikeistopolitiikkaa ja avointa rasismia vastustavana yhtyeenä. Poliittisesti valveutunut, globalisaatiota vastustanut ja sananvapauden puolesta liputtanut kanadalaistrio tuli yleisölle tutuksi myös monilla hyväntekeväisyyskeikoillaan. Yhtyeen sloganina tunnetaan ”puhuminen ilman toimintaa on yhtä kuin ei mitään”.

Keithleyn luotsaama D.O.A. tunnetaan edelleen ankarasti Yhdysvaltojen ja Kanadan punk-luolia kiertävänä yhtyeenä. ”Something Better Change” rankattiin vuonna 2013 kaikkien aikojen kanadalaisten albumien Top 50:tä ylläpitävän Ballast-listan sijalle 10.

Kommentoi julkaisua