Punaisen lohikäärmeen prinsiipit – arviossa Therionin ”Symphony Masses: Ho Drakon Ho Megas”

Kirjoittanut Mikko Nissinen - 1.5.2022

Ruotsalaisen kokeellisen death metalin uranuurtaja Therionin uran alkuvaiheiden albumien uudelleenjulkaisuista vuonna 1993 julkaistu kolmosalbumi ”Symphony Masses: Ho Drakon Ho Megas” näytti ensimmäisenä yhtyeen albumina orastavia merkkejä sinfonisuudesta. Nyt albumin 30-vuotisjuhlan kynnyksellä Hammerheart Records on julkaissut uudelleen kyseisen, alunperin Megarock Recordsin julkaiseman albumin osana varhaisten Therion-albumien uudelleenjulkaisujensa sarjaa.

Muinaiskreikan sanonnasta muodostuva albumin nimi ”Ho Drakon Ho Megas” tarkoittaa ”Suurta lohikäärmettä”, jota käytettiin ruotsalaisen okkultisti/esoteerikko Thomas Karlssonin 1980-luvun lopulla perustaman Punaisen lohikäärmeen okkultistipiirin magiariittien ja manausrituaalien loppuhuipentumissa. Asiaa selkeyttää tieto siitä, että itse Therionin keulahahmo, laulaja-kitaristi Christofer Johnsson oli yksi noituuspiirin jäsenistä.

Kokonaisuus on hallittu ja edistyksellinen harppaus eteenpäin yhtyeen toisesta albumista ”Beyond Sanctorum” (1992). Yhtyeen kiinnostus rikkoa kaavamaiseksi käyneen death metalin rajoja oli ilmeinen. Sinfonisten kosketinkuvioiden lisäksi itämaiset vaikutteet, progen ja psykedeelisen musiikin eri vivahteet, doom- ja goottimetalli sekä toisaalta röyhkeästi rokkaava Metallica, Carcass ja Motörhead -akselin metallinen voimarock korostuivat albumilla yhtyeen ilmaisusta entistä painokkaammin. Albumille Johnsson rekrytoi yhtyeeseen Keski-Euroopan kiertueet aiempaa paremmin mahdollistaneen rumpalin Piotr Wawrzeniukin, jonka komppaus on kautta linjan selkeästi energisempää, dynaamisempaa ja monipuolisempaa kuin mitä yhtyeen aiemmilta levyiltä tutun Oskar Forssin paikoin amatöörimäiseltä kuulostanut, heppoinen hutkinta oli ollut.

Kappaleilla kuten ”Baal Reginon”, ”Dark Princess Naamah”, ”Black Rose (Covered with Tears, Blood and Ice)” ja ”Procreation of Eternity” yllättivät jylhällä rankkuudellaan ja lisäsivät yhtyeen uskottavuutta monivivahteisena metalliyhtyeenä. Triolikieputus ”The Ritual Dance of the Yezidis” syvensi yhtyeen soundia miltei teatraalisen black metaliin saakka, siinä missä ”Powerdance” taipuu taas silkan ja raa’an groovepitoisen thrashin puolelle. Albumin päättävä, kaksiosainen nimikkobiisi on mahtipontisen fantasiametallin voimannäyttö.

”Symphony Masses: Ho Drakon Ho Megas” -albumilla Therion alkoi löytää raa’an mahtipontisen metallisen rock-ilmaisun ytimensä laajaa maustekirjoa hyödyntäen.