Punk ei kuole vaan vaihtaa paitaa – arviossa Rasvamaksan ”Vastamelu”
Vuonna 2019 perustettu Rasvamaksa on ehtinyt uransa aikana julkaista useiden singlejen lisäksi ”Kohti eheämpää elämää” -EP:n sekä debyyttialbumin ”Muutakin kuin muisto”. Nyt julkaisujen sarja saa jatkoa, kun pitkäsoitto nimeltä ”Vastamelu” ilmestyi 21. elokuuta.
Kuten edellinenkin levy, myös ”Vastamelu” tarjoilee kymmenen kappaletta tiiviissä puolen tunnin paketissa. Näistä kuusi biisiä saatiin kuulla jo etukäteen singleinä, alkaen toukokuussa 2024 julkaistusta ”Lyö vielä” -sinkusta. Jo raitojen nimet kertovat, ettei aihepiireissä tälläkään kertaa karteta elämän rosoisempia puolia. ”Sirkusstraße”, ”Kaunis ihminen” ja ”Buridanin aasi” antavat jo pienen maistiaisen siitä, mitä on luvassa. Rasvamaksan sanoitukset pohjautuvat tositarinoihin, joita on ammennettu niin omasta elämästä kuin ystäviltä ja kuuntelijoiltakin kuulluista tapauksista.
Uunituoretta albumia kuunnellessani etsin ensimmäisellä kerralla sitä tiettyä biisiä, joka saa aikaan tunteen, että se on kuunneltava saman tien uudelleen ja mielellään useita kertoja. Tällä kertaa tämän seulan läpi valikoitui kappale nimeltä ”Vähän vaan eri”. Olisikin kieltämättä varsin mielenkiintoista tietää, millaiseen tositarinaan tai ehkä useampaankin tämän raidan lyriikat perustuvat. Uskon nimittäin, että niistä löytää samaistumispintaa moni muukin toimistotyöläinen, joka pyörittelee päivät pitkät Excel-taulukoita.
Vaikka huomioni kiinnittyi erityisesti edellä mainittuun raitaan, ei se silti vie mitään pois muilta levyn biiseiltä. Jokainen kappale on tärkeä osa kokonaisuutta, mutta silti ne seisovat myös itsenäisinä teoksina. Meininki on Rasvamaksalle tuttuun tyyliin paikoin hengästyttävänkin vauhdikasta, mutta tässä tapauksessa vauhti toimii ennemmin piristeenä kuin rasitteena. Huomiota kannattaa kiinnittää myös albumin kansikuvaan, jossa voi aistia vanhojen punk-zinejen tunnelmaa.
”Vastamelua” kuunnellessa tulee tunne, että materiaali on todellakin tiristetty sen kuuluisan rasvakeittimen läpi. Jos edellinenkin levy edusti punkia parhaimmillaan, niin nyt päästään vielä piirun verran yli. Ja oikeastaan Rasvamaksaa on aika turha luokitella ainoastaan yhden genren bändiksi, sillä se yhdistää musiikissaan punkin, metallin, rokin ja metalcoren. ”Vastamelu” sitoo nämä vaikutteet yhteen luontevasti, eikä lopputulosta tarvitse väkisin tunkea yhteen lokeroon.