Pässilauma, kuva koostettu Hannu Heikkisen otoksista.

Punk rock -yhtye repäisi ja teki industrial metal -levyn – haastattelussa omintakeinen Pässilauma

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 15.3.2018
Pässilauma, kuva koostettu Hannu Heikkisen otoksista.

Punk rock -yhtye Pässilauma julkaisi vajaa kuukausi sitten industrial metal -sävytteisen ”Horros” -EP:n. Kaaoszine sai yhteyden bändiin ja kyseli tältä ”Horroksen” taustoista. Yhtye vastasi koko voimallaan ja jäsenet kertoivat myös ajatuksiaan meet and greet -tapaamisista ja siitä, mikä oheistuote kuvastaisi Pässilaumaa parhaiten.

Moro! Se on vuosi vaihtunut myös Pässilauman leirissä. Julkaisitte myös hiljattain uusimman EP:n. Kysytäänpä tämä nyt vähän kliseisesti: mitkä ovat fiilikset nyt?

Ahonen: Kiitos kysymästä! Fiilikset ovat iloiset, mutta samalla…

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kemppainen: … jälleen kerran hieman hämmentyneet. Suurimmaksi osaksi siksi, ettei tahdo saada sisäistettyä kuinka kivuttomasti koko prosessi tällä kertaa saatiin käytyä läpi. Myös positiiviset kommentit EP:n suhteen ovat olleet oikein miellyttävä yllätys.

Suuronen: Siistiä, kun nyt tuli levy jossa ei ole soittovirheitä!

Kivilahti: Olo on aika tyhjentynyt. Mutta on se aina hienoa saada joku juttu valmiiksi. Se ei ole aina itsestään selvää. Uuden levyn biisit on tullut kuunneltua niin monta kertaa miksatessa, että ymmärrys materiaalin laadukkuudesta tai laaduttomuudesta on kadonnut ajat sitten. Aina välillä sitä miettii, että kuinka monta tuhatta tuntia uutta musiikkia syntyy joka päivä, ja onko se oma tuotanto vain lisää kakkaa kasan päälle, mutta ehkäpä sitä ei hirveästi kannata miettiä. Tekeminen on tärkeintä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Horros” on aika erilaista verrattuna edellisiin julkaisuihinne. Saatekirjeessä olitte maininneet lyhyesti myös Rammsteinin, Turmion Kätilöt ja Marilyn Mansonin. Sieltäkö innoitus ”Horrokseen” syntyi, vai mistä?

Kivilahti: Edellisen levyn jälkeen tuli sellainen olo, että nyt voisi olla aika yllättää kaikki ja tehdä irtiotto meidän normimeiningeistä. Meidän tuotantomme on ollut aika luomua edellisillä levyillä ja teki mieli kokeilla, että mitä tapahtuu, jos tällä porukalla ruvetaan oikein tuottamalla tuottamaan. Industrial metal genrenä on mukavan mielipuolinen ja tarjoaa mahdollisuuden outojenkin juttujen kokeiluun. Ja se, että laulutaito ei ole pakollinen vaatimus ja rumpalinvätyksen voi korvata terhakoilla konerummuilla oli sekin plussaa. Rammstein, Manson ja Turmion Kätilöt olivat kaikki inspiraation lähteinä levyä tehdessä.

Kemppainen: Saatekirjeessä mainitut bändit eivät kyllä ainakaan omalta osaltani olleet tällä kertaa vaikuttajina, vaan tavoitteena oli saada tuotua mahdollisimman paljon ruttua ja muhjua muuten Kivilahden tekemiin konepohjiin. Varmasti jonkinlaisia kytköksiä edellä mainittuihin orkestereihin pystyy tuotoksista löytämään.

Ahonen: Itselleni nuo mainitut bändit ovat aika vieraita, minulle ”industrial” (ilman metallia) tuo mieleen jotain Einstürzende Neubautenin kaltaista kolistelua, mutta ”Horroksella” moinen ei kyllä ole referenssi millään tavoin. Mutta ehkä jollakin myöhemmällä julkaisulla mekin siirrymme metallilevyjen hakkaamiseen ja katuporalla metelöintiin?

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kemppainen: Industrial ja muutenkin elektroninen musiikki on aina ollut itselleni hyvin lähellä sydäntä, ja tilaisuus lähteä toteuttamaan elektronista musiikkia jollain orkesterilla oli vain liian hyvä tilaisuus jättää väliin. Luonnollisesti olisi ollut mielekästä itsekin säveltää enemmän konepohjia tälle tuotokselle, mutta Kivilahdella oli niin vahva draivi tämän julkaisun suhteen, että tyydyin tyytyväisenä vain suorittamaan omat osuuteni biiseihin.

Myös EP:n kansikuva poikkeaa edellisten julkaisujen linjasta olemalla synkempi ja kiinnostavampi. Levyn kansien sisäpuolelle onkin rustattu hieman tietoa kuvasta, mutta ne, jotka eivät omista fyysistä levyä jäävät elämään epätietoisuuteen. Kertoisitteko hieman kansikuvan taustasta ja miten päädyitte siihen?

Ahonen: Tähän voisin omalta osaltani sanoa, että tein ensin yhden kansiehdotuksen, jonka kaikki muut haukkuivat pystyyn. Vittuunnuin ja sanoin, että tehkää te sitten paremmat kannet, ja kannatti näemmä räyhätä, koska hienoa jälkeähän Kivilahti kansien kanssa lopulta teki. Patistella siis piti, mutta se on tässä bändissä aika de facto toimintatapa.

Kivilahti: Alun perin tarkoitus oli yrittää tehdä ”Horroksen” kannesta jotain todella näyttävää ja eeppistä levyn sisällön hengessä. Ehkä tyyliin Judas Priestin uuden levyn kansi, mutta enemmän villaa ja sarvia. Mutta loppujen lopuksi alkuperäinen suunnitelma osoittautui liian suuritöiseksi, ja oli turvauduttava suunnitelmaan B, jota ei siis ollut. Netistä inspiraatiota hakiessa törmäsin Krampus-aiheisiin kuviin (Sveitsin vastine Kekripukille), joista erityisesti jäi mieleen vanha postikortti viktoriaaniselta ajalta. Ko. postikortin kuva muokattuna päätyi levyn kanteen, koska se mielestäni kiteytti levyn hengen täydellisesti. Valitettavasti alkuperäisen artistin nimi ei selvinnyt minuutin googlettelulla, joten luovutin. Pelkkä Krampus kannessa näytti kuitenkin sen verran askeettiselta, että taustalle päätyi vielä Boris Kustodievin maalaus Maslenitsa, jonka Inkspace totaalisesti raiskasi vektorointivaiheessa. Eli kaikki kunnia edesmenneille taiteilijoille ja heidän kopiovapaille tuotoksilleen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Palataan vielä ”Horroksen” sisältöön. Tällä levyllä on kuoromaista laulua ”Helpompi Huutaa” -kappaleen muodossa, pirteä instrumentaalikappale ”Ihan Loppu” ja muun muassa tehosekoittimen sisältävä ”Keittiön Tervehdys”. Miten päädyitte tekemään näin monipuolisen ja erikoisen levyn?

Kemppainen: Monipuolisuuteen on varmasti osasyyllisenä demokratia jolla perkasimme biisimateriaalia läpi tälle julkaisulle, kuin myös se, että Kivilahdelle annettiin täydet vapaudet koko nauhoitteen tuottamisen suhteen. Mutta on tässä myös varmasti sitä, että ei meistä kukaan halua tehdä täysin samaa Pässilauma-kappaletta tai -julkaisua uudelleen.

Kivilahti: Tuntuu, että nykyaikana on jo kohtuutonta vaatia, että joku jaksaisi kuunnella kokonaisen albumin verran musiikkia. Tai ainakaan meidän musiikkia. Tästä syystä EP on ehkä sopivampi formaatti pulun keskittymiskyvyn omaavalle nykyihmiselle. Koska Pässilauman levyjä on syytetty mm. punaisen langan puutteesta, niin tällä kertaa teki mieli kokeilla jotain vähän konseptimaisempaa lähestymistapaa. Levylle päätyneet biisithän olivat melkoinen sillisalaatti, joten haaste oli keksiä, miten ne liimataan yhteen jotenkin järkevästi. Olen monesti miettinyt ravintoloiden menujen ja albumien konseptien yhteneväisyyksiä, ja siitä tuli idea rakentaa levyn biisijärjestys kuin ravintolan yllätysmenu. Todennäköisesti tämä onnistui vain omasta mielestäni.

Suuronen: Osaa biiseistä on soitettu livenäkin, joskin ne on toteutettu levylle ihan uudella twistillä. Siispä levyllä on hieman uutta, vanhaa ja industrialia!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Levyn kansien sisässä on myös mustaherukkajäätelön resepti. Onko tämä Pässilauman perinneherkku, vai sattumalta mukaan otettu?

Kivilahti: Mustaherukkajäätelö oli lähinnä sivutuote siitä, että halusin levylle jotain ns. oikeita koneita – hieman viitaten Ahosen kommentteihin siitä, että mitä industrial voi kenellekin tarkoittaa. Jostain kumman syystä jäätelökoneen äänitys jäi levyn viimeiseksi äänitykseksi siitä huolimatta, että oma keittiö on paljon lähempänä kuin treenikämppä, jossa kaikki muu äänitys tapahtui.

Ahonen: Bändin perinneherkusta ei voine puhua, koska ainakaan itse en ole päässyt kyseistä itsetehtyä jäätelöä vielä maistelemaan.

Viime kerralla kun juttelimme, kerroitte suunnittelevanne keikkailua tälle vuodelle. Jos saisitte valita yhden kotimaisen (tai miksei ulkomaisen) yhteen, jonka kanssa kiertelisitte Suomen klubien lavoja niin mikä bändi olisi kyseessä?

Kemppainen: Sydän. Sydän tulee mieleen tässä kohtaa jostain syystä. Ihan vain kokemuksen vuoksi.

Kivilahti: Turmion Kätilöiden lämppäriksi olisi hauska lähteä tällä matskulla.

Suuronen: Amorphis.

Ahonen: Realistinen kandidaatti voisi olla IVB, mainio punk-orkesteri, jonka kanssa on tehty vaihtelevalla menestyksellä keikkoja jo vuosien ajan.

Festarikausi on uhkaavasti lähestymässä ja monet festivaalit julkaisevat toinen toistaan kutkuttavampia nimiä. Jos teidän pitäisi nimetä yksi festari jossa haluaisitte esiintyä joku päivä, niin mikä se olisi?

Ahonen: Kaikki käy! Mutta jos pitää nimetä yksi, niin kaipa se olisi Ruisrockin rantalava, missä voisi katsella ruotsinlaivojen lipumista ohi soittamisen lomassa.

Kemppainen: Puitteiden osalta itselleni tulee mieleen Qstockin rantalava.

Suuronen: Tuska!

Kivilahti: Pässilauma Flow-festareilla olisi kyllä varsin herkullinen uhka ja mahdollisuus -skenaario. Toisaalta Syynirockin kaltaiset “kaljateltat keskellä metsää”-festarit ovat kuin omiaan meidän poppoolle.

Onko tänä kesänä tiedossa mitään festaria jonne teidän on pakko lähteä katsomaan jotain esiintyjää? Esim. houkuttaako Rockfestin kattaus?

Suuronen: Eipä taida olla aikaa.

Ahonen: Sama homma. Toisaalta olen aina ollut erittäin laiska festarikävijä muutenkin; mukavuudenhaluisena tyyppinä suosin keikkoja, joilta pääsen nakkikioskin kautta kotisänkyyn tutimaan.

Kemppainen: Itselleni tulevan kesän ainut pakollinen festari on Sideways ja lauantai, koska A Perfect Circle. Uudelta levyltä julkaistut singlet lupailevat pelkkää voittoa ensi kesää ajatellen.

Nykypäivänä monet yhtyeet markkinoivat itseään tehokkaasti erilaisten oheistuotteiden muodossa. Jos teidän pitäisi valita yksi tuote (kahvimuki, olut, lippis, mitä vain) joka kuvastaisi Pässilaumaa parhaiten, niin mikä se olisi? Kenties Pässi Pale Ale?

Kemppainen: Pässilauma -kotiviini!

Ahonen: Oluesta sen verran, että yritin itse tehdä joku aika sitten IPA:a, mutta se meni pikkasen  puihin. Vähän kuten meidän soittamisemmekin usein, eli ehkä se olisi ollut passeli fanituote?

Suuronen: Pässi-pehmolelu.

Kivilahti: Pässilauma -suihkuverho on ollut haaveissani jo pitkän aikaa. Jotkut bändin jäsenet ovat tosin vihjailleet, että oman kämpän koristeleminen bändin omalla krääsällä ei ole kovin punk tai true. Toisaalta, on mulla levyhylly täynnä bändin omia, myymättä jääneitä levyjäkin…

Jotkin yhtyeet tarjoavat faneilleen maksullisia meet and greet -tapahtumia. Mitä mieltä te olette tällaisesta toiminnasta? Onko se fanien hyväksikäyttöä vai molemmin puolinen etu?

Suuronen: Jos joku haluaa maksaa siitä niin mikäs siinä. Likainen olohan moisesta varmaan tulee.

Ahonen: Muistan lukeneeni, että Manowarin meet and greet -tiketillä oli mahdollisuus päästä tapaamaan bändin roudareita. Siinä on jo vähän lypsämisen makua…

Kivilahti: Eikös se ollut NiN:n rumpalin joku oma projekti, joka tarjosi deluxe-painoksen ostajalle mahdollisuuden valita yhden vaatekappaleen artistin vaatekaapista? Ja jonkun vielä kalliimman version ostamalla pääsi viettämään päivän huvipuistossa bändin kanssa. Tai jotain sellaista. Nämähän olisi varsin päteviä juttuja pässikonseptissakin.

Ahonen: “Osta pässien levyn deluxe-versio, pääset maistelemaan rumpalin omatekoista jäätelöä hänen keittiöönsä”?

Kemppainen: Jos artistina oikeasti tarjoat faneillesi jotain missä olet itse mukana, ja sitä kautta mahdollistat faneillesi paremman ja muistettavamman keikkakokemuksen, niin todellakin tuen tätä touhua. Ja ymmärtääkseni meet and greet -tapaamiset mahdollistavat hieman pienemmille bändeille edes mahdollisuuden kiertää maailmaa ja päästä soittamaan musiikkiaan faneillensa, koska artistihan maksaa tänä päivänä kaiken itse.

Tähän loppuun voisitte vaikka avartaa Pässilauman tulevaisuudensuunnitelmia, jos ne ovat jossain määrin tiedossa?

Suuronen: Päivä kerrallaan.

Ahonen: Keikkailussa pitäisi alkaa aktivoitumaan. Tai siis keikkojen hankkimisessa. Tämä taitaa olla vakiovastaus kaikissa haastatteluissamme.

Kivilahti: Se on ainakin selvää, että seuraavan levyn tuottaa joku muu kuin minä, ja lopputulos tulee todennäköisesti olemaan taas jotain ihan muuta. Odotan mielenkiinnolla. Tämä bändi on sellainen mielenkiintoinen hydraulic press, johon voi heitellä kaikenlaista sisään, ja katsoa miten se tuhoutuu mielenkiintoisilla tavoilla.

Ahonen: Tuottajan manttelia on seuraavaksi ajateltu sovittaa joko minulle tai basisti Suuroselle, ja tässä jos missä on käsissä kyllä todellinen uhka vai mahdollisuus -skenaario. Ainakin itselläni on visiona tehdä oikein kunnon 0/10-hirvitys seuraavaksi!

Kemppainen: Tässä tapauksessa uhka on mahdollisuus, ihan sama kumpi teistä nyt päätyykään seuraavan tuotoksen tuottamaan.

Kiitokset haastattelusta! Haluatteko muotoilla tähän nasevat terveiset lukijoille?

Kemppainen: Kiitos itsellenne! Edelliseen vastaukseeni viitaten: valmistautukaa pahimpaan mahdolliseen.

Kivilahti: Jos et tykkää, tee itse parempaa!

Ahonen: Juha, sinut saadaan vielä!

Suuronen: Kiitos kaikille, jotka jaksoivat lukea tänne asti!

Pässilauma Facebookissa

Haastatellut: Aleksi Parkkonen