Puolesta ja vastaan – Arviossa Yleislakon ”Ennen maailma oli metsää”

Turkulainen jo vanhemman valtiomiehen ikään ehtinyt Yleislakko avaa heinäkuun alussa ilmestyneen viidennen kokopitkänsä ”Onnellisten rasistien maa”– kappaleella. Rummut ja basso paukuttavat homman käyntiin ja rautalankahenkinen kitara liittyy kaurismäkeläisin tunnelmin joukkoon. Tekstiä suolletaan asiaankuuluvalla otteella maailman onnellisimman maan rasistien päänmenoksi. Kitara maalaa tyylikkäästi kulmikasta tunnelmaa, melodioilla ei suotta pröystäillä ja loppuun hoetaan kertosäettä, jotta kaapin paikka tulee tulkinnanvarauksettoman selväksi.

”Mitä, missä, milloin 20 ja 26” alustuu akustisella kitaralla. Linnut livertävät taustalla ja laulu on somasti naivia. Renkutus on mainio, lastenlaulun kaltainen. Bändi kaahaa talla pohjassa ja onhan seuranamme jälleen rautalankakitarakin. Hillityn vihan saavat tällä kertaa päälleen diktaattorit ja tekoäly. Muita paholaisia tietenkään unohtamatta. Lyhyenläntää biisiä olisi jaksanut kuunnella pidempäänkin. Keikoilla ”Mitä, missä, milloin 20 ja 26” on epäilemättä yleisön lemppari. Ainakin kaikki ainekset löytyvät tiiviistä paketista.

”Työ, tehdas ja elämä” ottaa ensimmäiset askelensa silkkana ränttätänttänä. Laulutaiteilija rankuttaa yksinäisen kitaran ylle, mutta saa pian seurakseen basson ja muun orkesterin. Laulu tuplataan ja tehtaan sulkemisen vuoksi kilometritehtaalle sysätyt työttömät ansaitsevat Yleislakon äreän sympatian. Pehmeillä istuimilla perskannikoitaan lepuuttava sikariporras kääräisi valuutat taskuun ja tekevä luokka tunsi lompakoissaan tuloksen.

Urku aukaisee uran, kun levyn päättävä ”Muovinen puu” alkaa. Muu soittoryhmä nakutetaan neljään laskulla tueksi. Tempo ei tällä kertaa huitele taivaissa, mutta nopeusrajoituksen puitteissa ei sompailla silti. Laulu on silkkaa puhetta ja julistusta. Maltillinen tahti tekee viisusta tylsähkön ja kaikki on muovia. Puut, ihmiset, tulevaisuus, huominen. Puolikeskusteleva naiskuoro toteuttaa taustaääniä ja feidi päättää kaikesta huolimatta epäilemättä tärkeän biisin.

On huiman virkistävää kuulla räyhäkkää punkasennetta ylituotetun ja ylikansallisen ulosteen lomassa. Otetaan kantaa, mutta helposti lähestyttävällä tavalla. Määrätty viihteellisyys ei tässä yhteydessä ole kirosana. Vesselit osaavat soittaa. Sekin on tärkeää. Simppeli ulosanti vain kuuluu asiaan. Se kohdentaa viestin tehokkaasti ja kunnioittaa perinteitä. Yleislakko on keikkabändi. Lavalla yleisön edessä materiaali on parhaimmillaan. Mutta kyllä tätä levyltäkin kuuntelee. Kokemus on ajatuksia herättävä. Pelkästään se on jo papukaijamerkin arvoista.

Kappalelistaus:

• Onnellisten rasistien maa
• Viimeisellä kassalla
• Mitä, missä, milloin 20 ja 26
• Tolkun ihminen
• Ennen maailma oli metsää
• Onneksi katua riittää
• Taide pitkää – elämä lyhyt
• Tänä yönä, jotain ikuista
• Paniikki päälle
• Vapaan maailman johtaja
• Työ, tehdas ja elämä
• Sinä, minä ja me
• Pakkohuutokauppakesä
• Muovinen puu