”Puolet yhtyeen jäsenistä on sitä mieltä, ettemme tee toista kertaa ’Toivosta ja murheesta’ -albumin kaltaista pitkäsoittoa” – haastattelussa Pässilauma

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 9.1.2022

Kotimainen punk rock -yhtye Pässilauma julkaisi joulukuussa ”Toivosta ja murheesta” -nimisen pitkäsoiton. Bändi yllätti kuulijansa tapansa mukaan aivan uudenlaisella pitkäsoitolla. Kaaoszine tavoitti yhtyeen etäyhteyksiä pitkin ennen joulua ja keskusteli vokalisti-kitaristi Teemu Kemppaisen ja vokalisti-kitaristi Teppo Ahosen kanssa kokoonpanon uusimmasta albumista. Samalla muusikot kertoivat, miten sivuprojektina alkaneesta yhtyeestä on vuosien saatossa kasvanut eniten aikaa vievä yhtye.

Moro Teemu ja Teppo! Mitä Pässilaumalle kuuluu?

Kemppainen: Vuosi on taputeltu loppuun pikkujoulujen myötä. Niin on vuosi taas vierähtänyt. Tuntuu hullulle, että istuimme peräti neljä kuukautta valmiin materiaalin päällä. Yleensä Pässilauma julkaisee valmiin musiikin heti. Olo on huojentunut, kun pitkä prosessi saatiin päätökseensä.

Ahonen: Pidettiin yhtyeen kesken jopa esiäänityssessiot ennen varsinaisia äänityksiä. Sitä ei ole tehty kertaakaan aiemmin. Olemme olleet siis syvällä pro-meiningissä. Ja jos jotain vuodesta 2021 sanon, niin siitä teki poikkeuksellisen sen, ettemme soittaneet tänä vuonna yhtään keikkaa. Se jäi vähän hampaankoloon.

Jospa saisitte mahdollisuuden soittaa ensi vuonna keikkoja tämänkin vuoden edestä. Julkaisitte ennen joulua ”Toivosta ja murheesta” -nimisen pitkäsoiton. Kertoisitteko hieman siitä?

Kemppainen: Tästä albumista käytiin pitkät keskustelut kevään aikana – ja oikeastaan käydään vieläkin bändin sisällä. ”Jakomäkeen!”-pitkäsoitolla näimme, että voimme tehdä tosissaan musiikkia, jos niin haluamme. Soitimme muutamia albumin kappaleita etukäteen vuoden 2020 keikoilla, ja niistä tuli sellainen olo, ettei niitä voinut vetää läskiksi, vaan ne pitää tehdä kunnolla. Sitten aloin tietoisesti viedä asiaa eteenpäin yhtyeessä ja aloin ohjata suuntaa siihen, että albumi tehdään viimeistellysti. Sain osakseni törkeän määrän naljailua, kun pois jätettiin nämä humoristisemmat kappaleet. Nyt ei jätetty mitään puolitiehen.

Ahonen: Tämän levyn kantava konsepti oli juurikin se ajatus, että mitä, jos tehtäisiin kerrankin asiat kunnolla ja katsotaan mitä siitä syntyy. Siihen sitouduttiin aikaisessa vaiheessa, ja oli mielenkiintoista nähdä mitä saatiin aikaan. Pässilauma on vuosien mittaan ollut enemmän tai vähemmän yhtyeen jäsenille sivuprojekti mutta jotenkin viime vuosien myötä olemme ajautuneet tilanteeseen, että Pässilauma onkin ensimmäinen prioriteetti. Sen myötä tekemiseen on tullut mukaan aavistuksen vakavampi ote aivan kuin huomaamatta. Sitä en ole pitänyt pahana, mutta puolet jäsenistä on sitä mieltä, ettei tällaista levyä tehdä enää koskaan.

Tähän väliin on pakko todeta, että olen muistaakseni kuullut tämän teesin aiemminkin Pässilauman suusta.

Ahonen: Usein tekemistä ajaa eteenpäin pettymys edellisiä tekemisiä kohtaan.

Kemppainen: Ajatuksena tosiaan on, ettei tehdä samantyylistä levyä peräkkäin kahteen kertaan. Se on hyvin pitkälle kantava teema. Palatakseni Tepon kommenttiin tuntuu jotenkin hullulta, että Pässilauma on toiminut vuosien aikana henkireikänä. Tähän bändiin on ollut helppo tuoda uusia ajatuksia ilman pelkoa, että se tyrmättäisiin diktatuurimaisesti. Ideoita tarkastellaan suhteellisen demokraattisesti. Toki sellaisessa tilanteessa, jossa nimeltä mainitsematon jäsen valmistelee kymmenen demoa per viikko ja pyytää muita poimimaan kermat päältä, tulee olo, että vähempikin ideointi voisi riittää.

Ahonen: Minusta ne olivat ihan hyviä demoja kaikki.

Kemppainen: No joo, olivathan ne… Päätyihän niistä yksi albumillekin, itse asiassa aloitusbiisi.

Ahonen: Voin avata hieman omaa asennettani biisien tekemiseen liittyen, joka on sellainen ”rima nilkkoihin”. Antaa muiden valikoida mikä muita kiinnostaa. Jos keskittyisin siihen, mikä on omasta mielestäni tarpeeksi hienoa, en laittaisi juurikaan demoja.

Kemppainen: Tuo on totta, ja minusta se on Pässilaumassa se siisti juttu. Jokainen voi säveltää ja tuoda ideansa esille.

Pässilauman diskografia on hyvin kirjava, mikä on mukava rikkaus. ”Toivosta ja murheesta” -albumin kappalelistaltakin löytyy monipuolisuutta, mikä on sekin hieno seikka.

Kemppainen: On toki. ”Kaunis juuri tuollaisenaan” on Tepon vanha kappale, jota hän ei koskaan julkaissut toisen yhtyeen riveissä, jossa oli suunnitellut.

Ahonen: Asia jäi kaivelemaan ja nousi mieleeni tätä albumia kasatessa. Tarjosin sitä muille ja yllättäen se meni läpi – mikä oli myönteinen yllätys.

Kemppainen: Ja mitä tulee levyn päättävään kappaleeseen, niin se oli viimeinen kappale, joka päätyi albumille. Äänitysvaiheessa rumpali Kivilahti totesi, ettei se toimi, niin päädyimme säveltämään kappaleen uudelleen.

Ahonen: Laiskimmat ja tutuimmat Pässilauman riffit samassa biisissä, mutta kaiken muun piti kuulostaa sellaiselta mitä ei olla koskaan tehty.

Kemppainen: Tämä oli mielestäni ensimmäinen kerta, kun meillä oli tematiikka mielessä ennen kuin aloimme tehdä itse kappaletta. Ajatuksena oli toteuttaa ihmisen merihädässä oleminen soonisesti. Niin, että välillä pääsee merenpintaan haukkaamaan happea ennen kuin päätyy taas tyrskyävän meren syleilyyn. Lopputulema on se, mitä saatiin levylle aikaan. Myös sanoitukset menivät uusiksi, eli käytännössä kappale meni täysin uusiksi.

Mielenkiintoinen tausta kappaleesta… Pässilauma on julkaissut niin lyhytsoittoja kuin albumeja fyysisinä CD:nä, mikä on minusta hieno asia. Tuli mieleen, että oletteko harkinneet julkaisevanne jonkinlaista kokoelma-albumia, kun noita EP:tä ja albumeja on julkaistu paljon?

Ahonen: Meidän fyysisistä albumeista vastaavana henkilönä totean, että saataisiin nyt ensiksi nuo edelliset myytyä.

Kemppainen: Joskus on palloteltu ajatusta, että äänitetään uudelleen tiettyjä vanhoja biisejä mutta olemme joka kerta todenneet, että meillä tulee näitä uusia ideoita jatkuvasti, joten vanhoihin ei parane keskittyä.

Ahonen: Se, minkä haluaisin tehdä, on albumin äänittäminen livekeikan pohjalta. Siitä saisi kattavan kuvan Pässilauman katalogista. Saisi historiallista perspektiiviäkin. Toisaalta, kun niitä omia keikkaäänitteitä on kuunnellut, niin on tullut olo, ettei niitä kovin mielellään eteenpäin laittaisi.

Miten Pässilauman albumit yleensä syntyvät? Hahmottuuko kokonaisuus valikoitujen kappaleiden myötä vai päätättekö sen etukäteen?

Kemppainen: Tällä kertaa kokonaisuus hahmottui aikana nopeasti, kun olimme rajanneet sen nykyiseen kappalemäärään. Albumin alkupuoli asettui vaivattomasti, oikeastaan kappaleet aloitusraidasta ”Usvan keskelle” tuntuivat heti sille, että tämä on oikea järjestys. Loppupuolta sen sijaan mietimme monta kertaa. Lopulliset valinnat tehtäisiin yhteisellä mutulla. Meistä oli myös kiva leikitellä ajatuksella, että pitkäsoiton A- ja B-puoli voisivat toimia tällaisenaan esimerkiksi vinyylillä. Meillä oli myös ajatus siitä, että A-puoli voisi kuvata Pässilauman keikan aloitusta, josta siirrytään sitten toiseen pisteeseen.

Ahonen: Kivilahti totesi, että kaikki kuuntelevat albumilta vain sinkut, joten on hyvä, että ne ovat alkupuolella. Todennäköisesti hän on siinä enemmän oikeassa. Palatakseni kysymyksen alkuun, niin yleensä meillä on sitä materiaalia paljon, ja se seulotaan läpi. Siinä samalla alkaa aika hyvin hahmottua se, mitä levystä tulee. Yleensä konseptina on ollut valikoida parhaat biisit albumille, tai sitten on ollut jokin tematiikka, jota on lähdetty tavoittelemaan. 

Kiitos ajastanne! Haluaisitteko lähettää lukijoille vielä terveisiä?

Ahonen: Käyttäytykää ihmisiksi.

https://www.facebook.com/plauma

Haastattelu: Aleksi Parkkonen