Purple Hill Witch – Purple Hill Witch
Norjassa noin kolme vuotta sitten kolme nuorukaista herätti henkiin bändin nimeltä Purple Hill Witch. Sen vaikutteet tulevat hyvin vahvasti 70–80-luvun bändeistä kuten Pentagram, Witchfinder General ja Black Sabbath. Bändiltä on julkaistu yksi 7”, joka kulkee nimellä ”Alchemy”, ennen ensimmäistä pitkäsoittoa ”Purple Hill Witch”.
Heti ensikättelyssä pitää nostaa hattua, koska levyn ensimmäinen kappale alkaa bassolla – ja kaikkihan tietävät, että hyvät biisit alkavat bassolla! Ensimmäinen biisi ”Queen of the Hill” kiinnittää siis huomion hyvällä menolla ja ilmavalla soitolla. Koko biisin ajan ei mennä samalla tempolla vaan välillä otetaan vähän vauhtia ja irtaudutaan täysin junnailusta ja siirrytään jammailun puolelle, jolloin kappaleessa on kivan letkeä meininki.
Seuraavan biisin nimi ”Astral Booze” vetikin jo suupieliä ylöspäin, ja biisi herätti jo nimensä takia kiinnostusta ja mielenkiintoa siitä, millaista reissua mahtavat olla seuraavat minuutit. Tarjolla onkin pientä astraalimatkan poikasta, jossa kitarat ja laulaja kertovat hienon tarinan ja kuuntelija saa heittää aivot narikkaan. Sitten siirrytään hieman mielenkiintoisempiin menoihin biisissä ”Final Procession”. Biisin kulku muuttuu huomattavasti kahta edellistä kappaletta pirteämmäksi. Myös pientä haikeutta on ”ilmassa”, ja nyt mennään lopulliselle matkalle, josta ei enää ole paluuta. Tässä on minun makuuni tehtyä musiikkia; jos levy saa tällaisen olon jo kolmen ensimmäisen biisin aikana, niin mitä tuovat mukanaan loput neljä?
Neljäs biisi ”Karmanjaka” on instrumentaali ja menee jammailun puolelle, jolloin kuuntelija saa nauttia. Sulje silmät ja anna mielen lentää… Viides biisi ”The Landing” onkin sitten jo hiukan rauhallisempi ja synkempi. Vaikka sama ”rentous” pysyy, kyllä mieli rupeaa vähän synkempiin ajatuksiin vajoamaan. Mutta ei koko biisi samaa synkistelyä ole. Tässä kohtaa mainittakoon jotain laulajan tyylistä: vaikka vokalisti vetää suhteellisen yksinkertaisella tyylillä ja mielettömällä kaikuefektillä, itseäni rupeaa väkisinkin kiinnostamaan, millainen ääni sieltä paljastuisi, jos kaiun ottaisi pois. Biisissä on mielenkiintoinen loppu, joka kuuluu sinne muttei kuitenkaan kuulu…?
Kuudes raita ”Aldebaranian Voyage (Into the Sun)” on menevä ja hyvä ”pörinäbiisi”. Kestohymy ja kuunnellaan! Tämä on niin sitä itseään. ”Purple Hill Witch” -biisin myötä viedään viimeistä. Rauhallinen tempo takaa miellyttävän ja rauhallisen lopun. Tässä on nyt biisi, joka antaa viimeisen silauksen hyvälle levylle. On vaan myönnettävä, että kun on oma instrumentti hallussa ja oikea asenne sen soittamiseen, niin sitä on ilo kuunnella.
Tässä kohtaa mainitsen vielä erikseen basistin, jonka soitto on uskomattoman hienoa! Tässä ei ole mitään uutta ja ihmeellistä, vaan nyt soitetaan, mitä halutaan, unohdetaan ylimääräinen hifistely ja tehdään sitä, mistä tykätään! Tämä bändi täytyy nähdä live-meiningeissä!
Mainos päättyy
9/10
Kappalelista:
1. Queen of the Hill
2. Astral Booze
3. The Final Procession
4. Karmanjaka
5. The Landing
6. Aldebaranian Voyage (Into the Sun)
7. Purple Hill Witch
https://www.facebook.com/PurpleHillWitch
Kirjoittanut: Anette Antonsen
Mainos päättyy