Pussy Riotin ensimmäinen Suomen-keikka otti kantaa Ukrainan kriisiin ja myi kirjoja
Tiistaina 6.3. koettiin maailmalla huomiota herättäneen punk-yhtye Pussy Riotin ensimmäinen Suomen-esitys Kulttuuritalolla Riot Days -projektin muodossa. Pussy Riot tunnetaan ensisijaisesti vuonna 2012 Kristus Vapahtajan katedraalissa Moskovassa pitämästään punk-rukouksesta, jossa he menivät värikkäissä kommandopipoissa kitaroineen rukoilemaan Neitsyt Mariaa karkottamaan Venäjän presidentti Vladimir Putin. Kolme jäsentä joutui kahdeksi vuodeksi vankilaan huliganismista. Tuomiossa oli raskauttavana tekijänä uskovaisten tunteiden loukkaaminen. Nykyään kollektiivin jäsenet tekevät eri projekteja.
Esityksen alku ei mennyt nappiin. Yksi näyttelijöistä ei päässyt paikalle, syyksi ilmoitettiin selkkaukset lentokentällä. Yleisön odottaessa vielä näyttelijän saapumista katsottiin 13-minuuttinen video Pussy Riotin elämäkerrasta. Lisäodottelun seurauksena käytiin myös kuvallisesti läpi Pussy Riotin aktivistitoimintaa. Menkkaklubin DJ:t pitivät onnistuneesti tunnelmaa yllä oikeaan esitykseen asti.
Paikalla pidettiin myös puhe ukrainalaisen elokuvaohjaaja Oleg Sentsovin puolesta, mikä oli Pussy Riotin vierailun yksi syy. Sentsov pidätettiin vuonna 2014 Ukrainassa Krimin niemimaalla ja tuomittiin 20:ksi vuodeksi vankilaan, koska häntä epäiltiin terrorismin sunnittelusta. Hän oli mukana vuoden 2013 Ukrainan Euromaidan-protestiaalloissa, joissa vastustettiin päättäjien yllättävää päätöstä lähentyä Venäjän kanssa Euroopan sijaan. Sentsovista tuli myös Automaidan-aktivisti. Automaidanin tavoite oli erottaa korruptoitunut presidentti Viktor Yanukovich. Sentsov on todennut, ettei hän tunnusta sitä, että Venäjä liitti itseensä Krimin niemimaan.
Mainos päättyy
Alun odottelun jälkeen kerrottiin esityksen ohjaaja Yury Muravitskyn paikkaavan näyttelijää. Muravitsky on yksi Venäjän tunnetuista ja palkituista teatteriohjaajista. Hän ei kuulemma ole tehnyt vastaavaa ja saapuikin lavan eteen muiden mukana paperi kädessään uusien puheosuuksiensa lausumiseksi. Venäjää en kuitenkaan ymmärtänyt – keskityin siis lukemaan tekstityksiä.
”We came up with an idea to make a film about the revolution. A real movie that would be shown in every theatre. Filming a frozen chicken pushed up a cunt was good, but it wasn’t for a mass audience. Art for the masses is made in Hollywood. Revolution requires a big screen.”
Tekstitykset olivat tismalleen samat kuin ”Riot Days” -kirjan esipuheen ensimmäisessä kappaleessa. Tiesin, että esitys perustuu Pussy Riotin tunnetuimpiin jäseniin kuuluvan Maria Aljohinan ”Riot Days” -teokseen, mutta en tiennyt, kuinka kirjaimellisesti. Tajusin vasta keikan jälkeen kirjan ostettuani, että oikeastaan luin juuri vahingossa kokonaisen kirjan tai ainakin suurimman osan siitä. Ei ihmekään, että tunnin esityksen aikana tekstit vilisivät nopeasti lavan suurelle taustaseinälle heijastetun videon yllä. Lukeminen vaati keskittymiskykyä, joten en yhtään voinut katsella lavalla olevia näyttelijöitä, sillä halusin ymmärtää, mistä on kyse. Olin juuri todistanut audiovisuaalisen kirjanluentaperformanssikeikan tai jotain sinne päin, ja vielä venäjäksi. Varmaa on, että kyseessä on kuitenkin muistelma noista kapina-ajoista ja etenkin piinallisista vankilakokemuksista.
Mainos päättyy
Kuten edellä tuli ilmi, Riot Daysia on vaikea luokitella. Esitystä säesti duobändi Asian Women on the Telephone. Duon Nastja Awott oli mukana alkuperäisen Pussy Riotin sävellysten tekemisessä ja Vasili Bo editoimassa kokoonpanon videoita, mutta heitä ei koskaan kuitenkaan syytetty osallistumisistaan. Lavalla ääneen pääsi melkein kokonainen rumpusetti, syntikka ja saksofoni. Kaikilla lavalla olijoilla oli mikki eli Awottin ja Bon lisäksi myös Aljohinalla ja Muravitskylla.
”Revolution requires a big screen” -kohta teki minuun alussa vaikutuksen, olihan näyttö suuri. Vallankumouksen olisi kuitenkin oltava vielä suurempi. Putinin hallitseman Venäjän ihmisoikeudellinen tilanne on edelleen huolestuttava, ja Euroopassa käydään paraikaa jopa sotaa Venäjän ja Ukrainan välillä. Esityksessä otettiin kyllä esille myös muihin oikeisiin vallankumouksiin viittavia asioita, kuten Fidel Castron lainaus ”Revolution is not a bed of roses. Revolution is a battle between the future and the past”.
Vuonna 2016 julkaistulla Pussy Riotin miljoonia katsojia keränneellä ”Chaika”-musavideolla on myös viitteitä Ukrainan tilanteeseen. Poliisiuniformuihin ja verkkosukkahousuihin pukeutuneet naiset kiduttavat vankejaan ja ahtaavat itsensä täyteen kanaa Pussy Riotin toisen tunnetun jäsenen Nadežda Tolokonnikovan johdolla. Videolla kritisoidaan Venäjän oikeusjärjestelmää ja korruptiota. Tolokonnikova on videolla innoissaan kokonaisesta kultaisesta leivästä. Se näyttää täysin samanlaiselta kuin Ukrainan entisen presidentti Viktor Yanukovychin kartanosta löydetty kahden kilon täyttä kultaa oleva leipä. Hyvin erikoisella presidentillä oli kartanossaan myös muun muassa kultainen vessa, täytetty leijona ja kelluva merirosvolaivan mallinen ravintola. Leipä on kuitenkin jäänyt ihmisten mieliin suurimpana presidentin korruption symbolina.
Lavalla se mitä ehdin nähdä, ei mitenkään erityisesti vakuuttanut, ja harvemmin tuleekaan vakuuttuneeksi asioista, joita ei ymmärrä. Punk-rukouksen he vetivät kuitenkin voimallisesti, ja hetken tunsin kuin olisin päässyt hyvin lähelle heidän kansainvälistä suosiota keränneen kapinansa alkujuuria. Lavalla Aljohina sytytti myös tupakan. Esiintyjät saavat tehdä aikalailla mitä tahansa, vaikka epäilinkin toki aluksi savukkeen aitoutta, sillä en ole nähnyt vastaavaa Suomen lavoilla. Myös ”Riot Days” -teoksen kirjailijaesittelyssä olevassa kuvassa hänellä on tupakka kädessä. Lavalla tupakan sytyttäminen muistuttaa minua teiniajoista, jolloin metrossa savukkeen sytyttäminen tyhmyyttä tiivistävässä kaveriporukassa oli siistiä ja kapinallista. Tässä tapauksessa kyseessä on kuitenkin taiteilija, ja lavaperformanssia sekä kirjan myymistä varten tupakka on erittäin hyvä lisä.
Aljohinan suhde ääriortodoksiaktivisti Dmitri Enteoon on myös herättänyt keskustelua. Suhteen takia osa Pussy Riotin faneista ei suostunut tukemaan keikkaa läsnäolollaan. Kun Aljohina tuomittiin punk-rukouksesta vankileirille, Enteo oli yksi hänen kiihkeimmistä julkisista vihaajistaan. Hän repi Pussy Riotia tukevia paitoja ihmisten päältä ja poltti kollektiivin julisteita. Hän vastustaa aborttia ja homoseksuaalien oikeuksia sekä on perustanut Jumalan tahto -liikkeen, jonka tavoitteena on kunniottaa perinteisiä arvoja. Toki voidaan nähdä, että aktivistipiirien kohuparista voisi koitua positiivistakin Venäjän polarisoituneelle ilmapiirille, kuten edes hieman empatiaa toisia kohtaan. Tietenkin suhde herättää myös epäilyjä molemmin puolin. Enteo erotettiin syksyllä 2017, ja potkuista ilmoitti hänen entinen tyttöystävänsä, josta tuli myös uskontoliikkeen uusi johtaja. Enteo ja Aljohina lukivat viime kesänä yhdessä raamattua Venäjän oikeusministeriön edustalla. Aljohina on sanonut olevansa ortodoksikristitty, kuten myös Tolokonnikova, mutta hän ei arvosta kirkon hierarkian huipulla olevien tapaa hallita. Hänen piireissään on epäilty hänen arvostelukykyään ja aatteiden vahvuutta ja toisaalta pohdittu, onko suhde hänelle jonkinlainen taideprojekti.
Joka tapauksessa esitys oli hyvinkin mielenkiintoinen ja ehdottomasti parhaita tapoja lukea kirja. Kielimuurin takia en tosin voinut keskittyä kuin yhteen osa-alueeseen. Esitys pitäisi nähdä uudestaan ilman selkkauksia. Nyt kun sanoma on jo päässä, voisin keskittyä enemmän lavaesitykseen. Nastja Awott näytteli mielestäni erittäin reippaasti, Alyokhina ei ollut täysin vireessä ja ohjaajaa en oikein huomioinut. Nämä olivat irrallisia palasia sieltä täältä, joten en tiedä oliko Aljohinan paikoin heikko esitys show’hun kuuluvaa näyttelemistä vai ei. Olen valmis antamaan tälle toisen mahdollisuuden, sillä kyllä minuakin pännisi, jos alku olisi noin katastrofaalinen. Onhan esitys varustettu hyvällä ohjaajalla ja mustalla huumorilla, ja Riot Days on saanut hyvät arviot arvostamiltani medioilta.
Mainos päättyy
Jos Tolokonnikova saapuisi Suomeen vetämään Pussy Riotin biisejä, kuten ”Make America Great Again” ja ”Police State”, menisin ehdottomasti katsomaan. Se tuskin myöskään olisi näin monimutkainen. Pussy Riotin jäsenet toimivat aika lailla irrallaan toisistaan, sillä heitä yhdistää ensisijassa tunnetun kaksikon perustama Mediazona-niminen viestintäkanava. Heidän mottonsa muistuttaa hakkeri- ja akrivistiryhmä Anonymousia. Toisin sanoen kuka tahansa voi olla Pussy Riot.
Teksti: Sari Kivijärvi