Pyuria

pyuria2Turusta maailmalle ponnistaa Pyuria-niminen death metal -orkesteri, jolla on takanaan kolme täyspitkää levyä ja ilmeisesti neljäskin jo valmisteilla. Tämä haastattelu oli alun perin tarkoitettu metallihelvetti.com-sivustolle, mutta koska ko. sivusto on vielä työn alla, julkaisee tämän Kaaoszine sekä haastattelijan että haastateltavan luvalla. Haastatteluun vastaili yhtyeen rumpali Tuukka Franck.

Pyuria on perustettu alun perin jo vuonna -96, eli takana on jo jonkin verran matkaa suomalaisessa metalliskenessä. Voisitko kertoa lyhyesti yhtyeen historiasta? Mitkä ovat olleet suurimmat vaikutteet ?

T: Voin puhua vain omasta puolestani, Oskari (Mäki, kitara) osaa varmasti pohjustaa alkutaipaletta. Itse olen ollut komppaniassa vuodesta 2005 (muistaakseni), vaikka olenkin soittanut Oskarin kanssa aikaisemmin muissa kokoonpanoissa. Silloin muodostettiin kokoonpanoa, joka päätyi myöhemmin soittamaan ”Oubliette Ontology”-levyllä. Soittelimme alusta asti jo uusia viisuja, eikä ensimmäisen levyn materiaaliin pahemmin paneuduttu. Alusta asti oli kuitenkin selvillä, mitä kokonaissoundilta haettiin. Näin alustavasti Morbid Angel/Carcass meets Elvis (with a little bit country…).

Miten Pyurian tyyli on muuttunut vuosien varrella? Bändi on kuitenkin ”kärsinyt” lukuisista miehistönvaihdoksista, miten tämä on vaikuttanut siihen, missä pyuria3Pyuria on tällä hetkellä?

T: En tiedä, onko tyyli itsessään kovinkaan paljoa muuttunut, mutta ehkä kumminkin tavallaan löytänyt enemmän omalaatuisuuttaan ajan myötä. Kypsynyt, if you will. Soundimaailma on löytänyt muottiinsa, vaikka tietysti uusiakin vivahteita on tullut kokoonpanon muututtua. Nyt olemme kuitenkin jo törmänneet arvostelijoihin ja kuulijoihin, jotka eivät ole osanneet laittaa Pyuriaa suoraan mihinkään lokeroon, mikä kertoo siitä, että alamme olla siinä, mihin olemme pyrkineet. Kenties myös materiaali on vuosien myötä hieman monipuolistunut, tullut avarakatseisemmaksi. Melodioita ja hitaampiakin ralleja löytyy, vaikka tietysti aika ajoin mennään edelleen talla pohjassa.

Miten Pyuria erottuu edukseen suomalaisessa DM-skenessä? Suomi on kuitenkin täynnä death metallia, ja kaiken tauhkan seasta on vaikea erottua? Vai haluaako Pyuria erottua/hakea täysin omaa tyyliään? Kuinka pitkälle pääsee pelkällä ”perinteisellä” death metallilla? Mikä on mielipiteesi Suomen nykyisestä DM-skenestä?

T: Tästä olikin jo hiukan aikaisemmassa vastauksessa. Pyurian valtti on yksinkertainen: me yllätämme kerta toisensa jälkeen. Osa nykyisestä ”skenestä” on ehkä sortunut suoraviivaisuuteen ja tietyn kaavan noudattamiseen, mitä me koetamme välttää. En sano, etteikö kappaleistamme löytyisi meneviäkin kohtia, mutta kuitenkin takaraivossa piilee aina jotain, mistä kuulija ei voi koskaan olla varma. En koe, että soittaisimme ainakaan ”pelkkää” perinteistä dödöä, vaikka tietyt elementit varmasti ovatkin olemassa.

Kolmas levynne ilmestyi vuonna 2011; missä mennään tällä hetkellä ja onko uutta materiaalia tulossa? Onko tulossa suuria muutoksia tyylisuuntaan?

T: Uutta materiaalia on jo työn alla, ja uskon, että aikaa uuden levyn ilmestymiseen ei kulu ainakaan yhtä kauan kuin meni kahden viimeisimmän levyn välillä. Jatkamme tutulla linjalla, with a few extra ingredients..

Pyurian ulosanti vaikuttaa lyyrisesti perinteiseltä death metal -tyyliltä. Onko tähän kommentoitavaa? Eli missä mennään perusteemojen kanssa ?

T: Vokalistiamme lainaten: ”En nyt muuta osaa sanoa tulevista teemoista, kuin että ihan pientä irtiottoa on tulossa siitä puhtaasta goreilusta, jota ainakin edellisellä lätyllä pääasiassa oli. Toki siellä sitäkin on, mutta miten paljon, jää nähtäväksi..”

pyuriaMinkälainen Pyuria on livenä? Mihin panostetaan?

T: Pyuria on livenä tiukka, brutaali ja äärimmäinen. Piste.

Minkälainen mielipide bändillä on nykyisestä live-skenestä? Varsinkin Varsinais-Suomessa keikkapaikat vähenevät ja metalliyhtyeillä on perkeleen vaikea päästä välillä soittamaan mm. Turussa. Miten nykyään saa helpoiten yhtyettään ”esiin” live-skenessä? Mitä ongelmia on?

T: Keikkapaikkojen/tapahtumien vähyys on todellakin ollut huomattavaa viime vuosina. Varsinkin yhteydenotto keikkapaikkoihin, tai ennemminkin toisen osapuolen vastaaminen, tuntuu olevan minimaalista, jos takana ei ole isoa koneistoa, ohjelmatoimistoa tms. Tuntuu, että tietyt yhtyeet ovat koettaneet tuoda ohjelmistoonsa jotain erikoista, performansseja ja muuta vastaavaa, kosiskellakseen yleisöä. Mutta tällaiset ulkomusikaaliset seikat eivät ehkä ole tähän genreen kuuluvia… Kaipa bändiä saa parhaiten esiin soittamalla paljon hyviä keikkoja, eipä kai se muuta vaadi. Sana kuitenkin kiertää..

Haastattelu: Mikko Mäkinen

https://www.facebook.com/pyuria

Kommentoi julkaisua