Vuonna 2004 tauolle jäänyt ja sitä kautta kuopattu Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus on täällä taas. Aikoinaan varsin lopulliseen sävyyn lopettamistaan julistanut yhtye otettiin vastaan suurella riemulla, mutta myös kysymysmerkkejä leijui ilmassa. Viime vuosien aikana kiihtyneessä comeback-huumassa kun on nähty jos jonkinlaista viritelmää, eikä paluuta välttämättä aina ole tehty puhtaasta rakkaudesta musiikkiin. Siksi bändin tuoreimman studioalbumin äärellä huomaakin pohtivansa monenlaista: Miksi tehdä paluu juuri nyt? Onko yhtyeellä oikeasti mitään sanottavaa yli vuosikymmenen kestäneen tauon jälkeen?

Yhtyeen viides studioalbumi “Lauluja Suomesta” on ehtaa niskalaukausta niin hyvässä kuin pahassa. 41-minuuttinen kiekko etenee totuttuun tyyliin, eikä kokonaisuuteen ole tehty suurempia päivityksiä: toteavat sanoitukset, raskaat kitarariffit sekä simppelit kappalerakenteet muodostavat edelleen materiaalin selkärangan, jota tuetaan jykevällä äänimaailmalla. Rautiaisen vokalisointi on aiempaa vivahteikkaampaa, mutta muuten homma etenee tutuilla raiteilla. Ja mikäs siinä, sillä Trio Niskalaukaus elää ja hengittää tunnistettavan soundinsa kautta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Laadullisesti ”Lauluja Suomesta” on hyvää tasoa ja 11 kappaleesta suurin osa iskee maaliinsa. Rauhallisesti odotuksia kohottava “Intro” toimii hyvänä siirtymänä kiekon ensimmäiselle menorallille “Väärät profeetat”, joka jauhaa riffimyllystä niin tunnistettavaa Niskis-laukkaa, ettei useiden vuosien taukoa muista tässä vaiheessa kukaan. Samaa vauhdikkaampaa osastoa edustavat törkeän lujaa rokkaava “Suomi sata vuotta” sekä “Marmoritiski”, joista jälkimmäinen jää valjuksi menevyydestään huolimatta. Hitaammin rouhivat puolestaan upea “Kun tie päättyy” sekä etukynteen julkaistu “Pitkän kaavan mukaan”, joka on helposti yksi yhtyeen parhaimmista kappaleista koskaan. “Toisen luokan kansalainen” puolestaan ravistelee pohtimaan tarkemmin albumin tekstipuolta, sillä kiekko on tarttuvan musiikin lisäksi täynnä ajatuksia herättävää sanomaa.

Sanoitukset ovat olleet aina yksi Niskalaukauksen vahvuuksista, eivätkä kuluneet vuodet ole tähän tuoneet muutosta. Albumi on kautta linjan täynnä mielenkiintoisia tekstejä, jotka kuvaavat maailmanlaajuisiakin ongelmia selkeällä, paikoin jopa junttimaisen yksinkertaisella tavalla ilman, että viestin teho tästä kärsii. Näkökulma tuodaan usein lähelle yksilön arkea, jolloin tekstit tulevat iholle ja ovat helposti sisäistettäviä – erityisesti, jos vastaanottaja painii elämässään samojen ongelmien kanssa. “Lauluja Suomesta” tuntuukin pysäytyskuvalta maamme nykytilanteesta, jossa kansan kahtiajako, leipäjonot sekä alkoholismi ovat todellisia ongelmia ja paikoittelen arkipäivää. Tämän ansiosta teksteissä on vahva tunnelataus eikä sanoma missään vaiheessa tunnu etäiseltä. Hyvänä esimerkkinä sanoitusten purevuudesta toimii kaunis ”Isä ei jätä”, joka saa jokaisen isä-ihmisen herkistymään.

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus erottuu uudelleen aktivoituneiden yhtyeiden joukosta edukseen. Muutaman vakuuttavan livekeikan todistaneena sekä mainion paluulevytyksen jälkeen on helppo uskoa, että takaisin on palattu oikeista syistä. Vaikka “Lauluja Suomesta” ei ole täydellinen albumi, on se viihdyttävä ja puhutteleva teos, jota ilman maailma olisi hitusen tylsempi paikka elää. Trio Niskalaukauksella on edelleen homma hallussa.

8-/10

Kappalelista:

1. Intro
2. Väärät profeetat
3. Toisen luokan kansalainen
4. Suuria kysymyksiä
5. Suomi sata vuotta
6. Isä ei jätä
7. Marmoritiski
8. Pitkän kaavan mukaan
9. Kuilun partaalla
10. Suunsoittaja
11. Kun tie päättyy

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy