Pyuria

Kotimainen death metallia soittava julkaisee uuden ”Incarnadine Revelry” nimeä kantavan albuminsa keskiviikkona 13. päivä kesäkuuta Violent Journey Recordsin kautta. Kaaoszine tavoitti yhtyeen sähköpostitse ja kyseli hieman tuoreimpia mietteitä levyyn sekä kesään liittyen. Visaisiin kysymyksiimme vastailivat vokalisti Matti, kitaristi Oskari sekä rumpali Tuukka. Lue lisää nähdäksesi haastattelu kokonaisuudessaan.

Morjensta. Mitäs Pyurian leiriin tällä hetkellä kuuluu?

Tuukka: Kaipa meille hyvää kuuluu. Uusi levy on julkaisun kynnyksellä, keikkasetti hanskassa ja uuttakin matskua on jo ruvennut olan takaa ilmestymään.

Matti: Ei kuulu yhtään mitään. Ollaan kaikki kuuroja. Ja siksi me soitetaan tämmöstä musiikkia.

Olette viettäneet viimeiset vuodet hiljaiseloa. Mitä olette tuona aikana oikein puuhailleet?

Oskari: Kun heti edellisen levyn ilmestymisen jälkeen osa bändistä muutti ulkomaille, loput muualle Suomeen, niin piti lähteä jälleen ihan nollasta liikkeelle. Aluksi vuodenpäivät treenailtiin uuden basistin kanssa kahdestaan. Kun Tuukka pääsi vihdoin jatkamaan rumpalointia, alkoi kokoonpanon kasaaminenkin siitä aavistuksen nopeutua, tosin aluksi porukkaa tuli ja meni. Vuoden ajan ollaan oltu täsmälleen tällä kokoonpanolla kasassa ja kovasti ollaan säännöllisesti treeniksellä mekastettu, vaikkei keikkoja paljoa ollakaan tehty.

Tuukka: Palattuani takaisin kotimaahan luonnollinen ratkaisu oli hakeutua takaisin vanhaan kaartiin. Olenhan Oskarin kanssa soitellut jo vuodesta 2002 erinäisissä kokoonpanoissa. Bändi ei ole oikeastaan paljoakaan laakereillaan levännyt, vaikka taukoa onkin ollut julkaisuissa, koko ajan on ollut jotain vireillä. Ja mitä sitä turhaan hötkyilemään, eihän hosumalla tule kuin kusipäisiä kakaroita…

Yhtyeeltä ilmestyy 13. kesäkuuta uusi albumi nimeltä ”Incarnadine Revelry”, jolla laulaa yhtyeen uudeksi vokalistiksi tullut, Torture Killeristäkin tuttu Matti Liuke. Kertoisitko meille, kuinka Matti oikein päätyi mukaan yhtyeeseen?

Matti: Tulivat ja aseella uhkasivat. Minä sitten hellyin, kun olen niin mukava kaveri.

Koska aloitte kirjoittaa materiaalia ”Incarnadine Revelry” -albumille? Voisitko kertoa meille hieman levyn kirjoituksista sekä sen nauhoituksista?

Oskari: Paria biisiä (esim. ”Flesh Grotesque”, ”The Enemy”) on soiteltu väliajan alusta asti, tosin kovasti niitä ajan saatossa modifioiden. Siinä oli Oublietten jälkeen henkilökohtainen vitutuksen multihuipennus johtuen parisuhteen ja bändikokoonpanon melko samanaikaisesta hajoamisesta. Siitä kuitenkin päästiin taas kerran yli, tosin se jätti varmasti (ja toivottavasti) jälkensä tälle levylle.

Tuukka: Biisit alkoivat kasaantua melko kivuttomasti, johtuen ehkä siitä, että olemme vuosien saatossa tottuneet toistemme toimintatapoihin. Minä ja Oskari yleensä luomme biisin pohjat, ja tunnistan jo melko helposti miehen habituksen biisien tekemisessä ja ehkä tiedän jo luonnostaan, mitä lopputulokselta haetaan. Vihainen on levy, paljon vihaisempi kuin edeltäjänsä.

Oskari: Nauhoitukset tehtiin tapamme mukaan mahdollisimman nopeasti ja jo entuudestaan tutulla Tampereen pajalla. Erityisesti halusimme välttää ylituotantoa. Levyllä kuuluu aito soittamisen meininki eikä ProTools-kikkailu. Jos jotain voi mennä pieleen, niin kyllähän tässäkin sessiossa huonoa karmaa oli. Äänittäjälle sattui perheissue, joka mutkisti ja viivästytti miksausten loppuunsaattamista kolmisen kuukautta.

Tuukka: En tiedä, kuinka yleistä edellä mainittu kikkailu on dm-piireissä, mutta itse olen sitä mieltä, että kyllähän nyt biisi pitää perkele pystyä soittamaan alusta loppuun ilman mitään leikkailuja, ainakin näin rumpalin osalta! Niinhän se livenäkin menee. Sellaista live-matskun tuntua on tähänkin soundimaailmaan haettu.

Levyn julkaisee . Miten päädyitte yhteistyöhön juuri heidän kanssaan?

Oskari: Edellinenkin levy tuli VJR:n kautta, eikä siitä jäänyt mitään hampaankoloon, päinvastoin pelkästään positiivinen collaboraatiohistoria. Noita kusettajia on tullut kuitenkin ihan tarpeeksi katseltua.

Tuukka: Joo, sanotaanko että julkaisupuolelta huomaa myös tämän talouttamme vaivaavan laskusuhdanteen. Ei haluta ottaa turhia riskejä, ja tuntuu, että melkein mitä vaan pökätään ulos, jos vain pätäkkää löytyy.. Jotain suodatinta sentään voisi olla. Tähän kontrastina siis VJR oli tuttu ja turvallinen sekä luotettava yhteistyökumppani.

Yhtyeen musiikkia on kuvailtu tekniseksi death metalliksi. Miten itse kuvailisit yhtyettä sellaiselle, joka ei teistä vielä ole koskaan kuullut?

Oskari: Elementtejä on monesta eri genrestä, tosin death metal -otteella soitettuna. Nämä jääköön listaamatta, koska tarkoitus olisi kuulijan ne sieltä itse löytää ja hiffata. Jos musiikkia visualisoisi, niin ehkä se voisi olla Texasin moottorisahamurhaajan ketjuöljyä.

Tuukka: Ollaan koitettu luoda omaa soundia ja tyyliäkin tavallaan, missä ollaan mielestäni onnistuttu viime levyjen aikana. Elvis meets Carcass, I would say.

Matti: Pyuria on jotain vähän omaperäisempää death metallia. (Toisin kuin esim. jotkut tietyt bändit, joissa olen ennen vaikuttanut.) Ei mitään Gorgutsia sentään, mutta biiseissä on seassa kaikenmoista kieroutunutta tavaraa. Sitä ei varmaan kaikki perushevi-Arit diggaile, mutta ne nyt ovatkin pelkkiä pellejä, jotka eivät tiedä mistään mitään. Kunhan ite digataan – fuck the rest.

Albumi kantaa nimeä ”Incarnadine Revelry”. Mistä nimi albumille ja mistä albumin lyriikat oikein kertovat?

Matti: Levyllä on semmonen biisi kuin ”Incarnadine Revelry”, siitä se albumin nimi tulee. Se oli tarpeeksi kuvaava niin sisältönsä kuin nimensäkin puolesta ja tarpeeksi hieno nimi muutenkin. Verta, sisälmyksiä ja kieroutuneita fantasioita. Lyriikat kertovat pääasiassa joko jonkun ihmisen tai ihmisryhmän henkilökohtaisesta lopusta tai maailmanlopusta. Joka tapauksessa se on loppu nyt.

Millaisia suunnitelmia teillä on kesäksi? Voiko teitä nähdä jossain keikalla?

Tuukka: Mitään sen suurempaa kiertuetta ei ole ainakaan näillä näkymin suunnitteilla julkkarikeikan lisäksi, ja onhan muutenkin kesä festivaalisesonkia, jolloin jengi tuntuu olevan vähän nihkeä lähtemään klubikeikoille. Eiköhän viimeistään syksy tuo tullessaan uusia tuulia.

Matti: Jos kalassa kävis.

Kesän aikana järjestetään taas kotimaassa lukuisia festivaaleja. Mitkä ovat omat suosikkinne? Onko kesällä jollakin festarilla esiintymässä jokin artisti, joka on pakko käydä katsomassa?

Tuukka: Tuska oli ihan ok niin kauan, kun omia juomia sai viedä alueelle, nykyään on vähän hiljaisempaa. Arcturuksen tietysti voisi käydä tsekkaamassa, kun jäi tuo Nosturin keikka väliin. Parasta on nykyään kesässä tuo Liedon Hammer Open Air, ehdottomasti.

In Flamesilta tuli oma viski ja Motörheadilta oma viini. Jos saisit itse lanseerata jonkin tuotteen Pyuria nimen alle, mikä se olisi ja miksi?

Oskari: Edellisissä treeneissä sattumalta juuri ideoitiin Pyuria-kiljua… Erämiehen kiljukin tehdään ”mädättämällä”, ja A tarjoili vappuna ammattitaidolla valmistettua omatuotantokiljuaan, joka oli loistavaa, ihan kaupan siman makuista. Parasta kiljua mitä olen ikinä juonut ..mikä ei tosin varmaan vielä vakuuta ketään. Juoma olisi ainakin omalla tavallaan yhtä outo kuin Pyuriakin kaupan hyllylle.

Tuukka: Hyvä pointti Oskarilta sinäänsä tuo kiljuhomma, vaikken allekirjoitakaan makuelämystä.

Matti: Visvakusi Premium Ale 6.66%.

Jos kaikki Big Four -yhtyeet pyytäisivät teitä yhtä aikaa kanssaan kiertueelle, mutta voisitte valita vain yhden näistä neljästä, minkä valitsisitte ja miksi?

Tuukka: Kaipa näistä olisi myöhäissynnynnäisenä metallistina valittava Metallica, vaikken oikein vuoden -86 jälkeistä tuotantoa allekirjoitakaan.

Matti: Slayer, koska Hitler.

Kiitoksia paljon haastattelusta ja onnea tulevaisuuteen. Haluatko vielä lopuksi sanoa jotain Kaaoszinen lukijoille?

Oskari: Support metal – connecting people.

Matti: Rot’n roll, fuckers!

Kuuntele albumi tästä:
[mp3player width=425 height=344 config=fmp_jw_widget_config.xml playlist=puyria.xml]

Kommentoi julkaisua