Qstock tarjoili kuumaa kyytiä koko kansalle! Tässä perjantai pähkinänkuoressa

Qstock järjestettiin jo kuudettatoista kertaa peräkkäin Oulun Kuusisaaressa. Tapahtuma ei aivan huonosti mennyt tänäkään vuonna, sillä festari teki kävijäennätyksensä 40 000:lla kävijällään! Festivaali onkin ollut loppuunmyyty nyt jo seitsemättä kertaa peräkkäin, eikä ihme – puitteet ovat hyvät ja lämpöä ainakin riitti. Pohjois-Suomen suurimman festivaalin artistikattaus tarjoili tänäkin vuonna nähtävää jokaiseen makuun ja ikähaarukkaan. Musiikkia tarjoiltiin kuudelta eri lavalta, joiden sijoittelu oli onnistunut, eikä toisten lavojen musiikki päässyt sotkemaan missään vaiheessa. Pääesiintyjinä olivat perjantaina The Offspring ja lauantaina Thirty Seconds To Mars. Täydellisen esiintyjälistan löydät Qstockin verkkosivuilta.

Perjantai 26.7.

Saavuimme paikalle hiukan ennen Samuli Putron keikan alkua, ja yllättävän moni muukin oli jo saapunut katsastamaan ensinmäistä Kaleva-lavan esiintyjää. Aika meni kuitenkin perehtyessä, mistä pääsee mihinkin ja mitkä lavat ovat missä. Varsinainen ensimmäinen tähtäys katsastamaan artistin keikkakuntoa olikin päälavan avauksessa, räväkkyydestä tunnettu Michael Monroen poppoo. Tälläkään kertaa eivät lavarakenteet saaneet olla rauhassa, vaan miltei Spidermanin tavoin nähtiin Michael kiipeilemässä lavatornissa. Järjestyksenvalvojat ja roudarit saivat myös vahtia Michael-ikiliikkujan mikkijohtoja, jotka takertelivat kiinni milloin mihinkin. Oli mukava nähdä konkareiden varma ote tekemiseen, johon ei liioin ole lisättävää.

Aikatauluista ja vallinneesta helteestä johtuen joutui välillä puntaroimaan, mitä katsottiin ja milloin pidettiin taukoja. Sirkusteltan uumenissa odottikin jo 12. studioalbuminsa syyskuussa julkistava The 69 Eyes. Teltta oli jo ennen keikan alkua melko täynnä ja keikan alkaessa väkeä alkoi tungeksia entistä enemmän, niin etteivät kaikki mahtuneet sisälle asti. Väkipaljoudessa ja keikan rytkeessä ponnahti lämpötila teltassa myös infernaalisiin lukemiin. Se ei kuitenkaan näyttänyt haittaavan ainakaan merkittävästi Jyrki69:ä, sillä mies oli tyylilleen uskollisesti sonnustautunut nahkatakkiin ja -housuihin. ”Devils”-kappaleen lähdettyä poljentoon otti yleisö artistin vastaan hienosti. Keikan alussa Jussi69:n paukuttaessa pannuja tuntui kuin osa äänistä olisi jäänyt matkalle; muutoin homma toimi loistavasti. Oli hienoa nähdä myös, että tämäkin artisti vetosi jo niin moneen ikäpolveen – jossei nyt aivan vauvasta vaariin, niin äidistä tyttäreen ainakin. Bändi veti hyvin monet hittinsä ja teltassa saatiin nauttia ainakin biisit ”Never Say Die”, ”Perfect Skin” ja ”Lost Boys”.

Kaleva-lavalla odotti tänä vuonna henkilökohtaisesti jo monesti nähty Beast In Black. Bändi olikin ollut edellisenä päivänä Kuopiorockissa. Myös Ellips, Viikate, Stam1na, Kaija Koo, Sanni, Barbe-Q-Barbies, Popeda, Apulanta, The 69 Eyes, Vesala, Ville Valo & Agents ja The Offspring nähtiin Kuopiorockissa, joten aikamoista bändien vaihtokauppaa oli näiden festarien välillä. Kaleva-lavalla oli myös screenit kuten päälavalla, mikä toikin hyvän lisämausteensa taaempaa katseleville. Festariväkeä oli jälleen kerääntynyt hyvin ennen keikan alkamista, ja yleisö oli innoissaan Laura Vähähyypän juontaessa bändin lavalle. Solisti Papadopoulos oli myös ottanut vallitsevan helteen huomioon ja laittanut pitkän takin, joskin lyhythihaisen mallin. Pukeutumisesta puhuttaessa kunniamaininnan ansaitsee myös Heikkisen Last Ninja T-paita! Beastin ehdoton vahvuus on bändin vilpitön olemus ja soittamisesta nauttiminen hymy huulilla. Vahvaa settiä jälleen kerran!

Beast In Blackilta saimme lähteä ennen aikojaan kohti päälavaa ja Children Of Bodomin vetovuoroa. Lavan edessä sivulla oli tilaa ennen keikan alkua, mutta setin alkaessa porukka ahtautui lähemmäksi lavaa, ja loppujen lopuksi kenttä oli melko täynnä. Taustakangas tai taustakuva oli vaihtunut edelliseltä näkemältä Nummirockista, ja äkkiä tuli mieleen, ettei tausta edes olisi Bodomin, vaan esimerkiksi jonkun blackmetal genren edustajan. Keikka lähti ”Are You Dead Yet” -biisillä liikkeelle, ja yleisössä nähtiin myös ensinmäiset moshpitit. Päälavalle oli rakennettu catwalk, jossa Laiho kävi myös hakemassa yleisöltä huudatukset. Laiho oli pirteän näköisessä vedossa, ja miehen kasvoilta irtosi jopa reippaanlainen hymy, jota harvemmin näkee. Mies tokaisikin, että mukava olla taas Suomessa Euroopan kiertämisen jälkeen! Auringon laskeutuessa tunnelma parani, vaikkakin parhaimillaan Bodomi olisi ehdottomasti illan pimeydessä. Uudelta ”Hexed”-albumilta kuultiin ainakin kolme biisiä: ensimmäinen uuden levyn single ”Under Grass And Glover”, ”This Road” sekä ”Platitudes and Barren Words”, joka henkilökohtaisesti kuulostaa jonkinlaiselta paluulta vanhan Bodomin lähteille. Bodomin jälkeen päälavalla esiintyi JVG, mikä näkyi osittain eturivin katsojissa. Vahvaa Bodomia joka tapauksessa jälleen kerran!

Toimittajien viettäessä ehkä ansaittua taukoa olisi Rytmihäiriö ollut aiheuttamassa kaaosta Kooma-lavan pimeydessä. Tämä nyt kuitenkin täytyi jättää välistä ja suunnata tauon jälkeen nokka kohti Sirkustelttaa. Viikatteella on meneillään ”Kuu Kaakon Yllä” -10-vuotisjuhlakiertue. Juhlahumu näkyi ainakin Kaarlen kokovalkoisessa puvussa, ”Kuu Kaakon Yllä”-somisteissa sekä vierailevana kosketinsoittajana. Biisejä kuultiin siis ”Kuu Kaakon Yllä” -levyltä, ja lisäksi bändi soitti koko ”Kesävainaja”-EP:n. ”Kravattipakko” ja ”Eräs Kaunis Päivä” keräsivät yleisöltä komeat aplodit teltan ollessa jälleen ääriään myöten täynnä. Hienoinen pettymys oli ”Avoimen Maan Äärellä”, joka itsessään on todella hieno kappale mutta livenä jäi vaisuksi. Osansa saattoi tehdä äänentoisto, eivätkä instrumentit erottuneet riittävästi tekemättä oikeutta herkälle kappaleelle. Sirkusteltan Viikate tarjoili tällä kertaa vähän kaksijakoisen fiiliksen. Kosketinsoittaja toi biiseihin oman hienon sävynsä, ja biisit hienolta 10 vuoden takaiselta levyltä toimivat. Parhaimpien Viikatteen keikkojen sarjaan tämä veto ei kuitenkaan mennyt.

Selaillessani läpi Qstockin tarjontaa käsiini osui Afterworld, joka ei liiemmin soittanut kelloja. Eikä toisaalta ihmekään, koska bändin ensinmäinen keikka 18 vuoteen oli nyt Qstockissa. Bändin tyyli on uskollinen perinteikkäälle power metalille, tuoden siihen lisäsävyjä melodisuudesta ja jostain metallin alkulähteiltä. Afterworldilta on odotettavissa elokuussa uutta materiaalia ja musiikkivideota. Bändillä on julkaistuna kaksi albumia, ”Dark Side of Mind” 1999 ja ”Connecting Animals” 2000. Eilen bändi ilmoitti Facebook-sivullaan ottaneensa kitaristi Marko ”Oikku” Oikarisen uudeksi jäseneksi. Keikan alkua jouduttiin teknisistä syistä odottelemaan 10–15 minuuttia, mutta se ei festariyleisöä näyttänyt haittaavan, kun keikka sitten pääsi alkamaan. Sen kummemmin tuotantoa tuntematta vaikutti tekeminen kuitenkin todella hyvältä ja homma toimi! Mielenkiintoista nähdä, mitä tältä rykmentiltä on tulossa, koska rahkeita on varmasti vaikka mihin!

Illan pääesiintyjä ei liiemmin esittelyitä kaipaa, sillä The Offspringin luulisi olevan tuttu kaikille. Alue oli illan edetessä ammuttu täyteen festarikansaa, ja päälava-alueen läpi kävelykin oli jo hiukan turhauttavaa. Meksiko-henkisen intron kajahtaessa ilmoille tiesi yleisön reaktiosta, että tästä tulisi vielä hieno loppuhuipennus pitkälle, infernaalisen kuumalle päivälle. ”Americanan” alkutahtien soidessa ilma oli käsiä jälleen täynnä. Dexter Hollandin tullessa lavalle sai huomata, että miehellä oli päällänsä T-paita, jossa oli yksinkertainen musta-valko kasvokuva ja alapuolella teksti ”Timo”. Ilmeisesti kyseessä oli jonkinlainen sisäpiirin vitsi; niin tai näin, miehellä näyttää olevan hyvä huumorintaju. Offspringia ennen näkemättä huomion kiinnitti heti se, kuinka samanlainen lauluääni Dexterillä on edelleen kuin reilu kaksikymmentä vuotta sitten äänitetyillä levyillä! ”Americanan” jälkeen kuultiin heti ”All I Want” ja ”Come Out And Play”. Bändi myös totesi, että tämä keikka taitaa olla heidän suurimpia Suomessa soitettuja keikkoja koskaan. ”Gone Away” -kappale oli versioitu pianolle, ja lavalle tuotiin oikea piano, jota varten ilmeisesti oli myös tuotu etukäteen pari isoa mattoa. Pianon lisäksi tuotiin muuta rekvisiittaa ja kynttilöitä, joilla luotiin harrasta tunnelma muutoin niin nopeatempoiselle show’lle. Koko keikan ajan yleisö oli mahtavasti mukana, ja viimeistään ennen encorea tullut ”The Kids Aren’t Alright” räjäytti Oulun tajunnan! Vaikken itse ole ollut mikään Offspring-fani, teki keikka kyllä säväyttävän vaikutuksen. Kappaleet saivat aivan erilaisen fiiliksen livenä kuultuna, eivätkä todellakaan monet artistit saa tuotua sellaista lisäpontta live-musiikin kautta. Aivan loistava päätös illalle!

Teksti: Tanu Jänkä
Kuvat: Sini Sulkakoski & Tanu Jänkä

Kommentoi julkaisua