Qstockin avauspäivä tarjosi kaikille kaikkea – festariraportti raskaammalta puolelta

Perjantai-iltapäivä loppuunmyydyssä Qstockissa oli äärettömän kuuma ja täynnä elämää. Alueella oli paljon väkeä, ja tunnelma oli iloisen riehakas. Yleisön keskuudessa vilkkui lettejä ja glittereitä, joiden vastapainona näkyi farkkuliivejä täynnä bändien kangasmerkkejä. Sirkusteltan vierestä löytyi mukavan kokoinen merkkaripiste. Alueella oli myös useita kojuja, joista löytyi festarihattuja ja -laseja. Ruokatarjonnassa oli kiitettävästi valinnanvaraa, eikä silmiini osunut missään kohtaa pahoja jonoja.

Mokoma

Vaikka kello oli vasta kolme Mokoman polkaistessa keikkansa käyntiin, oli yleisössä fiilis kohdallaan. Sitä oli selkeästi odotettu. Ympärilleen katsoessa ei voinut välttyä bongaamasta nuorempia faneja, jotka olivat aivan yhtä innoissaan menosta kuin pitkän liiton fanit. Mokoma tarjoili tuttuun tapaan toimivan setin, joka koostui tasapainoisesta sekoituksesta uuden ”Myrsky”-levyn kappaleista ja vanhemmasta tuotannosta. ”Malja sille!” -kappaleen vetoon liittyi mukaan Huora-yhtyeestä tuttu Anni Lötjönen, mikä toi uuden energialatauksen yleisöön. Ei ihme, sillä Annalan ja Lötjösen yhteisveto toimi pirun hyvin. Kokonaisuudessaan keikka oli täynnä varmaa vetoa, eikä ongelmia näkynyt. Mokomalla oli hyvä käynnistää raskaamman musiikin ystävien festariviikonloppu!

Huora

Paahtavasta auringosta ja Sirkusteltan kohonneista lämpötiloista huolimatta tarjoili Huora sille tyypillistä raivokasta punk-energiaa. Menoa riitti niin paljon, että välillä tuntui, että lavalle olisi tarvittu metrejä kokoa lisää, jotta täysi energia olisi saatu irti. Vokalisti Anni Lötjösen rennon letkeät välispiikit omista tanssitaidoistaan tuntuivat uppoavan yleisöön ja toimivan hyvänä tunnelman vapauttajana, jotta pittikarkelo saatiin pyörimään ja hyvä fiilis kattoon. Ei ole mikään ihme, että Huora on löytänyt paikkansa suomalaisten keskuudessa, sillä yhtyeen sanoituksissa onnistutaan hämmästyttävän hyvin ottamaan kantaa tärkeisiin asioihin mutta olemaan samalla viihdyttäviä ja vapauttavia. – Ja vielä siten, että kaikki toimii myös live-keikolla paremmin kuin hyvin.

Enemy Inside

Saksalainen Enemy Inside oli vieraampi nimi, vaikka yhtye nauttiikin kasvavasta suosiosta. Koomalavan teltassa nähtiin energistä hyppimistä, jota vauhdittivat välkkyvät valot, sekä päästiin kuulemaan kitaristien Evan K:n ja David Hadarickin koukuttavia kitarariffejä. Keikan ajan tuntui, että pienellä mutta tiiviillä yleisöllä oli fiilis katossa, joka sai lisää vauhtia bändin vahvasta energiasta. Settilistalta löytyi cover-veto Texas-yhtyeen kappaleesta ”Summer Son”, joka toimi jopa yllättävän hyvin. Settilista ja keikka vedettiin hyvällä fiiliksellä ja teemaan sopivalla vauhdilla, josta paistoi se, ettei oltu ensimmäisiä kertoja festarilavoilla. Vokalisti Nastassjan Giulian välispiikeissä oli mukava sekoitus suunniteltuja yleisön huudatuksia ja kyykkyjä mutta myös spontaaneja huudatuksia ja naurahduksia. Välispiikkien aikana ei voinut kuitenkaan välttyä maininnoilta ensi vuoteen ja yhtyeen tulevaan Euroopan-kiertueeseen, joka päättyy kahteen Suomen-keikkaan Tampereen Pakkahuoneen Klubilla ja Helsingin On The Rocksissa.

Maj Karma

Jo ennen keikan alkua oli Sirkustelttaan kokoontunut hyvä määrä ihmisiä odottamaan seuraavaa esiintyjää. Kyseessä oli Maj Karman jäähyväiskiertueen toiseksi viimeinen keikka, joten suurilta tunteilta ja nostalgiamatkalta ei yleisö voinut välttyä. Jo keikan alkumetreillä pystyi huomaamaan tiettyä tunnelatausta – myös bändin puolella. Heti kävi selväksi, ettei keikka tule jättämään ketään kylmäksi. Ja se olikin totta: kenelläkään ei liene ollut kylmä, ja jäähyväiskeikan haikeus oli vahvasti läsnä. Innostus ja haikeat hymyt olivat käsinkosketeltavia, kun Herra Ylppö käveli yleisöön ”Kokki, varas, vaimo ja rakastaja” -kappaleen aikana. Haikeita hymyjä koettiin myös ”Ukkosen” soidessa, ja se tuntui olevan monille se ”the kappale”, sillä ilmassa oli rytmikästä taputusta ja iloista fiilistä.

Amaranthe

Amaranthe veti suuren määrän yleisöä, ja jo intro-osion aikana yleisön energia oli käsinkosketeltava. Vaikka Amaranthe on tuttu nimi suomalaisilla festareilla, tuntuu se vain toimivan, eikä kyllästymistä ole havaittavissa. Keikka sujui juuri sillä ammattitaidolla, jota Amaranthelta voi odottaa, eikä sen edeltävän päivän Kuopiorock-esiintyminen tuntunut painavan. Lavalla vedettiin hyvällä energialla, ja settilistaan oli saatu monipuolinen kattaus uudempia hittejä sekä vanhempia klassikoita kuten ”The Nexus”, jonka jokainen tuntui tietävän. Vaikka kappale soitettiin keikan loppupuolella, sai se yleisöltä yllättävänkin iloisen ja voimakkaan vastaanoton. Tarkkaan suunnitellut valot, lavasteet ja pyrot toivat suurenluokan tunnelmaa Samsung-lavalle. Setin läpi kulkenut energia riitti aivan loppuun asti, vaikka esiintyminen tuntui tietyllä tapaa liian suunnitelmalliselta. Olisin kaivannut enemmän spontaaneja hetkiä ja välispiikkejä.

Ilta huipentui poppari Zara Larssonin upeaan vetoon Päälavalla. Lavalle oli tuotu kaksikerroksinen lavaste, ja esiintyminen oli täynnä vangitsevia koreografioita.

Perjantai jäi mieleen erittäin onnistuneena kokonaisuutena: line-up oli suunniteltu hyvin, raskaampia bändejä ei soittanut päällekkäin, eikä lavalta toiselle tarvinnut juosta.

Teksti: Maarit Heini
Kuvat: Niko Sihvonen / Rocktografia