Raate vie kakkosalbumillaan, ”Menetyksen Tie”, kuulijansa melkoisen tuntemattomille poluille. Yhtyeen musiikkia on luonnehdittu progressiiviseksi black metalliksi, mutta tällä levyllä alkaa black metal olla kyllä jo melkoisen kaukainen käsite. Melankoliaa, alakuloa ja synkkiä tunnelmia levy sisältää sitäkin enemmän.

Raatteen musiikki perustuu pääpiirtein keskitempoisiin, hyvin paljon toistettaviin ja suhteellisen yksinkertaisiin sävelkulkuihin. Päälle lauletut, pääsääntöisesti puhtaat vokaalit soljuvat nekin kovin monotonisesti eteenpäin. Hetkittäin kuultavat black metallimaiset kärinät tuovat laulupuolelle jonkun verran vaihtelua.

Vaikka Raatteen ajatuksena on ollut ilmeisestikin tehdä äärimmäisen lohdutonta musiikkia, se menee siinä jo tavallaan hieman liian pitkälle, sillä ilman ainuttakaan valonpilkahdusta jopa synkkyydestä on kovin vaikea nauttia.

Joka tapauksessa, Raate tekee kakkoslevyllään sitä mitä se kenties tahtookin. Hiukan Burzumia sekä Ulveria, ja hämmennykseksi kohtuullisen paljon vaikutteita metallimusiikin ulkopuolelta tarjoileva levytys onnistuu ennen kaikkea omaperäisyydessään vetämään pisteet kotiin. Silti toivoisin yhtyeeltä vielä tarttuvampia ralleja, jotta se tosissaan nousisi taistelemaan kärkisijoista. Muuan muassa erittäin apaattisiin puhtaisiin lauluihin olisi mielestäni syytä kiinnittää huomiota, josko niihin saisi kuitenkin vielä vähän tarttuvuuttakin ammennettua?

Synkkä ja lohduton on Raatteen tie, mutta ”Menetyksen Tie” on jopa hieman turhan lohduton. Omalla tavallaan se sopii tähän Suomen syksyn pimeyteen, kuin naru kaulaan, mutta toisaalta en ainakaan itse sitä narua ole juuri tällä hetkellä kaipaamassa.

6/10

Kappalelista:
1. Horisontti
2. Sameaa Vettä
3. Tulen Laulu
4. Taival
5. Kylmä tie
6. Ajan Temppeli I
7. Ajan Temppeli II
8. Ajan Temppeli III
9. Ajan Temppeli IV

http://www.raate.net/

Kirjoittanut Riku Mäkinen