Radien – Maa

Pitkäveteisen alun jälkeen kasvoille iskee raakaa sludgea hardcorepunkkarin laululla ja doomimaisilla venytyksillä. Melodiat eivät ole kauniita vaan toistavia ja riitaisia, ja ne luovat painostavan ja raskaan kuuntelukokemuksen. Levy repii, raastaa ja riipii kuulijan syvintä – ja myös tylsistyttää.

Kun ”Varjot” alkaa, se toimii hyvin. Kappale kuitenkin muuttuu aika turhaksi, kun loppupuolella aletaan madella, unohdetaan melodia ja vain soitetaan hitaasti ja tylsästi. Taustamusiikkina se voisi toimia kuvitteellisessa David Lynchin elokuvassa, ja käytännössä töitä tehdessä se on mukiinmenevää. Ehkä puhdassoundisempaan doomiin tällainen pitkä kappale sopii paremmin, mutta tältä yhtyeeltä se on vain vähän turhan raskas valitsemiensa kitaraefektien ja särön takia, mistä puuttuu kuitenkin isoin syvyys.

Toisin kuin A-puoli, ”Viimeinen” alkaa heti ilman alkusoittoa aggressiivisempana. Aika nopeasti piristävän alun jälkeen loppu hidastuu, kunnes mennään tahtien ja kitaraotteiden maalaaviin lyönteihin, jolloin melodia unohtuu ja madellaan maapallon kierron nopeudessa.

Kappaleet ovat tarpeeksi erilaisia, jotta levyä soitettaessa puolen valinta fiiliksen mukaan on helppoa. Levy on kuitenkin hieman pitkäveteinen, mutta se ei johdu ainoastaan kappaleiden pituudesta, vaan myös siitä, ettei niitä ole kuin kaksi. Useamman kappaleen levyllä kun on monesti myös yksi tai kaksi nopeampaa kappaletta, joilla saa hitauteen enemmän vaihtelua ja piristystä.

Monesti pitkissä kappaleissa on eri osioita, joissa on progemaisesti vaihtelua, mutta ”Maasta” ne oikeastaan puuttuvat. Se on liisteriä alusta loppuun. Tämä on tyylillinen valinta, mutta käy hieman yksitoikkoiseksi. Vaikka toinen kappale ”Viimeinen” alkaakin ihan messevästi, loppu on laahaamista ja säröisten sointujen tahkoamista. Alku olisikin voinut olla oma kappaleensa.

Levy siis kuulostaa soundillisesti hyvältä, ja kappaleetkin ovat periaatteessa ihan hyviä, mutta se on tylsä kokonaisuus. Vaikka yksi kappale onkin yli 12 minuuttia pitkä, tuntuu, että kappaleet on nopeasti kuunneltu, sillä ne ovat pääosin vain mielenkiinnotonta rypemistä.

Minulle tärkeä osa kuuntelukokemusta on myös levyn kansitaide. Itse musiikin arvosteluun se ei pistemäärässä vaikuta vaan on vain bonusta. Veera Pitkäsen kuva on mahtava, ja se tuo mieleen Carcosaroolipelimaailman. Myös musiikki itsessään sopii tuohon outoon science-fantasiamaailmaan, joten tämä levy menee ehdottomasti soittolistalle, kun sitä pelaan!

Digitaalisen albumin lisäksi levy on saatavilla 12-tuumaisena LP:nä, joka on komea ilmestys. Ehkä hieman reilun kahdentoista minuutin mittaiset kappaleet eivät mahtuneet seiska- tai kymppituumaiselle levylle? Aluksi olin hieman skeptinen vinyylin toimivuudesta, mutta kyllähän se itseasiassa on aika mukava. Molemmat kappaleet kuitenkin sen verran pitkiä, ettei levyä joudu jatkuvasti kääntämään. Ja onhan musiikki myös sen verran tylsää kuunneltavaa, ettei sitä montaa kertaa jaksa toistaakaan.

Arvosana:

7/10

Kappalelista:

A-puoli: Varjot
B-puoli: Viimeinen

https://radien.bandcamp.com/releases
https://www.facebook.com/radienband/

Kommentoi julkaisua