Rage Of Lightin ”Imploder” on trancen ja metallin räikeä risteytys

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 27.3.2019

Jonathan Pelletin vuonna 2007 visioima ajatus yhtyeestä, joka yhdistelee trancea ja metallia, alkoi hahmottua vuonna 2015 kunhan hän sai houkuteltua vokalisti Melissa Bonnyn ja kitaristi Noe Schüpbachin mukaan erikoiseen ideaansa. Tämän jälkeen trio alkoi yhdessä työstää musiikkia ja Rage Of Light julkaisi esikois-EP:nsä vuonna 2016. Kahta vuotta myöhemmin Napalm Records otti trion siipiensä suojiin ja tällä viikolla sveitsiläisyhtye julkaisee esikoistäyspitkänsä.

Sveitsiläisyhtye on ottanut rohkean linjan ja pyrkinyt risteyttämään trancen ja metallin toimivaksi linjaksi. Tässä tehtävässä yhtye onkin onnistunut varsin hyvin, jonka voi huomata vaikka “Fallen” tai “I can, I will” -kappaleita kuunnellessa. Kappaleet ovat kuin melodisia ilotulituksia, joita on kuorrutettu Bonnyn ja Pelletin murinavokaaleilla.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Vaikka Rage of Light on kategorisoitu trancea ja metallia yhdistäväksi, ei välimatka pop-metallin kaltaisiin yhtyeisiin – kuten Amarantheen tai Ember Fallsiin – ole kovin pitkä. Erotuksena toki on se, että Rage Of Lightin kappaleissa kuullaan naispuolisia murinavokaaleja ja enemmän discobiittiä, jonka seurauksena yhtyeen musiikista löytää myös melodeathin piirteitä. Näistä seikoista huolimatta albumi ei onnistu joka hetki ylläpitämään mielenkiintoa, kun alkuhuuma on ohitettu.

Sen lisäksi, että trancemainen tilutus ja kappaleesta toiseen toistuvat muhkeat riffit alkavat tulla ajan kanssa korvista ulos, eivät kömpelöt lyriikat mitenkään kohenna tilannetta. ”Imploderin” sanoitukset kuulostavat nimittäin melko kliseisille ja lyriikat herättivät itsessäni lähinnä myötähäpeää. Toki joku muu voi saada sanoituksista enemmän irti, mutta itse koin ettei niihin oltu panostettu aivan niin paljon kuin olisi ollut suotavaa.

Kokonaisuudessaan Rage Of Lightin debyyttialbumi kallistuu omassa vaakakupissani helposti paremman puolelle. Albumilta löytyy mukavasti variointia etenkin levyn loppupuolella. Esimerkiksi “Battlefrontissa” kuullaan jousisovituksia ja instrumentaalinen nimikkokappale yllättää myönteisesti. Sveitsiläisyhtyeen vokalisti Bonnyn ääni on huima ja laaja-alainen, minkä johdosta hänen äänensä muodostuukin levyn parhaimmaksi piirteeksi. Myös duetto-osuudet Pelletin kanssa ovat dynaamisia ja elävöittävät albumia. Kokonaispisteitä laskevat kuitenkin puolivillaiset lyriikat ja albumin alkua hallitseva geneerisyys. Levyn loppua kohden kokonaisvaikutelma kuitenkin paranee kolossaalisen “Mechanicalsin” ja apokalyptis-skandinaavisen “Twilight Of The Thunder Godin” (alkuperäinen on Amon Amarathin käsialaa) ansiosta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Kaiken kaikkiaan Rage Of Lightin “Imploder” on rohkea ja kunnianhimoinen albumi, joka hieman kompuroi, mutta on kokonaisuudessaan hyvä albumi. Sveitsiläisyhtyeessä on hurjasti potentiaalia ja toivon että yhtye saa puristettuaan itsestään tulevaisuudessa lisääkin luovuutta. “Imploder” tuskin ilahduttaa tyylinsä puolesta kaikkia, mutta yhtye taatusti herättää huomiota.