Viisi vuotta edellisestä levystä? Sanoisin sen olevan jo ihan kelpo aika uuden levyn materiaalille muhia. Edellisen ”Veil of Ignorancen” ilmestymisen ja sen jälkeisen keikkailun jälkeen yhtyeen jäsenet ovat keskittyneet aivan muuhun kuin Raised Fistiin. Tämä vaikuttaa ihan järkevältä, sillä yhtyeen energia levyillä ja lavalla vaatii veronsa kenestä tahansa, kuten valtio veroillaan perseraiskaa kansalaisiaan, joilla sitten maksellaan holtittomien pankkien perseilyt. Katsohan, kyllä täälläkin osaa idioottiarvostelija olla järkyttävän osuvasti kantaanottava ja holtiton! Vittuun vapaakauppasopimus! Ja jos joku tulee kyselemään, mistä nämä ajatukset olen saanut päähäni, syytän pelkurimaisesti Raised Fistiä ja heidän uutta ”From The North”-albumiaan!

Edellinen levy oli soundeiltaan hyvin raskas ja bassovoittoinen, joka yski ja köhisi varsinkin kehnommissa kaiuttimissa todella kuivasti, aivan kuin joku olisi puhallellut mikkeihin. Vaikka kappaleet olivatkin varsin miellyttäviä, oli ehkäpä sen levyn heikoin lenkki juuri soundipuolella. Ei sitä kuitenkaan niin pahasti tyritty, etteikö se edelleen olisi makuasia vain. Tällä kertaa äänimaailmaa on höllätty melkoisesti, vaikka bassomörinä on vaihtunut tuhnumaisuuteen, joka on laskettu kirkkauden ja selkeyden päälle. Tämä kävi jo ilmi ensimmäisestä singlelohkaisusta ”Flow”. Kyseinen kappale kuulosti hyvin paljon levyn aloituskappaleelta ja onnistuikin herättämään mielenkiinnon tulevaa varten, vaikkei se itse kappaleena maailmaa mullistanut. Lähinnä vain rupesin harkitsemaan uusien musavehkeiden ostamista. Kuuloni kun olen jo menettänyt, ja uskoni ihmisarvoiseen elämään, nyyh!

Melko nopeasti näihin soundeihin kuitenkin tottuu. Varsin iloinen olen tuosta bassokielien rytkeestä, joka puskee kaiken seasta lävitse, luoden sellaista kivaa intensiivisyyttä meininkiin. Kitarat mesoavat kireinä rumputulen johtaessa takaa käsin hyökkäystä, jota johtaa tuttuun tapaan mikissä kiehuva Alexander ”Alle” Hagman, joka kuulostaa jälleen entistä vihaisemmalta. Vaikka kuinka kappaleessa ranteita löysettäisiin, hänen ulosantinsa ei anna kuulijalle ulospääsyä kiukusta. Sanoisin hänen äänensä olevan yksi metallimaailman vaikuttavimmista. Hän on sen maailman Zack de la Rocha ja Joe Rogan samassa paketissa! Sanoitusten teemat näyttävät pyörivän ihmisten ahneudessa, itsekkyydessä ja välinpitämättömyydessä muita ihmisiä ja maapalloa kohtaan, mikä on ehtymätön lähde raivosta savuavalle mustekynälle. Tässähän nynny meinaa raivostua, pieni mellakointi vähän nyt kiinnostaisi, mutta meilläpäin Itä-Helsingissä on pyöräntelineetkin kasvaneet maankuoresta ja niiden ylös kiskomiseen ei protskupiereskelykään riitä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kappaleet osaavat jälleen paukutella kuuntelijan kalloja kuten myös kohottaa sykettä ja verenpainetta, mutta mikä tärkeintä, tanssittaa humpseja ja ladylumpseja. ”Chaos” jatkaa varmaa linjaa aloitusrallin jälkeen, kun taas ”Man & Earth” on yksi levyn tarttuvimmista ralleista. Lallattavat kitaramelodiat kertsien sisällä ja ympärillä ovatkin häpeilemätön tapa nykäistä kuuntelija kädestä tanssilattialle, jolloin vain yrmyimmät musaelitistit jäävät diskosalin reunoille istumaan kädet puuskassa inhoaan puhisten. Samankaltaisia popahteluja ovat myös ”We Will Live Forever” ja jopa rapmetallihenkinen ”Ready To Defy”. Ainoastaan ”In Circles”, punkahtava ”Sanctions”, hardcoreileva ”Gates” ja levyn päättävä puoliksi mäiskähtävä ”Unsinkable” ovat niitä ainoita menoralleiksi kutsuttavia numeroita, loput rullailevat hyvin keskitempoisesti. Loppupeleissä kuitenkin jokaiselle kappaleelle on oma paikkansa, eikä albumi tunnu tarvitsevan karsimista, muttei myöskään lisätäytettä.

Vaikkei Raised Fist ole menopelilleen uusia pyöriä kehitellytkään, melko monipuolisen päälle puolituntisen albumillisen he ovat saaneet aikaisiksi, kymmenisen minuuttia lyhyempi lätty kuin edellinen. Jostain syystä ”From The North” rimmaa kivasti Bad Religionin joululevyä edeltäneen levyn kanssa, enkä usko sen olevan vain samankaltaisen otsakkeen takia tai omasta päästäni pieraistu vertaus. Ja kuten aina ennenkin heidän kohdallaan, vaikkei jotakuta albumi niin innostaisikaan, innostaa se kuitenkin lähtemään bändin keikalle, jotka ovat vauhdiltaan ja energisyydeltään eeppistä kokoluokkaa. Uskon ”From The Northin” olevankin elementissään erityisesti lavan edestä kuultuna, jos jotain kykenee sieltä pittaajien ja daivaajien seasta kuulemaan. Tämän arvostelun kirjoitushetkellä ei vielä Suomen keikkoja näy, mutta olisihan se nyt melko tavatonta, jos ei yhtye tuosta kivenheittämän päästä kerkeä täällä käväisemään pakaravälejä monottamassa. Vai onko se sitten liian lyhyt matka yhtyeen jäsenille paeta perheitä ja muksujaan?

8/10

Kappalelista:
1. Flow
2. Chaos
3. Man & Earth
4. In Circles
5. We Will Live Forever
6. Sanctions
7. Ready To Defy
8. Depression
9. Gates
10. Until The End
11. Unsinkable

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

www.facebook.com/RaisedFistOfficial

Kirjoittanut: Ville Syrjälä