Raised Fist teki väkevän paluun Tampereen Pakkahuoneelle

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 21.12.2015

Raised Fist, ruotsalaisen hardcoren kovin luu, soitti vuoden 2015 viimeisen keikkansa Tampereen Pakkahuoneella. Kyseessä ei ollut ihan mikä tahansa perjantaikonsertti vaan yhden 2000-luvun parhaimpien hardcore-bändin paluu kotimaisille klubeille. Edellisestä klubikeikasta ehti vierähtää viisi vuotta yhtyeen pitäessä taukoa. Itse hurahdin Raised Fistiin paljoa valehtelematta noin kuukausi sen jälkeen, kun yhtye vieraili Pakkahuoneella vuonna 2010, ja sain odotella uutta levyä ja keikkaa vuosikaudet. Perjantai-iltaa varten tennarinnauhat olikin syytä sitoa huolellisesti, sen verran odotettu tapaus oli kyseessä.

Lämppäribändeistä jäi mieleen lähinnä tamperelainen Tryer, joka sai kokea Pakkahuoneen valitettavan festaritunnelman soittaen muutamille katsojille yleisön juodessa olutta joko hallin takaosassa tai kotonaan. Vivahteikasta skeittipunkia soittanut bändi teki vaikutuksen, joskin vauhti- ja heliumpäiseltä Jarkko Martikaiselta kuulostava vokalisti varmasti jakaa mielipiteitä kuulijoiden keskuudessa.

Kansa löysi paikalle Raised Fistin antaessa hiljalleen viitteitä lavalle saapumisestaan. Keikka polkaistiin käyntiin hieman vanhemmalla ”Sound Of The Republic” -biisillä, eikä yleisöä tarvinnut erikseen kehottaa liikkumaan. Kiusoittelevan pitkällä introlla maustettu ”Flow” taas sai uudemmatkin kuulijat mukaan meininkiin. Tällä keikalla tulisi vielä hiki lentämään. Pipohan lensi lattialle jo ensimmäisen minuutin aikana.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Raised Fist Pakkahuone 2015 Live (27) Puolisuomalainen bändi viihdytti yleisöä suomenkielisillä välispiikeillään ja tykitti koko ajan kovempia myllybiisejä. Tutkivaa kenttätyötä tehnyt musiikkijournalistikin otti osumaa kaatuen Pakkahuoneen liukkaalla lattialla useita kertoja, mutta punkpitin ystävälliset sielut nostivat kaatuneen pystyyn joka kerta. Pitistä löytää aina ystäviä: siihen tarvitaan ainoastaan se, että huomaa jonkun muunkin huutavan kertosäettä täysillä. Sitten ollaan kavereita. Asiaan perehtymättömälle homma näyttää lähinnä joukkotappelulta, mutta äideille ja isotädeille voi kertoa, että kyseessä on eräs ystävällisimmistä ympäristöistä, mitä Suomesta löytyy.

Raised Fistin tyylille on ominaista keskeyttää riffiturpaanveto säkeistöksi kerrallaan ja antaa asiapitoinen luento siitä, kuinka ihmiskunta kusee omaan kulhoonsa päivästä toiseen välittämättä siitä, että murot jäävät jälkipolvien syötäväksi. Vokalisti Alexander Hagman pudottaa vihaiset riiminsä kuin räppäri, ja kun päästään kertosäkeeseen, voi iskulauseita huutaa mukana jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Sapluuna toimii livenä kuin raivotauti, ja parhaita esimerkkejä tästä olivat kappaleet ”Some Of These Times” ja ”Man & Earth”. Kohokohdaksi nousi myös ”Killing It”, eihän se voi olla toimimatta livenä.

Vaikkei setissä ollutkaan biisejä kuin tusinan verran, keikka korvasi kestonsa intensiteetillä. Kukaan ei jäänyt kylmäksi, varsinkaan kun herkut oli jätetty encoreen. Pakkahuone keikkapaikkana ei ehkä ollut paras mahdollinen tunnelman kannalta, mutta seinänaapuri Klubi olisi myyty loppuun sekunnissa. On helppo kuvitella edellisillan keikan Helsingin Nosturissa olleen soundeiltaan ja tunnelmaltaan parempi. Live-settiin olisi myös kaivannut muutamaa kappaletta vuoden 2002 läpimurtolevyltä ”Dedication”. Yhtä kaikki Raised Fistin paluu Tampereelle oli yhtä juhlaa, ja sieltä oli hyvä jatkaa matkaa Hämeenkadun yöhön Itä-Suomesta asti saapuneiden ystävien kanssa. Toivottavasti seuraavaa keikkaa ei tarvitse odottaa yhtä pitkään.