Raivokas kuolonmetallipurkaus potkii edelleen lujaa – synttäriarviossa Deathchainin 10-vuotias ”Death Gods”

Kotimainen death / thrash metal -yhtye Deathchain on ollut harmittavan hiljaa viime vuodet. Yhtyeen tuorein albumi ”Ritual Death Metal” julkaistiin jo vuonna 2013, jonka jälkeen bändin leiristä on havaittu elonmerkkejä vain satunnaisesti. Tämä on sääli, sillä yhtye on osoittanut olevansa livebändi parhaasta päästä, minkä lisäksi metalliryhmän julkaisemasta kuudesta studioalbumista monet kipuavat kotimaisen kuolonmetallin kärkikastiin. Samaan vahvaan joukkoon lukeutuu myös yhtyeen viides, vuonna 2010 julkaisema studioalbumi ”Death Gods”, joka täyttää tänä syksynä kymmenen vuotta.

Vuosituhannen alussa perustettu Deathchain ei ole pelännyt luoda musiikkiaan eri painotuksilla. Alkulevyjen vimmainen kuolonrässi on levytysuran edetessä hävittänyt soundistaan enimmät thrash-elementit, minkä myötä viimeisimmät julkaisut ovat painottaneet kuolonmetallisempaa lähestymistapaa. Ymmärrettävästi tämä on aiheuttanut soraääniä joissakin yhtyeen faneissa, mutta onneksi tyylilajien kanssa taiteilusta ei ole muodostunut ongelmaa. Deathchain kun tuntuu jalostavan teknisesti taitavan ja raskaan ulosantinsa toimivaksi metallimusiikiksi huolimatta siitä, millä painotuksella tätä on lähdetty luomaan.

Loogisesti ”Death Gods” edustaa Deathchainin viimeisimpien levyjen linjaa tarjoten vajaan 50-minuuttisen jämäkästi takovaa kuolonmetallia, joka ei kuitenkaan tyydy olemaan pelkästään yksioikoista rytinää. Viidennellä kiekollaan yhtyeen sävellyspussista kaivetaan esiin monenlaisia temppuja, joiden ansiosta armoton tykittely kuulostaa erittäin aggressiiviselta, mutta samalla myös miellyttävän monipuoliselta. Oli kyseessä sitten keskitempoinen melodisuus, älyttömyksiin kiihtyvät kitarajuoksutukset tai eksoottisempia äänimaisemia henkivät tunnelmat, sotkee Deathchain nämä ainekset luontevasti yhteen. Näistä palasista yhtye on kasannut biisikattauksen, josta löytyy kaikkea nopeatempoisesta turpasaunasta (”Storming the Death Gods”, ”The Lion-Head”) hitaammin päälle puskeviin ja melodisempiin jyräyksiin (”Crawling Chaos”, ”We Are Unearthed”), joiden lisäksi kaiken kruununa seisoo albumin päättävä ”Cthulhu Rising”. Eeppisiin mittasuhteisiin paisuva kappale on yhtyeen kunnianhimoisimpia tekeleitä, joka nousee helposti bändin parhaimpien biisien joukkoon. Tiukat kappaleet ja erilaisten elementtien hyödyntäminen ovat suurimmat syyt siihen, minkä takia ”Death Gods” on hävyttömän kova julkaisu.

Vaikka Deathchain ei rytinällään ole koskaan mullistanut metallimusiikin perustuksia, on varsinkin ”Death Gods” vahva osoitus siitä, miksi yhtyeen musiikki on niin pirullisen iskevää. Tiukka ja monipuolinen biisikattaus, kovaa jytisevä soundimaailma sekä armottomuutta huokuva asenne varmistavat sen, että kiekko osuu napakymppiin lähes jokaisella osa-alueella. Vaikka itse olin pitkään yhtyeen ensimmäisten, rässimetallipitoisempien levyjen fani, vakuutti ”Death Gods” lopullisesti yhtyeen kyvyistä myös puhtaamman kuolonmetallin saralla. Jos Deathchain ei ole vielä tuttu tai yhtye on viime vuosina pudonnut soittolistojen ulkopuolelle, kannattaa merkkipäivän kunniaksi ottaa ainakin tämä albumi tehokuunteluun. ”Death Gods” potkii edelleen yhtä lujaa kuin julkaisunsa aikoihin, jonka lisäksi albumi jättää toivomaan, että Kuopion lahja kuolonmetallille aktivoitusti jälleen myös uuden musiikin merkeissä.

Kappalelista:
1. Storming the Death Gods
2. Scimitar
3. The Crawling Chaos
4. The Lion-Head
5. We Are Unearthed
6. The Beyond
7. Howling of the Blind
8. Cthulhu Rising