Räkäistä rokkia ja tarttuvia melodioita – klassikkoarviossa Backyard Babiesin 20-vuotias ”Stockholm Syndrome”

Yksi Ruotsin suurimmista hard rock-bändeistä eli Backyard Babies julkaisi neljännen studioalbuminsa ”Stockholm Syndrome” maaliskuussa 2003. Pitkäsoiton nimi ei kuitenkaan viittaa kuuluisaan panttivankisyndrooma-termiin, vaan tässä tapauksessa sillä tarkoitetaan Tukholman rokkipiirejä. Levyn tuottajana toimi Joe Barresi, joka on tehnyt yhteistyötä mm. Queens of the Stone Agen, Soundgardenin ja Stam1nan kanssa.

Harva albumi alkaa yhtä voimakkaalla biisillä kuin ”Everybody Ready?!”. Onkin alusta asti selvää, mistä tämä levy on tehty ja mitä on lupa odottaa. Singleiksi levyltä irrotettiin ”Minus Celsius”, ”A Song for the Outcast” ja ”Friends”, joista kaksi ensimmäistä saivat myös musiikkivideot.

Levyltä ei liikoja suvantokohtia löydy, vaan eteenpäin kaahataan täysillä. Pitkäsoitto on täynnä tasalaatuista materiaalia. Jos kappaleista täytyisi muutama nostaa ylitse muiden, olisivat ne ehdottomasti ”Everybody Ready?!”, ”A Song for the Outcast” ja ”Minus Celsius”.

”Friends” -biisiin on nimensä mukaisesti saatu mukaan mahtava joukkio vierailevia artisteja. Mukana ovat esimerkiksi Michael Monroe, The Cardigansin Nina Persson, The Dogs D’Amourin Tyla sekä myös Joey Ramone. Muiden artistien osuuksia taltioitiin useamman vuoden aikana ja Joey Ramonen osuus taisikin olla yksi miehen viimeisiä levytyksiä. ”Friends” olisi ehdottomasti kannattanut jättää levyn viimeiseksi biisiksi, sillä nyt sen jälkeen tulevat ”Be Myself and I” ja ”You tell me You love me You lie” kuulostavat lähinnä vain levyn pitkitykselle.

”Stockholm Syndrome” on täynnä räkäistä rokkia ja tarttuvia melodioita. Useimmat levyn kappaleista jäävät helposti päähän soimaan ja tarjolla on hittiainesta toisensa perään. Albumi ei ole ainakaan liialla pituudella pilattu, vaan alkuperäisen levyn 11 kappaletta on puristettu reiluun 37 minuuttiin. Sittemmin pitkäsoitosta on julkaistu muitakin versioita bonusbiiseillä varustettuna.

Albumi on kestänyt mielestäni hyvin ajan hammasta kuulostaen edelleen hyvälle sekä tuoreelle. Itselleni ”Stockholm Syndrome” on eittämättä parasta Backyard Babiesia ja sen pariin on ilo palata aina uudelleen.