Rakkauden paloa ja suuria tunteita – klassikkoarviossa 40 vuotta täyttävä Bon Jovin debyyttialbumi

Eräs jenkkirockin suurista nimistä, Bon Jovi, julkaisi esikoislevynsä tammikuussa vuonna 1984. Ensimmäisenä singlenä albumilta julkaistiin monille tuttu ”Runaway”, joka nousi jenkkiläisen Billboard Hot 100 -singlelistan sijalle 39. Albumi ei myöskään pärjännyt hullummin listoilla, sillä sen sijoitus Billboard 200 -albumilistalla oli 43. Brittien Kerrang!-lehti puolestaan valitsi ”Bon Jovin” vuoden 1984 parhaimpien rock-albumien listalle sijalle 11.

Olin debyyttialbumin ilmestymisen aikaan liian nuori ymmärtämään musiikista juuri mitään. Löysin Bon Jovin kunnolla vasta ”Cross Road” -kokoelman myötä vuonna 1994, jolloin ”Runaway”-hitti tuli tutuksi. Varsin nopealla tahdilla muutkin bändin siihen mennessä julkaistut levyt löysivät tiensä levyhyllyyni. Johtuneeko sitten juuri tuosta vai jostain muusta, toimii esikoislevyn kappaleista ”Runaway” edelleen kaikkein parhaiten. Kappale tosin toimii paremmin ilman sille tehtyä musiikkivideota, joka tuo mieleen lähinnä tuulahduksia jostain vuosikymmeniä vanhasta b-luokan kauhu(komedia)leffasta. Synninpäästönä todettakoon, että ideointi ja mahdollisuus käyttää upeita visuaalisia elementtejä oli 80-luvun alussa vielä lapsenkengissä nykypäivään verrattuna. Toisaalta tuo video viestii edelleen mielenkiintoista ajankuvaa, jolle voi näin 2020-luvulla hymyillä hyväksyvästi.

Esikoislevyn materiaali on kautta linjan ilahduttavan laadukasta, ja albumi on kokonaisuutena ehyt. Bon Jovin tavaramerkiksi muodostunut tyyli on jo jossain määrin hallussa heti alusta alkaen. Sääli, että levy on jäänyt unohduksiin vuosikymmenten varrella, sillä se sisältää kuitenkin monia hyvinkin laadukkaita hard rock -kappaleita. Toki sanoitukset ovat melko kliseisiä rakkauslauluja, mutta mistäpä muusta tuolloin verrattain nuoret rock-tähden alut olisivat laulaneetkaan…

”Runawayn” lisäksi albumilta irrotettiin pari muutakin singleä eli ”She Don’t Know Me” ja ”Burning For Love”. Kappaleet kuulostavat vielä tänäkin päivänä hyvin miellyttäviltä. – Jos puhutaan vielä hetki musavideoista, on ”She Don’t Know Men” videolla onneksi otettu ”Runawayhin” verrattuna huima askel eteenpäin. ”Love Lies” on puolestaan yksi levyn biiseistä, joka jostain syystä soi päässäni melko usein. Raita toimii esimerkkinä siitä, että Bon Jovilla oli jo heti alusta lähtien hallussa hienojen rakkausballadien teko.

”Bon Jovi” on debyyttialbumiksi varsin hiotun oloinen levy. On todella harmillista, että pitkäsoiton materiaali on ”Runawayta” lukuun ottamatta jäänyt melko pitkälti unohduksiin. Minulle pitkän linjan Bon Jovi -fanina levy kuuluu ilman muuta bändin parhaimpien pitkäsoittojen joukkoon.