Rakkaudesta lajiin ja hymystä hulluuteen – arviossa Slash The Smilen ensimmäinen pitkäsoitto ”We All Smile”
Jyväskyläläinen hymypartio, Slash The Smile julkaisi viime viikolla esikoispitkäsoittonsa. Hymyjen puolesta vannovan Slash The Smilen debyyttialbumi on nimetty yhtyeen nimelle uskollisesti ”We All Smileksi”. Kansikuvassa kasvottomat kasvot komeilevat verenpunaisten hymyjen kera, mikä antaakin viitteitä siitä, mitä on luvassa.
Vuoden 2022 alussa julkaistu ”Two Faces” oli Slash The Smilen esikois-EP, jolla jyväskyläläisyhtye vielä selvästi haki omaa ulosantiaan. Esikoisjulkaisulta on löydettävissä enemmän puhtaita lauluosuuksia ja jopa progressiivisia piirteitä, joita on karsittu tuoreen albumin kohdalla. Tilalle on tullut aiempaa purevampi ja raskaampi ilmaisu, josta löytyy niin melodisen death metalin kuin diskomusiikin elementtejä.
Yhdeksän kappaletta kattava, reilu puolituntinen ”We All Smile” alkaa väkivaltaisella ”Terror Error Smilella”, josta on hyvä tehdä siirtymä pykälää ilmavampaan ”Patches”-teokseen. Vähintäänkin nimensä puolesta Slipknotin ”People = Shit” -kappaleen mieleen tuova ”Human=Feast” ei kappaleiden yhtäläisyydestä huolimatta pyri plagioimaan Slipknotia vaan on ehtaa Slash The Smilea alusta loppuun. Huomiona mainittakoon, että vokalisti Saku Pitkäsen puhtaat lauluosuudet kuulostavat erityisen hyvältä ”Human=Feastilla”.
Mainos päättyy
Siinä, missä ”Two Faces” kärsi paikoitellen punaisen langan hapuilusta, on asia korjattu ”We All Smilella”. Pitkäsoitto on raskaan ulosannin ja kevennysten seos, mikä ilmenee lähes jokaisella kappaleella. Albumilta löytyy paikoitellen jopa kauhuelementtejä kuten kappaleiden ”Shackles Off!” ja ”Karl’s Granly” mielipuoliset lauluosuudet. Suurimman huomion varastavat kuitenkin tunnelmallinen ja koskettava ”Shadowcast”, persoonallinen ”Dark Enough (this is the murder disco)”, joka pursuaa pop metalia sekä ”Overrun”, joka on popahtava ja hieman kallellaan Linkin Parkiin.
Slash The Smilen ulosanti on ollut alusta asti persoonallinen ja erottuva. Debyyttialbumi on EP:hin verrattuna sulavalinjaisempi, raivokkaampi sekä myös hallitumpi kokonaisuus. Vaikka pitkäsoitolta löytyy elementtejä aina popista kauhuun ja melodiseen death metaliin, on ”We All Smilesta” muotoutunut omalla tavallaan yhtenäinen. Slash The Smilea ei voi edelleenkään lokeroida suoranaisesti mihinkään kategoriaan mutta toisaalta, miksi tarvitsisikaan.
Kappalelista:
Mainos päättyy
Yhtyeen Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/SlashtheSmileBand
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen