Rakkaus progressiivista rockia kohtaan synnytti Confusion Fieldin ja sen esikoisalbumin – haastattelussa Tomi Kankainen ja Petri Honkonen
Kotimainen Confusion Field julkaisi tänä keväänä mukaansa tempaavan ja kiinnostavan debyyttialbumin. Kaaoszine tavoitti yhtyeen laulaja-basisti-kitaristi-kosketinsoittaja Tomi Kankaisen ja rumpali Petri Honkosen, ja tiedusteli kaksikon kuulumisia. Haastattelun aikana pureuduttiin ”Disconnection Complete” -albumiin, Tomin ja Petrin musiikillisiin taustoihin ja muusikot paljastivat, miksi Confusion Field ei ole keikkaileva yhtye.
Moro Tomi ja Petri! Kuinka tämä vuosi on oikein kulunut?
Tomi: Vuosi on ollut erikoinen, mutta ei ole vaikuttanut kuitenkaan kauhean paljon elämääni. Työt ovat pyörineet normaalisti ja introverttina luonteena viihdyn kotona.
Mainos päättyy
Petri: Mulla on ollut hiljaisempaa, kun pyrin elättämään itseni musiikilla, joten korona on vienyt töitä. Nyt kesää kohden asiat ovat kuitenkin alkaneet näyttää paremmalle.
Confusion Field on tuore nimi, ja teillä on käsittääkseni historiaa muusikkoina, joten voisitteko hieman kertoa musiikillisista taustoistanne?
Tomi: Kaikki alkoi silloin 80-luvun lopussa. Steven Harris oli varmaan suurin syyllinen musiikillisen urani alkuun. Ensimmäisissä bändeissä soitettiin tietenkin heviä, mutta pian se vaihtui teknisempään ja progressiivisempaan suuntaan. 90-luvun puolivälissä olimme Petrin kanssa jo samoissa musiikkipiireissä ja soitimme samoissa bändeissä. Tuohon aikaan kun oli tapana soittaa useammassa bändissä.
Mainos päättyy
Petri: Minun ensimmäinen muistikuva Tomista on se, että hänellä oli Helloweenin selkälippu.
Tomi: Se on tallessa edelleen. Se oli hyvä välivaihde siirtyessä hevistä progeen. Homma kehittyi vuosituhannen vaihteessa uusille urille ja tuli eri projekteja. Ja jos pikakeltaan vuoteen 2017, niin silloin Confusion Field sai alkunsa. Silloin tuntui, että on pakko saada aikaiseksi pitkäjänteisempi, selkeämpi projekti, ja sitä tämä nyt on.
Nykyään tuntuu, että tällaisen pitkäkestoisemman bändin kasaaminen on helpompaa, sillä teknologia helpottaa asioiden järjestelyä. Confusion Fieldin kohdalla päätin, että homma menee DIY-asenteella ja pyydän mukaan siihen tarvittavat henkilöt. Ja tässä sitä nyt ollaan.
Petri: Mulla alkoi rumpujen soittaminen ala-asteella, ja varmaan 12-vuotiasta saakka on ollut aina jokin bändi, jossa soitan. Soitimme tosiaan nuorina Tomin kanssa yhdessä, ja siksi olikin erityisen hauskaa, kun hän pyysi minua mukaan Confusion Fieldiin näin myöhemmällä iällä.
Mainos päättyy
Kertoisitteko Confusion Fieldin Disconnection -albumin tekoprosessia?
Tomi: Levy lähti alun perin liikkeelle siitä, että työstin muita projekteja, jotka eivät vain menneet eteenpäin. Painin useita öitä projektien kanssa ja päivisin kävin välillä pyöräilemässä, jotta sain selviteltyä asioita päässäni. Yhdellä pyöräreissulla päätin, että puhdistetaan pöytä eikä mietitä genreä, ja katsotaan mitä tulee. Ja kas, suunnaksi valikoitui vanha rakkaus progerock, ja biisejä alkoi syntyä tiuhaan tahtiin.
Olen alun perin basisti ja ylpeä siitä, mutta vuosien varrella myös laulaminen, koskettimet ja kitara ovat tulleet tutuiksi. Ja sen takia pystyin tekemään kotona pitkälti demot. Pyörittelin niitä pari vuotta, ennen kuin näytin ne jätkille, kun tarvitsin apua rumpuihin ja miksaukseen. Asia vaati itseltäni kypsyttelyn, mutta kun sain tyhjennettyä mielen, homma lähti kunnolla liikkeelle.
Petri: Kun teimme Tomin kanssa ensimmäisiä demoja, en osannut silloin vielä aavistaa, että homma menisi näin pitkälle. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan!
Mainos päättyy
Tomi: Etsin sitä samaa tunnetilaa, joka oli silloin 90-luvulla kun rakastuin progeen. Pyrin saamaan sen näille omille kappaleillekin. Se on se vahvin tunne, joka minulla on muusikin muistoista, ja kun sen perään on lähtenyt, niin on ollut helpottavaa huomattava, kuinka helposti se musiikki sitten syntyy.
”Disconnection Complete” kuulostaa kansainväliselle julkaisulle ja sitä on noteerattu ulkomaillakin. Oletko tyytyväinen albumiin?
Tomi: Sikäli olen tyytyväinen, kun varsinaisia odotuksia ei ollut. Albumin julkaisun jälkeen on tapahtunut monia hyviä asioita. Toki tätä levyä on markkinoitu hyvin kohdeyleisölleen ja albumi on saanut hyvää vastaanottoa. Tavoitteena oli tehdä albumin, jonka haluaa itse ostaa, ja siinä onnistuttiin.
Jatkoa ajatellen, missä vaiheessa seuraava albumi on?
Tomi: Biisiaihioita on muutama valmiina, ja yhtä kappaletta on demotettu. Seuraava albumi viedään kuitenkin seuraavalle tasolle joka asteella, kun oppirahat esikoisalbumista on nyt maksettu. Prosessi saattaa kestää hetkensä, mutta se muhii koko ajan.
Confusion Field ei ole keikkaileva bändi, mikä on syy tälle ratkaisulle?
Tomi: Suurin syy on se, että itse kyllästyin totaalisesta bänditouhuihin muutama vuosi takaperin. Siinä tuli mitta täyteen lukuisista eri syistä, jonka jälkeen päätin, että tämä on tässä.
Petri: Meillä molemmilla on ollut lukuisia yhtyeitä Tomin kanssa, ja niihin mahtuu kirjavia ihmisiä sekä tilanteita. Se ei ole aina ihan idyllistä.
Tomi: Enkä pidä erityisemmin keikoista, olen studiomiehiä enemmän! Se on tuntunut itselleni luontevammalle. Ja ”Disconnection Complete” -albumia tehtiin enemmän pandemian aikana, joten sekään ei pääse vaikuttamaan tulevaan työskentelyyn. Eiköhän tiedostot siirry samalla lailla tulevaisuudessakin.
Teknologiasta puheen ollen, suositteko musiikkia kuunnellessa fyysisiä yksilöitä vai digitaalisia suoratoistopalveluja?
Petri: Sekä että. Ostan CD-levyjä tänäkin päivänä, tykkään omistaa niitä. Ja ostan niitä myös sen takia, että tämä nykyinen levykulttuuri pysyisi pystyssä. Mutta käytän myös suoratoistopalveluja.
Tomi: Sen verran vanha jäärä olen, että fyysinen on minun valintani. Omalla kohdallani fyysisen levyn sisältämät kansitaiteet, lyriikat ja fiilis ovat tärkeitä kun keskityn kuuntelemaan albumia. Sillä ei ole väliä, onko kyseessä CD vai vinyyli. Silti samaan hengenvetoon on todettava, että suoratoistopalvelujen kautta on älyttömän näppärä tutustua uuteen musiikkiin. Se kun olisi ollut meillä käytössä kasarilla, niin voi että, elämä olisi ollut helpompaa.
Tomi ja Petri, kiitos haastattelusta. Haluaisitteko laittaa loppuun terveiset lukijoille?
Tomi: Ottakaa progressiivinen musiikki soittolistoillenne. Sitä te kaipaatte ja sitä te tarvitsette.
Petri: Kyllä, se pitää mielen virkeänä ja mielenkiinnon yllä!
Haastatellut: Aleksi Parkkonen