Rammstein yllättää jälleen eikä petä odotuksia – arviossa yhtyeen kahdeksas albumi, ”Zeit”

Rammsteinin kahdeksas pitkäsoitto kantaa ylväästi ja ytimekkäästi nimeä ”Zeit”, joka tarkoittaa aikaa. Vaikka saksalaisyhtyeellä on ikämittarissa jo 28 vuotta, ei Rammsteinin kohdalla voi sanoa, että aika olisi ajanut sen ohi. Ei, sen yhtye todisti jo vuonna 2019 julkaistulla nimettömällä albumillaan, jolla Rammstein murjoi yhtä vakuuttavasti kuin aiemmin. Tähän yhtälöön kun lisätään vielä massiivinen kiertue, jonka yhtye ehti tehdä ennen pandemian alkamista, vahvisti se entisestään ajatusta, ettei Rammstein ole menettänyt otettaan, vaan on kenties järisyttävämpi kuin koskaan aiemmin.

Vuonna 2019 julkaistu seitsemäs albumi ilahdutti tutun väkevällä ja tarttuvalla ulosannillaan. Näin lähes kolme vuotta albumin julkaisun jälkeen voin kuitenkin todeta, ettei pitkäsoitosta ole muodostunut sellaista, jota jaksaisin uutterasti kuunnella. Pitkäsoiton alkupuoli oli hyvin mieleen pureutunut, mutta loppupuolta kohden kiinnostus on ajan kanssa hieman lopahtanut. Tämän takia emminkin etukäteen, mahtaako Rammstein toistaa edellisen albumin kaavaa, eli antaa kuulijoille tarttuvia kappaleita, jotka eivät kuitenkaan jää vahvasti mieleen?

Näin alkuun voin todeta, että Rammstein lähtee uudella pitkäsoitolla täysin eri linjalle kuin monella edeltävällä levyllään. Oikeastaan albumin kolme ensimmäistä kappaletta ovat häkellyttävän keveitä ja ilmavia, ja kasvattavat kuulijan odotuksia. Rammstein lisää raskautta aste asteelta, jonka seurauksena viidentenä soivassa ”Zick Zack’issa” kuullaan vasta kiusoittelevan tuttua groovia. ”OK:lla” homma äityy kunnolla ja saksalaisyhtye runnoo jo huomattavasti painavammalla otteella.

”Meine Tränen” -kappaleen myötä Rammstein painaa kuitenkin yllättäen jarrua, ja tahti hidastuu verkkaiseksi ja tunnelma muuttuu jälleen painostavaksi ja ilmavaksi. Eipä toisaalta ihme, kun kappaleen nimi tarkoittaa ”minun kyyneleitäni”. Kyseisessä kappaleessa on muuten hämmästyttävän samankaltainen ilmapiiri kuin ”Mutter”-kappaleella, eikä se taatusti ole sattumaa.

Kun kappaleita on takana seitsemän, vapauttaa Rammstein ilmoille juhlavan ”Angst”-kappaleen. Niin teoksen rytmikäs alku kuin taustalla soivat jousisoittimet antavat kappaleeseen oman leimansa, mutta niin tekee myös Till Lindemannin raivokas lauluosuuskin. ”Dicke Titten” vastaavasti pyrkii hämmentämään introllaan ja provosoimalla nimellään, mutta loppujen lopuksi kyseessä ei ole mikään poikkeuksellisen järisyttävä, vaan napakasti toimiva runttaus. Sitä vastoin monikasvoinen ”Lügen” lukeutuu albumin yhdeksi mieleen painuvimmaksi teokseksi, kun kappaleessa liikutaan peräti kolmen erilaisen äänimaiseman äärellä.

Provosoinnista tunnettu yhtye ei olisi voinut nimetä päätöskappalettaan ikävämmin kuin ”Adieu:ksi”, joka tarkoittaa hyvästejä. Tämähän synnyttää helposti spekulaatioita yhtyeen tulevaisuudesta, jota on turha arvailla. Rammstein kun lukeutuu niihin yhtyeisiin, joka pitää kuulijansa varpaillaan. ”Adieu” on kuitenkin yhtyeen tyylille uskollisesti raskas sekä puhutteleva tunnelmaltaan, ja sulkee kokonaisuuden hienosti. Samalla albumi jättää kuulijan pohtimaan, mitä mieltä tästä kaikesta pitäisi oikein olla, aivan kuten edellisetkin pitkäsoitot ovat tehneet.

Millaiseksi ”Zeit”-albumia voisi sitten luonnehtia? Monitahoiseksi ja monessa suhteessa tutuksi Rammsteiniksi, jossa on kuitenkin uusia näköaloja kuulijoille. Sen lisäksi kokonaisuus on kasattu oivallisesti. Albumin alkupuoli nostaa odotuksia, ja loppupuolelle on sijoitettu yllätyksiä, joita ei halua ohittaa. Kaikkinensa ”Zeit” on jälleen hienoa albumi saksalaisyhtyeeltä, joka samalla alleviivaa Rammsteinin suvereeniutta saksalaisen metal-musiikin saralla.

Kappalelista:

1. Armee der Triesten
2. Zeit
3. Schwarz
4. Giftig
5. Zick Zack
6. OK
7. Meine Tränen
8. Angst
9. Dicke Titten
10. Lügen
11. Adieu

https://www.facebook.com/Rammstein

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen