Rammsteinin pikkuveli Lindemann Helsingin jäähallilla
Lindemann on ruotsalaisen Peter Tägtgrenin (Hypocrisy, Pain) sekä saksalaisen Till Lindemannin (Rammstein) yhteisprojekti, joka soittaa industriaalista metallia. Bändissä yhdistyvät Tägtgrenin sovitukset sekä Lindemannin kauniit sanoitukset niin englanniksi kuin saksaksikin. Vuonna 2015 julkaistu ”Skills in Pills” oli ainoastaan englanniksi laulettu, kun taas 2019 julkaistu ”F & M” sisälsi vain saksankielisiä lyriikoita.
Mainos päättyy
Iltaa lämmittelivät saksalainen Jadu sekä amerikkalainen Aesthetic Perfection. Jadua en ehtinyt näkemään kehnojen bussiyhteyksien takia kuin kahden ja puolen kappaleen verran. Noiden kymmenen minuutin perusteella en uskalla tarkkaa arviota bändistä vielä antaa. Kappaleet minun ymmärrykseni mukaan kertoivat pitkälti sodasta, ja viimeisessä kappaleessa ”Sirenen & Wagner” kuultiin jopa itse Adolf Hitlerin puhetta. Sota aiheena ei ole itsessään mitenkään uusi, mutta yleensä sitä soitetaan aggressiivisemmin kuin miten Jadu sen teki. Saksaa hyvin huonosti ymmärtävänä menettää ison osan nautinnosta, kun ei pääse paremmin uppoutumaan lyriikoihin.
Seuraavana oli vuorossa Aesthetic Perfection. Kyseisen bändin settiä pääsin onneksi nauttimaan alusta alkaen. Kaverini on bändin suuri fani, ja tästä syystä omat odotukseni keikan osalta olivat korkealla. Bändi on Daniel Gravesin vuonna 2000 perustama sooloprojekti, ja sen livekokoonpanoon kuuluvat kitaristi-kosketinsoittaja Elliott Berlin sekä rumpali Joe Letz, joka tunnetaan parhaiten bändistä Combichrist.
Mainos päättyy
Aivan kuten Lindemann, myös Aesthetic Perfection on julkaissut viime vuonna levyn, joka kantaa nimeä ”Into the Black”. Soittoaikojen ollessa kortilla, niin Jadulla kuin Aesthetic Perfectionilla, heidän molempien soittolistansa jäivät todella lyhyiksi, mikä oli todella sääli, sillä olisin mielelläni kuullut Aesthetic Perfectionia vielä paljon lisää. En olisi uskonut bändistä pitäväni, mutta niin se vain silti toimi. Laulussa yhdistyivät niin puhtaat osuudet kuin örinätkin juuri sopivassa tasapainossa.
Daniel Graves onnistui pelkällä olemuksellaan täyttämään koko lavan, ja miehellä riitti energiaa vaikka muille jakaa. Pidin myös siitä, että muutkin bändin jäsenet näyttivät nauttivan lavalla olostaan. Ainoan miinuksen keikalle antaisin siitä, että kitaristin äänentaso oli liian matalalla, ja kitaraa oli todella vaikea kuulla rumpujen ja taustojen takaa. Aesthetic Perfection oli mielestäni täysi kymppi valinta Lindemannin lämmittelijäksi. Se sai koko yleisölle hien pintaan ja tunnelman kattoon.
Kappalelista:
Gods & Gold
Rhythm + Control
Wickedness
If I Die
The Dark Half
Love Like Lies
Mainos päättyy
Aesthetic Perfectionin jälkeen oli vihdoin koittanut Lindemannin aika saapua lavalle. Bändin jäsenet ilmestyivät valokeiloihin, ja siitä alkoikin räävitön puolentoista tunnin soitanta. Rammsteinin ollessa keikkatauolla Till Lindemann ehtii keskittymään paremmin sivuprojektiinsa ja kiertää nyt sen kanssa 22 kaupunkia, kunnes on aika palata taas Rammsteinin riveihin toukokuun lopulla.
Alun perin keikan piti olla black box -tyylinen, tiivis 3000 hengen show, mutta koska lipunmyynti oli kovaa, oli alakatsomo avattu ja myyty kokonaan loppuun. Myös yläkatsomoa oli avattu muutaman lohkon verran. Keikalla oli 18 vuoden ikäraja, joten odotettavissa oli hävytöntä menoa niin lyriikallisesti kuin visuaalisestikin. Jos Rammsteinin kappaleissa lauletaan tabuista, Lindemannin keikoilla tehdään sitä myös, mutta sen lisäksi taustalla pyörii isolla screenillä pelkkää K-18 materiaalia, kuten fellaatiota ja yleistä alastomuutta. Jopa niin kovaa materiaalia, että ”Knebel”-kappaleessa näytöllä luki ”sensuroitu”. Videomateriaali koostuu niin bändin vanhoista musiikkivideoista kuin ennennäkemättömästä materiaalistakin. Lavashow’sta tulee muutenkin vahvasti mieleen Rammstein, mutta pienemmässä skaalassa. On selvää, että Helsingin jäähalliin eikä 6000 hengen yleisölle kannata rakentaa seitsemän päivää lavasteita. Jos siis on vailla shokeeraavaa keikkaa, suosittelen tutustumaan Lindemanniin, kunhan yhtye seuraavan kerran saapuu Suomeen.
”Allesfresser”-kappaleen (suomeksi ’kaikkiruokainen’) taustavideolla mätettiin ruokaa naamaan kuin viimeistä päivää, ja myös yleisö pääsi mukaan tähän, kun lavalle tuotiin useita kakkuja, joita koko bändi heitteli yleisön sekaan. Olen todella, todella onnellinen siitä, että en seissyt ensimmäisessä rivissä, koska en itse henkilökohtaisesti olisi halunnut lähteä keikalta vaatteet täynnä kakun jäämiä. ”Blut”-kappaleessa fanien päälle suihkutettiin ”verta”, ja ennen encorea keikan viimeisessä kappaleessa ”Fish On” yleisöön heitettiin ruokaa, tällä kertaa tietysti kaloja.
Mainos päättyy
Kuten jo aikaisemmin sanoin, saksan kielen taitoni eivät ole täydessä terässä, joten ensimmäisen levyn kappaleet upposivat minuun paremmin. Koska suurimmasta osasta uuden levyn kappaleista on kuitenkin tehty musiikkivideot, myös näihin on päässyt uppoutumaan paremmin. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii ”Platz Eins”. Kyseisessä kappaleessa Till Lindemann sekä Peter Tägtgren matkustivat läpinäkyvässä kuplassa yleisön keskellä. Keikalla ei ollut kappaleen kappaletta, johon ei olisi kuulunut jonkinlaista show-elementtiä, mikä on mielestäni nykypäivänä todella harvinaista. Elementtejä oli todella miellyttävää katsoa, ja ne tulevat aivan varmasti jäämään kaikkien mieleen pitkäksi aikaa, niin musiikillisesti kuin visuaalisestikin.
Ajattelin, että keikka olisi voinut sisältää yhden tai kaksi Painin tai Rammsteinin B-puolta, mutta näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan koko keikan sisältö perustui yhtyeen kahteen ensimmäiseen levyyn. Ja hyvä näin, koska en olisi kaivannut keikkaan enää yhtään mitään lisää. Se oli mielestäni täydellinen juuri sellaisena kuin se olikin. Yhtye viihtyi lavalla puolitoista tuntia, johon sisältyi tasan nolla välispiikkiä, eli kappaleita soitettiin toinen toisensa perään. Ainoa pidempi tauko oli ennen encorea, ja siinäkin yleisöä huudatettiin screenillä nähdyillä teksteillä. Ilta päättyi ”Wer weiß das schonin” soidessa taustalla ja bändin kumarrellessa 6000-päisen kakulla, kaloilla ja verellä koristellun yleisön edessä.
Kappalelista:
Skills in Pills
Ladyboy
Fat
Frau & Mann
Ich weiß es nicht
Allesfresser
Knebel
Home Sweet Home
Cowboy
Golden Shower
Blut
Platz Eins
Praise Abort
Fish On
Encore:
Ach so gern
Gummi
Steh auf
Mainos päättyy
Raportti: Marko Valve
Kuvat: Tomi Vesaharju
