Aephanemer vie melodisen death metallin kohti omaa utopiaansa ”Utopie”-albumillaan

Ranskalainen Aephanemer on jo pitkään ollut melodisen death metallin kiinnostavimpia nimiä – yhtye, joka yhdistää metallin, klassisen musiikin ja barokkisävyisen fantasiaestetiikan tavalla, joka on täysin omaa luokkaansa. Uusi albumi “Utopie” jatkaa tätä linjaa, mutta vie sen aiempaa pidemmälle. Tuloksena on teos, joka on yhtä aikaa eeppinen, monitasoinen ja emotionaalisesti syvä – ehkä yhtyeen uran kunnianhimoisin kokonaisuus.

Barokkista fantasiaa ja melodista raivoa

Siinä missä edeltäjä “A Dream of Wilderness” hioi Aephanemerin sinfonisen ja melodisen death metallin yhdistelmän täydelliseksi, “Utopie” laajentaa ilmaisua entistä elokuvallisemmaksi. Albumin ensimmäinen puolisko on täynnä tarttuvia, energisiä melo-death-iskuja, kun taas jälkimmäinen puolisko liikkuu sinfonisemmilla ja tunnelmallisemmilla alueilla – lähes soundtrackmaisen majesteettisesti.

Kitaristi Martin Hamiche jatkaa virtuoosimaista soittoaan, jonka rinnalla hänen säveltämänsä orkestraaliset sovitukset luovat kappaleisiin moniulotteisuutta ja syvyyttä. Mickaël Bonneviallen tarkasti tykittävä rumpalointi pitää kokonaisuuden intensiivisenä, mutta antaa tilaa kappaleiden dynaamisille käänteille.

Marion Bascoul loistaa ranskankielisillä lauluosuuksillaan

Yhtyeen vokalisti ja rytmikitaristi Marion Bascoul ottaa “Utopiella” rohkean askeleen: koko albumi on laulettu ranskaksi. Hänen kurkkuääninen, mutta melodinen growlinsa kantaa läpi levyn vahvana, tarinallisena elementtinä. Bascoulin äänessä on enemmän tunnevoimaa kuin koskaan aiemmin, ja ranskankielisyys antaa kappaleille omaperäisen, lähes runollisen sävyn.

Avausraita “Échos d’un monde perdu” luo sinfonisen johdannon tulevaan, ja heti perään “Cimetière Marin” ja single “La Règle du Jeu” tuovat esiin yhtyeen tarttuvimman ja aggressiivisimman puolen. Jälkimmäinen on suorastaan täydellinen melo-death-koukkubiisi – melodisesti tarttuva, mutta teknisesti monivivahteinen.

Levyltä löytyy myös pitkiä, moniosaisia teoksia kuten “Par-delà le Mur des Siècles” ja kaksiosainen päätöskappale “Utopie”, jotka nostavat Aephanemerin sinfonisen metallin korkeimmalle tasolle. Näissä kappaleissa yhtye rakentaa tunnelmaa hitaasti, kerros kerrokselta, kunnes lopputulos muistuttaa metalliversiota elokuvamusiikin huipennuksesta.

Melodisen death metallin uusi mestariteos

”Utopie” on albumi, joka osoittaa Aephanemerin kuuluvan genrensä terävimpään kärkeen. Se onnistuu yhdistämään pohjoismaisen melodisen death metallin energian, ranskalaisen tyylitajun ja klassisen musiikin rakenteellisen kunnianhimon tavalla, jota harva bändi on saavuttanut.

Jos “Prokoptron” ja “A Dream of Wilderness” olivat vakuuttavia todisteita yhtyeen potentiaalista, “Utopie” on sen täysimittainen lunastus – teos, joka tekee Aephanemerista modernin melodisen death metallin suunnannäyttäjän.