Raskaan musiikin riemua Black Box Mikkelissä, osa 1/2

Niinhän sitä vanha sananlaskukin sanoo, että ei kahta ilman kolmatta, eli Black Box Mikkeliä juhlittiin jo kolmannen kerran Saimaa Stadiumilla lokakuisena viikonloppuna. Kaksipäiväiselle festarille oli jälleen kerran kiinnitetty melkoisen mukava joukko bändejä, ja tarjonnasta löytyi katsottavaa sekä kuunneltavaa jokaiselle vähänkään raskaamman musiikin ystävälle. Paikkakunnalla itse asuvana oli melkeinpä itsestään selvää, että paikalle on tänäkin vuonna mentävä, kun kerrankin kaupungissa jotain tapahtuu.

Suuntasin siis kulkuni perjantaina hyvissä ajoin kohti Saimaa Stadiumia, jossa festarin aloituksesta vastasi paikallinen As I May. Pakko rehellisesti myöntää, että bändiä en ollut aikaisemmin keikalla nähnytkään, joten nyt oli mitä mainioin tilanne korjata asia. Aloitusslotti ei välttämättä ole aina se kaikkein parhain paikka esiintyä, mutta mustan laatikon uumeniin oli löytänyt tiensä jo melkoisen mukava määrä kuuntelijoita. Meininki vaikutti oikein mallikkaalle, mutta ikävä kyllä tunnelmaa latisti ajoittaiset ongelmat äänentoistossa.

Luna Killsin olisin mielelläni tsekannut jo kesällä Kuopiorockissa, mutta päällekkäisyyksien vuoksi bändin keikka jäi ikävä kyllä väliin. Siksi olinkin tyytyväinen, kun siihen nyt tuli mahdollisuus. Ja mikä meininki sekä asenne bändillä onkaan! Voisi kuvitella, että Luna Kills olisi kiertänyt lavoja jo vuosikausien ajan, nimittäin sen verran vakuuttavaa esiintyminen on. Solisti Lotta Ruutiainen piti yleisön hienosti otteessaan pitäen huolen siitä, että hyvä meininki tuntui varmasti aina katsomon takaosassa saakka. Jos et ole vielä aikaisemmin heitä livenä nähnyt, niin kannattaa käydä katsomassa – lupaan että et tule pettymään. Tästä bändistä tullaan varmasti vielä kuulemaan ja potentiaalia on vaikka minkä kokoisille estradeille.

Toinen, joka Kuopiossa tuli missattua jo sääolosuhteidenkin vuoksi, oli punk-orkesteri Huora. Olin kuullut yhtyeestä pelkästään hyvää jo mieleenpainuvan esiintymistyylinkin takia, joten odotin keikkaa suurella mielenkiinnolla. Keulakuva Anni Lötjönen otti suvereenisti Mikkelin yleisön haltuunsa viihdyttävillä välispiikeillään ja taisipa vokalisti löytää yleisön joukosta uuden sukulaisenkin. Yhtyeen tunnetuimmasta päästä olevat biisit kuten ”Pyörällä baariin (taksilla himaan)”, ”Oispa kaljaa” sekä ”Normaali?” saivat yleisön laulamaan mukana, ja kuultiinpa illan aikana materiaalia tulevalta pitkäsoitoltakin. Illan ehdottomasti paras kitarasoundi kuultiin Paavo Pekkosen loihtimana. Sitä en tosin tiedä, lähtikö orkesteri myöhemmin lupauksensa mukaisesti tutustumaan Mikkelin yöhön.

Before The Dawn on tehnyt vahvan paluun musiikkikentälle, ja uusin kiertue lähti liikkeelle syyskuussa. Bändissä on läpikäyty miehistönvaihdos, jonka myötä solistina nähtiin nyt Paavo Laapotti. Monipuolisen ja komean äänen omaava vokalisti esittelikin Black Boxin lavalla monipuolista osaamistaan. Yhtye julkaisi hiljattain ”Stormbringers”- albuminsa, ja oli erittäin kiinnostunut siitä, kuinka moni yleisöstä on levyn kuullut sekä kuinka monelta se omasta levyhyllystä jo löytyy. Before The Dawnin aikana nähtiin illan ensimmäiset pyrot, jotka lämmittivät vallan mukavasti ainakin miksauspöydän tienoilla saakka. Yleisön joukosta löytyi myös bändin peräänkuuluttama pittimestari, joka saikin aikaan melko mukavan pyörityksen.

Kaikki mukava loppuu tosin aikanaan, yleensä aina liian aikaisin ja niinpä oli kuin varkain aika illan viimeisen bändin eli Stam1nan. Yhtye on aikoinaan vieraillut varsin taajaan tahtiin Mikkelissä, mutta nyt edellisestä keikasta oli vierähtänyt jo huimat viisi vuotta aikaa. Takavuosina melko monta kertaa Jurassic Rockissa nähty yhtye muisti kiitellä sitä, että Mikkeliin on jälleen saatu tasokas festari. Stam1na on useamman kerran tullut itseänikin festarilavoilla vastaan, mutta en muista olenko koskaan seurannut keikkaa ainakaan kovin intensiivisesti. Nyt sekin tuli tehtyä ja ehdottomasti parhaimmillaan bändi on livetilanteissa, joissa biisit toimivat levyltä kuultua huomattavasti paremmin. Yleisön reaktioista oli helppo huomata, mikä yhtye oli illan odotetuin esiintyjä.

Saatiinpa keikan aikana kuulla myös pari Mikkeli-aiheista vitsiäkin sekä Vaakunan karaokekin mainittiin. Toivon mukaan kenenkään suunnitelmiin eivät iltalaulut kuuluneet, sillä Sokos Hotel Vaakunan yhteydessä toiminut yökerho karaokeosastoineen sulkeutui jo jokin aika sitten. Stam1na vastasi myös koko illan visuaalisesti näyttävimmästä keikasta, ja se on aina paras keino kiinnittää allekirjoittaneen huomio.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen ilta Black Boxissa oli oikein onnistuneen oloinen ja olin tyytyväinen näkemääni. Stam1nan jälkeen olikin jo hyvä siirtyä narikkajonon kautta kohti kotia valmistautumaan seuraavan päivän tarjontaan.

Raportti: Päivi Närvänen

Kuvat: Olga Järvenpää