Raskaan sarjan joulutanssiaiset: Stam1na ja Kasvoton Joensuussa 21.12.2019

Kolme yötä jouluun on, totesi toimittaja ja lähti lähestyvien juhlapyhien kunniaksi – tai niistä huolimatta – kuuntelemaan hieman kaiken kansan rallatuksista poikkeavaa musiikkia Joensuun Kerubi-klubille. Viikkoja ennakkoon loppuunmyydyn lauantai-illan esiintyjiä olivat mittavan Octopussy-kiertueen syksyllä tehnyt Stam1na ja niin ikään Lemiltä ponnistava Kasvoton.

Lämmittelijän paikan saanut Kasvoton oli kahdesta orkesterista se raskaampi tapaus. Yhtyeen musiikkia voisi kuvailla death metaliksi bläkkismaustein, eli melodioilla mässäilyä saati puhtaita lauluja ei puolituntisen aikana tosiaankaan harrastettu. Nelikko joutui esiintymään vain noin puoliksi täydelle salille, mutta sai paikalla olleilta kohtuullisen hyväksyvän vastaanoton. Esitetyt kappaleet olivat peräisin uudelta, vielä julkaisua odottavalta albumilta, ja materiaalia sen kummemmin tuntematta ne vaikuttivat kulkevan varsin mallikkaasti. Yhtye sai samalla esitellä joensuulaisyleisölle uuden komppikitaristinsa, jolle Kerubin-keikka oli vasta toinen tässä kokoonpanossa. Kasvoton hoiti hommansa asiallisesti, muttei tehnyt itsestään sen suurempaa numeroa lavalla. Yhtye ei myöskään onnistunut musiikkinsa puolesta ainakaan vielä tekemään vaikutusta allekirjoittaneeseen.

Stam1na on jo pitkään saanut nauttia niin fanien kuin kriitikoidenkin arvostusta, ja bändi onkin yksi kotimaisen metallikentän kirkkaimmista tähdistä – etenkin, kun laskuista jätetään pois kaikki englanniksi esiintyvät yhtyeet. Viimeksi viime kesän Ilosaarirockissa ryhmän nähneenä en ollut asettanut tämänkertaista keikkaa kohtaan sen erityisempiä odotuksia, joten pääsin yllättymään positiivisesti niin settilistan kuin kokonaismeininginkin osalta. Tuvan täytyttyä ja kellon lyötyä yksitoista tanhut polkaistiin käyntiin ”Lääke”-klassikolla, jota seurasivat ”Uudet kymmenen käskyä” -kakkosalbumin jylhä nimikkokappale sekä raivokas ”Sudet tulevat”. Uusimman ”Taival”-levyn kappaleita soitettiin runsaasti keikan jälkipuoliskolla, ja erityisesti yhteislauluun soveltuvat ”Gaian lapsi”, ”Kannoin sinut läpi hiljaisen huoneen” ja encoren aikana kuultu ”Enkelinmurskain” upposivat yleisöön kuin kuuma veitsi voihin. Itseäni miellytti eniten kuulla harvemmin livenä soitettu, ”Raja”-albumin hienoimpiin raitoihin kuuluva ”Vartijaton” setin puolessavälissä. Kun tämän kauniin, pohdiskelevan puolihimmailun perään rykäistiin puolestaan ”SLK”:n parhaimmistoa edustava ”Masiina”, hymy oli kyllä herkässä.

Stam1nalle kyseessä oli vuoden ja samalla päättyvän vuosikymmenen viimeinen keikka, ja tästä muistuttaminen muodostui illan välispiikkien kantavaksi teemaksi. Vuodenaikaan sopivasti yhtye myös muisti tekniikkahenkilöstöään joululahjoilla ja toki lietsoi yleisöä milloin yhteislauluun, milloin pitin pyörittämiseen. Jotkut varmasti karsastavat viisikon tyyliä jutustella kappaleidensa välissä, mutta omasta mielestäni yhtye osaa olla aidosti ja luontevasti viihdyttävä ilman, että fokus karkaa liian kauas itse musiikista. Yleisö oli täysillä mukana keikan ensitahdeista saakka, ja tunnelma Kerubissa nousikin erinomaisen nautittavalle tasolle. Stam1nan seuraavia Suomen-keikkoja odotellessa on hyvä suunnata katseet kohti alkuvuonna koittavaa ”Viimeinen Atlantis” -albumin 10-vuotisjuhlaa sekä pidemmällä tulevaisuudessa siintävää uutta musiikkia, jolta sopii yhtyeen tason ja historian tuntien odottaa paljon hyvää.

Kuvat: Juuso-Valtteri Kivimäki