Raskas rock ei voi mennä metsään Nathan Jamesin kanssa – arviossa Iconicin ”II”

2010-luvulla ilmaantui useita niin sanottuja ”superkokoonpanoja”, joissa nimekkäiden yhtyeiden jäsenet yhdistivät voimansa. Yleensä kokoonpanoja yhdisti myös se, ettei niiden julkaisut olleet aivan sitä mitä olisi sopinut odottaa. Vuonna 2022 debyyttialbuminsa julkaissutta Iconic-yhtyettä voi pitää myös jonkinasteisena ”superyhtyeenä”. Yhtyeessä vaikuttavat esimerkiksi Joel Hoekstra ja Tommy Aldridge, jotka ovat soittaneet Whitesnakessa, Michael Sweet, joka on tuttu Stryperistä sekä Nathan James, tuo Ingloriouksen upeaääninen solisti.

Kuten Iconicin tuoreimman albumin nimestä voi päätellä, on kyseessä yhtyeen toinen pitkäsoitto. Yksitoista kappaletta käsittävä albumi on hieman järkälemäinen kokonaisuus sisältöönsä nähden. Pitkäsoitto ei sisällä liiaksi yllätyksiä, vaan se etenee maltillisesti kappaleesta toiseen. Luonnollisesti, kun Iconista löytyy Sweetin ja Hoekstran kaltaiset kitaravirtuoosit, ei kitarasoolojen suhteen ole säästelty. Kohtuudessa on kuitenkin pysytty, eikä kuulijaa siten uuvuteta jatkuvilla kikkailuilla. Vokalisti Jamesin suoritukset ovat tietysti myös keskiössä, ja brittisolistin äänenkäyttö on yhtä vakuuttavaa kuten aina. Aivan Ingloriouksen kappaleiden tarjoamiin euforiantasoihin ei kuitenkaan päästä.

45 minuuttia kellottava albumi lunastaa odotukset, mikäli kuulija odottaa saavansa ryhdikkäästi etenevää hard rockia. Hienoisia Whitesnaken kaikuja on kuultavissa siellä ja täällä muttei häiritsevässä määrin. Sen sijaan Ingloriouksen tuotantoon perehtyneillä voi olla haasteita tehdä eroa Iconicin ja brittiyhtyeen välillä. Toisaalta yhtyeiden sekoittaminen keskenään ei ole kumma, kun James antaa niille molemmille äänensä. ”Open My Eyes” ja ”Valley Of Lost Souls” erottuvat kuitenkin selkeiten Iconiciksi, sillä kappaleilla kuullaan toisen solistin taustalaulua Jamesin ohessa. Muuten Iconic kulkee hyvin samoilla uomilla kuin Inglorious.

Iconicin toinen albumi on reippaankokoinen annos hard rockia. Sisältönsä suhteen pitkäsoitto ei ole tajunnanräjäyttävä mutta onnistuu kuitenkin herättämään kiinnostusta, ja sen jaksaa kuunnella vaivatta.

Kappalelista:

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen