Raskasmielinen metallirykäys – arviossa Lamentariumin ”Menneisyydeltä et pakoon pääse”-EP
Kotimainen Lamentarium ruotii ihmiselon murheita ja kipupisteitä melodisen metallin keinoin. Vuodesta 2011 toiminnassa ollut yhtye ei julkaisujen määrällä mässäile ja omaa suuntaakin on uran aikana haettu, vaikkei tätä ”Menneisyydeltä et pakoon pääse” -lyhytsoittoa kuunnellessa uskoisi. Neljän kappaleen metallirykäys kun on varsin vakuuttavasti toteutettu paketti.
Lamentarium kyntää samaa pohjoista ja roudan kovettamaa maaperää, jota muun muassa Swallow the Sun on sarallaan rouhinut. Kuten edellä mainitun tapauksessa, niin myös Lamentariumin ilmaisusta huokuu perisuomalainen melankolisuus. Tekstipuolella ruoditaan elämän synkempiä puolia koulukiusaamisesta kuoleman vääjäämättömyyteen, joten mikään mielennostattaja ”Menneisyydeltä et pakoon pääse” ei ole. Ilahduttavasti ilmaisu hoidetaan suomen kielellä, joka on ratkaisuna toimiva. Musiikkipuolella puolestaan liikutaan melodisen metallimusiikin kentällä, jota sävytetään niin kuolonmetallin rouheudella kuin myös doomahtavalla hidastelullakin. Kaiken karkeuden keskeltä löytyy kuitenkin ripaus karua kauneutta upeiden kitaramelodioiden muodossa, jotka ujuttavat sekaan sitä herkkyyttä, joka tekee kuuntelukokemusta katkeransuloisen elämyksen.
”Menneisyydeltä et pakoon pääse” on jämäkkä kokonaisuus, joka on EP-mittaisena juuri sopivan pituinen. Tämä on myös yksi sen ongelmista. Vaikka kiekon pyörittää vaivattomasti lävitse, herää epäilys, jaksaisiko vastaavaa materiaalia kuunnella täyspitkän verran. Se viimeinen tajunnanräjäyttävä elementti jää uupumaan, joka saisi janoamaan tätä lisää. Sävellyksissä voisi olla nykyistäkin reilummin murskaavuutta ja imua, joka vetäisi kuulijan kunnolla albumin synkkiin pyörteisiin. Myös vokalistipuolelle toivoisi vaihtelua. Nykyisessä tasavahvassa kärinässä ei sinällään ole mitään vikaa, mutta kuuntelun edetessä tähän alkaa kaipaamaan erilaisia sävyjä. Säröt eivät ole suuria, mutta selkeästi havaittavissa.
Mainos päättyy
Kaikesta huolimatta Lamentariumin raskassoutuinen ilmaisu toimii. Yhtyeen suunta tuntuu olevan oikea, sillä rungoltaan ”Menneisyydeltä et pakoon pääse” on kunnossa. Kunhan jatkossa sävellyksiin, tunnelmiin ja ilmaisuun onnistutaan ujuttamaan lisäpotkua ja syvyyttä, niin on helppo uskoa meiningin nousevan uudelle tasolle. Ei riitä, että kuulijalle kerrotaan, että kaikki on turhaa ja elämä on paskaa, hänet täytyy saada uskomaan siihen. Tässä pisteessä ei vielä olla, vaikka Lamentarium lupaavasti sinne matkalla onkin.
Kappalelista:
- Menneisyydeltä et pakoon pääse
- Kun me kuolemme
- Usva laskeutuu
- Armahdus
