Jyväskylän metalliskene osoittaa jälleen loisteliaan korkean tasonsa, tällä kertaa totuttua brutaalimmassa formaatissa. Raster Densityn neljän äärinopean, -raskaan ja -teknisen kappaleen turpaanveto ei ole tyyliltään kovinkaan suomalaista, joskaan vaikutteita ei yleisesti tarvitse etsiä paria säettä enempää; Nile, Origin, Suffocation ja Dying Fetus lienee kaikki viihtyneet enemmän tai vähemmän viisikon levylautasella. Eikä tämä ole lainkaan huono asia.

Komean intron jälkeinen vartti vedetään läpi hirvittävällä intensiteetillä. Koukeroiset riffit, tasaisen tappava ylä- ja alarekisterin vokalisointi, höystettynä Rami Laineen uskomattoman terävällä rumputulella nostaa hymyn suupieliin. Ylimalkainen teknisyys ei kuitenkaan missään vaiheessa aja death metalille suhteellisen harvinaisen grooven yli. Soolo-osioita viljellään harkitusti ja vaikka niiden kaava onkin samasta puusta veistetty, ei kyllästymisen pelkoa ole havaittavissa. Omaksi suosikikseni nousee ehdottomasti ”Unequivocal Indignation”, jonka murjova kertosäe on omiaan päätä patteriin-henkisissä moshaustalkoissa – keikkaympäristön nyrkkimerestä puhumattakaan. Ainoa mussutuksen aihe on se samainen tekijä, kuin useimpien lajitovereidensa kohdalla: kovin

lavealla ei skaala ole musiikillisesti tälläkään kuolojulkaisulla. Neljännen kerran jälkeen sitä on väkisin vaihdettava johonkin nössömpään ulosantiin. Soundipoliittisesti ”El Hombre Pablos” on niinikään miellyttävää kuultavaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Hikihän tässä toden totta tulee. Nilen pikkuveli eli ei, Raster Density on ehdottomasti tämän hetken potentiaalisimpia orkestereita brutaalin deathin kentällä. Täyspitkää odotellessa.

9/10

Kappalelista:
01. Intro
02. Ray Finned Insertion
03. Orifice Of Agony
04. Unequivocal Indignation
05. Three Alls

www.rasterdensity.bandcamp.com/

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Tomi Salmi