Ratt-keulakuva Stephen Pearcyn mukaan glam metal ei tuhoutunut pelkästään grungen takia: ”Skene oli tulvillaan toistensa kopioita”
80-luvulla rockia ja metallia hallitsivat valtavirrassa glam metal ja glam rock, eli niin kutsuttu tukkahevi. Bändejä yhdistivät tuuheat hiuspehkot, meikkien käyttö, värikkäät esiintymisvaatteet ja tarttuvat pop-rakenteet kappaleissa.
Moni muistaa tukkahevikauden kuninkaina esimerkiksi Mötley Crüen, Def Leppardin, Twisted Sisterin, Poisonin, Bon Jovin ja Europen kaltaiset yhtyeet. Mutta mukaan mahtui aivan tavaton määrä bändejä, jotka halusivat osansa glam metallin suosiosta.
90-luvulle tultaessa status quo kuitenkin muuttui, ja tukkahevibändit alkoivat tuntumaan noloilta. Nirvanan kaltaiset yhtyeet nousivat suosioon, ja kaikki muu alkoi tuntumaan dinosaurusten musiikilta.
Mainos päättyy
Tuoreessa Goldminen haastattelussa glam metal -yhtye Rattin keulakuva Stephen Pearcy kuitenkin kertoo, että tukkahevin suosion kuolema ei johtunut pelkästään grungesta.
”Monet ihmiset ajattelevat, että grungella oli suuri vaikutus meihin, mutta siinä vaiheessa sillä ei ollut mitään tekemistä Rattin tapahtumien kanssa. Tarkoitan… voimme vaatia osittaista omistajuutta 80-luvun alkupuolella syntyneeseen musiikkiin, mutta kun vuosikymmen päättyi ja ’Detonator’ ilmestyi, skene oli tulvillaan toistensa kopioita. Se oli yhtä suuri ongelma kuin kaikki muukin. Se meni siihen pisteeseen, että ihmiset sanoivat: ’Sinun pitää pukeutua näin, liikkua näin, laulaa näin’ ja kaikkea muuta paskaa.”
”Koko maailma oli täynnä mini-Mötleytä ja mini-Rattia, ja se alkoi olla liikaa. Ja niinpä asiat muuttuivat hyvin nopeasti mahtavista aivan surkeiksi. Kun kaikki tekevät samaa musiikkia, käyttävät samoja tuottajia ja samoja musiikkivideoiden ohjaajia, tulee ongelmia. En siis syytä siitä niinkään grungea kuin kaikkea sitä, mitä tuona aikana tapahtui.”
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy