Rattus – Turta

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 11.1.2014

Korkeaoktaanista dieselmoottoriin, Rattus on taas noussut jaloilleen 35-vuotisen räkäisen uransa kunniaksi! 1978 aloitettu pärinäpoppoo on palannut 2000-luvun alussa aktiiviuralle näyttämään juuri sinulle keskisormea ja viis veisaamaan asenteistasi. ”Turta” on kolmas pitkäsoitto lukuisan muun pienemmän julkaisun ohella, autenttinen hardcorepunkmeininki! Laitetaanpa kiljuämpärit käymään ja nautitaan mäiskeestä.

Rattus (monien muiden suomimusiikin kulttibändien lailla) on suosittu maailmalla, ovathan he kiertäneet Amerikan Yhdysvalloissakin asti, melkoinen meriitti. Alkuperäistriosta on vaihtunut vain kitaransoittaja/laulaja vuonna 2012, viimeinen alkuperäiskokoonpanokeikka vedettiin Los Angelesissa syksyllä 2012. Tällä levyllä Riku Lahtinen on ollut miksauksen takana, ja näin on 14 vihaista kappaletta saatu hienoon pakettiin.

Jos levyltä löytyy esimerkiksi kappaleita ”Uskoton”, ”Massapsykoosi”, ”Helvetin Kallista”, ”Elämä Epätodellinen”, tai ”Voimavara Viha”, ei se voi missään tapauksessa olla huono. Nopea, anteeksiantamaton ja paikat kaatava sekopäisyys aiheuttaa kaaosta jo ensisekunneilla. Kaiken piripäisyyden keskeltä löytyy myös groovea, melua ja hienoja kitarariffejä. Parhaimpia hetkiä löytyy levyltä formaatissa ”Tyhjää Täytettä” ja ”Turta”, ne iskostuvat parhaiten mieleen kaiken paahdon keskellä. Tuore meininki näinkin vulgäärille musiikille on erittäin tervetullutta, pienten oivallusten ja elävän äänimaailman muodossa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Tässä poppoossa on ainesta siihen, mihin moni muu ei kykene, nimittäin itse meininkiin. Kaiken ylinopeuden keskeltä löytyy tiettyjä hyvän fiiliksen aiheuttajia, jotka lämmittävät kylmää ja apaattista sydäntä pitkäksikin ajaksi. Rummut olivat erittäin hyökkäävät ja kaahaavat, mutta kielisoittimet aavistuksen kliinisen oloiset – rosoisuutta olisi voinut modernisaation ohella olla lisää. Biiseissä oli myös omia elementtejä, jotka tuovat lisäpisteitä poistamalla ei-toivotun geneerisyyden. Tunnelmasta ei kuitenkaan ole tingitty, vaan soitto sujuu ja vie mukanaan kuin vasemmistoliitto konsanaan. Usko anarkiaan on taas taattu.

Antakaa itsellenne hetki kumota valta itsessänne. Miettikää, mitä fasistisiat ja muut surkimukset ovat teille tehneet. Nouskaa barrikadeille Rattuksen vierellä!