Kesä tulee, mutta ei hätää! Kouvolalainen Red Moon Architect julkaisee kolmannen albuminsa nimeltä ”Return of the Black Butterflies” ja pimentää sen kirotun auringonpaisteen. Yhtye sijoittuu melodisen doom/death metalin kentälle, ja onkin yksi sen laadukkaimmista uudemmista tekijöistä.

Albumin avaa maalaileva ”The Haunt”, joka on aivan helvetin pelottava, suoraan sanoen. Suoraan kuin jostakin kauhuelokuvasta temmattu lämmittelybiisi kiinnittää taatusti kuulijan huomion ja virittää tunnelmaan – ja ehkä myös saa vilkuilemaan olan yli vainoharhaisen oloisesti.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Sinkkunakin julkaistu kakkosbiisi ”Tormented” tiivistää hyvin, mistä albumissa on kyse. Jo toisesta kappaleesta löytyvät kaikki tärkeimmät rakennuspalikat, vaikka levy antaakin kokonaisuudessaan kuunneltuna toki vielä enemmän pureskeltavaa. Tämän biisin kasvettua hienosti täyteen mittaansa kolmas kappale pudottaa kierroksia – hetkeksi. Biiseissä tanssitaankin koko ajan taidokkaasti jyrkänteen reunalla. Juuri kun luulee putoavansa kuiluun, pienen pieni tempon kiristys vetäiseekin takaisin reunalta.

Aavemaiset ja kauhuelokuvamaiset syntikat ovat koko 48-minuuttisen matkan ajan taustalla painostamassa, mutta välillä ne tuodaan etualalle, kuten nelosbiisi ”Journeyn” alussa.  Mutta tuntuu, että juuri kun kappaleeseen on päässyt kunnolla mukaan, se loppuukin jo. Vaikka biisit ovat kaikki pitkänpuoleisia, olisi tätä sietänyt venyttää vielä enemmänkin kuin ”vain” sen reilut viisi ja puoli minuuttia, jotta tunnelma olisi saanut kasvaa rauhassa loppuun asti.

Albumin kaksi viimeistä kappaletta ovat levyn pisimmät, molemmat yli kymmenen minuuttia. Niistä välittyykin oivallisesti se, että Red Moon Architect on parhaillaan eeppisten tunnelmien rakentajana. Pitkissäkään biiseissä ei ole mitään epäsuhtaista tai ylimääräistä, vaan palaset osataan nakutella juuri oikeille paikoilleen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Vaikka ehdinkin jo kehua yhtyeen biisinikkarointitaitoja, täytyy levyn lopetuksen todeta ontuvan hieman. Grande finale ei olekaan niin grande kuin se olisi ansainnut ja voinut olla, eikä teemoja nivota kunnolla yhteen. Viimeinen rusetti paketin päältä siis jää puuttumaan, muttei se silti mitätöi albumikokonaisuuden onnistuneisuutta.

”Return of the Black Butterflies” aaltoilee upeasti kappaleesta toiseen ja tekee vaikutuksen täyteläisyydellään. Tässä tuomiopäivän cocktailissa on siis periaatteessa kaikki kutakuinkin oikein, mutta kehittymisen varaa on vielä. Kehittymisen paikkana näkisin myös pehmeämmistä vokaaleista vastaavan Anni Viljasen englannin kielen ääntämisen. Se särähti korviin jo edellisellä albumilla ja häiritsee edelleen, vaikka ääni itsessään soikin kauniisti ja hyvin yhteen raaemman örinän kanssa.

Jos et ole ehtinyt ottaa bändiä haltuun vielä tähän mennessä, mutta rakastat esimerkiksi Swallow the Sunia, suosittelen tutustumaan. Minulle tämä oli ensimmäinen Red Moon Architectin levy, johon paneuduin kunnolla, mutta he tulevat epäilemättä jatkossa olemaan yksi niistä yhtyeistä, joiden puoleen käännyn haikaillessani raukean raskasta ja syvän tunnelmallista musiikkia.

9-/10

Kappalelista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

1. The Haunt
2. Tormented
3. Return of the Black Butterflies
4. Journey
5. End of Days
6. NDE

Red Moon Architect Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Anna-Leena Harinen