Red Mourning – Where Stone And Water Meet

Metalcoren lukuisat edustajat luisuvat pääni sisällä yleensä suureksi harmaaksi massaksi. Kyseisen metallimusiikin alalajin edustajat ovat kehittäneet joukon rasittavaksi muuttuneita maneereja, jotka tulevat vastaan lähes aina, kun törmää alan bändiin. Kaikki tuntuvat suosivan tiheää rytmimattoa, joka välillä leijailee nu metallin suuntaan ja koukkaa thrash/groove metallin kautta. Ärjyvä laulu menee limittäin kohtalokkaasti melodisien, raspilla väritettyjen osuuksien kanssa. Kitarat vääntyvät myös monta kertaa grooven suuntaan ja ovat yleensä korviaan myöten velkaantuneet Panteralle. Hardcore punk on häivähdys taivaan rannassa.

Ranskalainen herätti mielenkiintoni sen takia, että bändi sekoittaa coreensa bluesia. Metal corea, jossa on savikiekkojen aromi ja joka ponnistaa Sternon vääristämältä suistoalueelta? Pikainen tutustuminen aiempaan tuotantoon osoittaa bluessävyjen lisääntyneen asteittain, ikään kuin maastoa varovaisesti tunnustellen.

Bluesin kuvastoon kuuluvat vanhat rautatieasemat ja rautatiet. Levy alkaa hälyn seasta voimistuvalla lähtevän junan äänellä ja asettuu ”The Sound of Fliesin” myötä tutun turvalliseen ärjyvään, mutta samalla melodiseen asennemetallimaastoon. Nyansseja heitetään pelipöytään pullonkaulakitaran, pianon ja huuliharpun muodossa.

Levyn edetessä huomaan kirjoittavani paperille sellaisia nimiä kuin Pantera, Godsmack, Corey Taylor ja jopa Alice in Chains. Nämä konkarit kävelevät vastaan levyn edetessä usein. Päälle lyödään mainitsemiani metal coren tunnusmerkkejä ja sinisiä hetkiä. Kuulostaa hyvältä, eikö vain. Red Mourningin kohdalla tyylilajien kohtaaminen ei kuitenkaan toimi siksi, että levyltä löytyvä juurihoito tuntuu päälle liimatulta, yritykseltä sekoittaa öljyä ja vettä. Levyn parasta antia ovat hetket, jolloin bändi hyppää rohkeasti toiselle puolelle. ”Emily” on aavistuksen sairaasti sinertävä lyhyt tuokio. ”Work Song” ei sisällä lainkaan soittimia. ”Touched by Grace” on levyn parasta antia rauhallisella ja juurevalla otteellaan. Sama tulokulma olisi voinut olla läsnä rohkeammin levyn rankemmassa annissa.

”Where Stone And Water Meet” jättää jälkeensä ristiriitaisia tunnelmia. Homma on hallussa ja biisit ovat hyviä, jotkin jopa loistavia. Mutta bluesin ja coren naittamisen lisäksi Red Mourningilla ei ole tarjottavana mitään omaa. Esille puskevat esikuvien kaiut ovat liian selviä. Itse kehottaisin bändiä liikkumaan tulevaisuudessa entistä mullanhajuisempaan suuntaan. Jos bluesin ja asenteen/coren sekoitussuhde olisi 70/30, meininki olisi kokonaan toinen. Äkäinen liuku tiukalla potkulla ja kurveissa tunnelmoiden toimisi ainakin minulle. Ja miettikää, jos bändi vielä heittäisi kokonaisuuden ranskankielisenä; silloin ”WSAWM” olisi huomion kiinnittäjä. Nyt tarjolla on vanhaa sisältöä uudistetussa paketissa.

6/10

Kappalelista:

  1. Intro
  2. The Sound of Flies
  3. Gun Blue
  4. Rabid Dogs & Twisted Bitches
  5. Emily
  6. White Line
  7. The Simple Truth
  8. Work Song
  9. Over the Rail
  10. Candle Light
  11. Touched by Grace
  12. There Goes the Chair
  13. Where Stone And Water Meet

https://www.facebook.com/RedMourning?fref=ts

http://www.redmourning.fr/

Kirjoittanut: Miikka Tuovinen

Kommentoi julkaisua