Kun bändi ilmoittaa naittavansa yhteen Slayeria ja Napalm Deathia, nousevat odotukset luonnollisesti korkeuksiin. Luvassa on infon mukaan ääriagressiivista death metallia thrashilla ja grindcorella kuorrutettuna. Otetaan selvää, kuinka Kalifornian auringon ja Englannin vihreän nummien rujommat äänimaisemat sulautuvat toisiinsa Ylä-Savon sydämessä.

”Violence” on neljän biisin kompakti paketti väkivaltaisuudessaan tyylipuhdasta ja puhdistavaa äärimetallia.  ”Pit of Blood” luo visiota verisestä mosh pitistä. ”Visions of Violence” on sekoitus irvistystä ja ”Made Me Do It” –aikojen The Hauntedia. Ja tietenkin Hauntedin kautta mennään Slayerin luo. ”Death” on lyhyt ja tehokas iskusarja naamaan. ”Cut Open” on se vihaisempi hetki kaikkea edellä mainittua. Kaiken päällä möyrii Janne Partasen örinä/korina ja turhia sooloja vältetään kuin ruttoa. Tämän lähemmäksi voi tuskin päästä oikean fiiliksen luomisessa.

Tässä lajissa edelläkävijänä tai originaalina oleminen on melkein mahdotonta (niin kuin lähes kaikessa muussakin musiikissa). Ja kun bändi ei pelaa ensisijaisesti melodioilla tai omaperäisyydellä, kaivataan jotain muuta tarttumapintaa. ”Violencen” ongelmaksi muodostuu tajunnan räjäyttävien kuningasriffien ja koukkujen uupuminen, jolloin tarttumapinta jää aavistuksen vähäiseksi. Tulevaa pitkäsoittoa ajatellen juuri se kuuluisa riffikynä kaipaa todellista teroitusta tarpeellisten muistijälkien synnyttämiseksi. Kartta on kunnossa, nyt pitää vain säätää kompassi kohdilleen.

Kysymys: Kuinka laulajat voivat vetää näin vuosikausien ajan? Eikö tällaisesta oman kehon rankaisemisesta ole jälkiseurauksena kolme kurkkusyöpää?

7/10

Kappalelista:

1. Pit of Blood
2. Visions of Violence
3. Death
4. Cut Open

https://www.facebook.com/redeye.metal?fref=ts

Kirjoittanut: Miikka Tuovinen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy