Vuoden 2010 marraskuussa perustettu minnesotalainen yhtye Reflections toimittaa meille nyt toisen kokonaisen albuminsa ”Exi(s)t”, joka julkaistiin jo 22. lokakuuta. Kyseessä on siis nuori bändi, jossa on nuoria soittajia, mutta kokemusta poppoolta tuntuu löytyvän esitekstien perusteella paljon. Pojat ovat julkaisseet kahden vuoden yhdessäolon jälkeen jo ensimmäisen levynsä ja kiertäneet teitä niinkin mukavien bändien kuin Within The Ruins, Born Of Osiris ja After The Burial kanssa, mutta eivät tästä huolimatta ole nousseet (vielä) hirveän isoon maineeseen. Tuoko heidän seuraava levynsä heille kultaa? Se kuullaan nyt.

Levy alkaa ”Exit”-nimisellä introlla, joka avautuu rauhallisella sellojen ja viulujen tahdittamalla synkistelyllä, mutta biisin puolessavälissä meinasi jo paskat valahtaa housuun, sillä kappale räjähtää yhtäkkiä käyntiin bassorumpujen, rytmikitaroiden ja mukavan murinan tahdissa ja jatkaa näin loppuun. Alku vaikuttaa ainakin lupaavalta.

Seuraavat kaksi kipaletta ovatkin sitten pienehköjä pettymyksiä. Ilmeisesti heti levyn alkuun ei ole haluttu laittaa niitä oikeita taidonnäytteitä, sillä kappaleet ”Delirium” ja ”Vain Words From Empty Minds” eivät tarjoa muuta kuin varmaa runkutusriffittelyä loppuun asti parin kitarakikan säestämänä. Tässä vaiheessa tuntuu jo siltä, että levy lentää seinään, jos mitään monipuolisempaa ei ala kuulua.

Mutta sitten tulee kappale ”Bridges”, joka uskaltaa jo tarjota jotain vähän muuta. Perusjunttauksen lisäksi kuullaan kitaristien Charles Caswell ja Patrick ”Patty” Somoulay mieletöntä kitarakuviointia, ja noin puolenvälin tienoilla mennään jo vähän melodisempaan ja tunteellisempaan suuntaan. Dynasty Warriors -pelejä pelanneet voivat tämän kappaleen puolivälisoolosta havaita tietynlaisia yhtäläisyyksiä.

Seuraava kappale ”Lost Pages” sulattaa sitten viimeisenkin sydämen. Kappale on jotain aivan muuta, kuin aikaisemmin on kuultu, sillä se lähtee käyntiin peruskompilla, jatkaa siitä tajuttomalla mättämisellä ja uskaltaa loppua kohden tuoda mukaan pianon, puhtaat kitarat ja jopa pienen pätkän naislaulua, jonka toimittaa henkilö nimeltä Becka Graham.

Levyn loppuun asti joukko onnistuu tasapainottelemaan loistavasti raskaan mätön ja melodisen hempeilyn välillä, mikä toimii loistavasti. Ehdottomasti tästä poppoosta suurin plussa menee kitaristeille, joiden loistokasta työskentelyä voi seurata myös Youtuben kautta (http://www.youtube.com/watch?v=A59tv6cqkBc). Nämä kaksi virtuoosia eivät kuitenkaan jätä ketään varjoonsa, vaan antavat tilaa muillekin. Cam Murrayn rumpukuviot vaativat useamman vuoden harjoittelua, ja Francis Xayanan bassot pysyvät millintarkasti rumpujen perässä. Myös laulaja Jake Foster uskaltaa kokeilla rajojaan ja kokoaikaisen murinan sijaan menee aika ajoin vähän sinne melodisemman laulun puolelle.

Loppuun on vielä mainittava kappaleet ”My Cancer”, ”This House” ja ”Candle”, jotka todistavat loistavasti bändin monipuolisuuden ja osoittavat, että tämä poppoo osaa tehdä muutakin kuin rytkyttää vain soittimiaan raivokkaasti ja huutaa vähän siihen päälle.

Reflections uskaltaa seistä vahvasti omilla jaloillaan ja tuoda kuulijoille kuultavaksi juuri sitä, mitä soittajat itse haluavat tuottaa. Levyltä kuulee myös sen kuuluisan tekemisen meiningin. Tässä on ehdottomasti yksi tämän vuoden parhaimmista metallialbumeista, ja toivottavasti tämä yhtye tulee saamaan enemmän huomiota myös tällä mantereella tulevaisuudessa. Jos tykkäät vähän raaemmasta musiikista hempeän kuuloisilla melodioilla höystettynä, niin hanki ihmeessä tämä levy.

9/10

Kappalelista:
1. Exit
2. Delirium
3. Vain Words From Empty Minds
4. Bridges
5. Lost Pages
6. My Cancer
7. Candle
8. This House
9. Stories Through Storms
10. Exist

https://www.facebook.com/reflectionsmn

Kirjoittanut: Jussi Nurmi