Rehellinen ja viihdyttävä lukuelämys – arviossa K.K. Downingin muistelmateos ”40 vuotta Judas Priestiä – kitaristin muistelmat”

Erilaisia muistelmateoksia ja omaelämäkertoja tuntuu nykypäivänä putkahtelevan ilmoille jatkuvalla syötöllä, eikä ilmiö ole täysin ongelmaton. Turhan usein herää pohtimaan, onko moisille teoksille edes tarvetta, ja onko kulloinkin käsittelyssä olevalla hahmolla tarjota muutakin kuin kliinisesti läpikäyty aikajana elämän eri vaiheista. Näitä negatiivisia tuntemuksia ei kuitenkaan synny K.K. Downingin muistelmateoksen äärellä, sillä Judas Priestin perustajajäsenen ja yhtyeessä usean vuosikymmenen ajan kitaristina sekä biisintekijänä vaikuttaneen miehen elämä muodostaa jo lähtökohtaisesti kiinnostavan pohjan kirjalle. Eikä K.K. Downingin ja Mark Eglintonin yhteistyönä toteuttama “40 vuotta Judas Priestiä – kitaristin muistelmat” muuta mielipidettä suuntaan tai toiseen, sillä kitarasankarin elämä ja mietteet ovat ikuistettu paperille onnistuneella tavalla.

“40 vuotta Judas Priestiä – kitaristin muistelmat” on toteutettu mallikkaasti. Kirja etenee suurimmalta osin kronologisesti alkaen Downingin lapsuudesta ja käy sen jälkeen läpi kitaristin elämän merkittävimmät vaiheet vaikeasta lapsuudesta nuoruuden musiikkikokeiluihin, Judas Priestin noususta menestykseen aina siihen hetkeen, kun kitarasankari päätti jättää yhtyeen taakseen. Pientä jännitettä rakennetaan myös kirjaan upotetulla prologilla, joka pohjustaa yhtyeeseen 1990-luvun alkupuolella kohdistunutta oikeusjuttua. Bändiä suuresti rasittanut tapaus osoittautuukin keskeiseksi tapahtumaksi yhtyeen historiassa, joten tapahtuman nostaminen esille heti kirjan alussa palvelee hienolla tavalla draaman kaaren rakentumista.

Kirja on viihdyttävästi kirjoitettu ja sen sijaan, että kyseessä olisi erilaisten faktojen muodostama jatkumo, hyödyntää Downing enemmänkin pohdiskelevaa sävyä asioiden läpikäynnissä. Kirja ei yritäkään olla tarkka kuvaus vuosikymmenten sattumuksista, vaan siinä alleviivataan useaan otteeseen sitä seikkaa, että tapahtumat ovat yksinomaan Downingin muistikuvia asioista. Jos jotain asiaa ei muisteta tai siitä ei ole varmuutta, ilmaistaan se myös kirjan sivuilla. Opukseen tarttuessa on myös hyvä muistaa, että kyseessä on nimenomaan K.K. Downingin elämään keskittyvä teos, eikä tarkka Judas Priest -historiikki. Yhtye kulkee toki taustalla jatkuvasti, mutta esimerkiksi syväluotausta albumien taustoihin ei ole tarjolla, ellei niihin liity jokin herkullinen tarina, joka olisi varta vasten jäänyt kitaristin mieleen.

Downingin muistelmateos on miellyttävää luettavaa niin sisältönsä kuin kirjoitustyylinsä puolesta. “40 vuotta Judas Priestiä – kitaristin muistelmat” on kuitenkin epätasainen lukukokemus. Sen huomaa erityisesti Downingin pohdiskelujen aikana, jotka rikkovat välillä muuten soljuvasti etenevää kerrontaa. Kirjaa lukiessa huomaa selkeästi, että kesken muisteloiden on jokin asia noussut mieleen, ja siihen on sitten sen jälkeen syvennytty tarkemmin. Se on häiritsevää varsinkin sen takia, ettei lopputulosta ole pahemmin siloiteltu, vaan nuo ajatuskuviot on lätkäisty sellaisenaan kirjaan. Vaikka Downingin pohdiskelut ovatkin kirjan kiinnostavinta antia, jarruttavat ne ikävästi kirjan muuten sujuvaa rytmiä. Lisäksi epätasaisuus heijastelee siihen, miten syvällisesti mihinkin aihealueeseen tai aikakauteen uppoudutaan. Esimerkiksi Tim ”Ripper” Owensin ajanjakso Judas Priestin riveissä vie kirjasta vain vajaan kymmenen sivua. Vastaavaa kiirehtimistä ja epätasaisuutta on kirjassa yllättävän paljon, sillä joitain asioita käydään perusteellisemmin läpi ja osa mainitaan pelkästään sivulauseessa.

Epätasaisuutta kompensoi muistelmien sisältämä tietomäärä, sillä reiluun 270 sivuun on ahdettu vaikuttava annos informaatiota. Syitä Downingin eroamiselle Judas Priestistä valotetaan kiitettävästi ja siihen liittyen Downingin ja Tiptonin ongelmallista suhdetta käsitellään läpi kirjan. Myös vaikeat lapsuus- ja nuoruusvuodet käydään läpi niin rehellisesti ja raadollisesti, että moinen avoimuus herättää kunnioitusta. Downing muistelee elämänsä hyviä ja huonoja hetkiä sensuroimattomasti, mikä tekee kirjasta miellyttävällä tavalla henkilökohtaisen. On myös hienoa huomata, ettei kitaristi sorru mässäilemään muihin ihmisiin liittyvillä paljastuksilla. Esimerkiksi Halfordin väliaikaista lähtöä yhtyeestä käsitellään asiallisesti ja taustoja läpikäyden, mutta laulajan henkilökohtaiset motiivit jätetään repostelematta.

“40 vuotta Judas Priestiä – kitaristin muistelmat” on enemmän kuin pelkkä kirja. Downing pohtii elämäänsä ja sen ilmiöitä niin monelta kantilta, että syyt päätösten takana käyvät selväksi myös lukijalle. On hienoa, että Downing hyödyntää muistelmateostaan tuollaisten asioiden läpikäymiseen, sillä usein elämäkerrat ovat vain latteita faktajonoja, joissa ei näy lainkaan käsiteltävän henkilön kädenjälkeä. Downingin muistelmateos ei kärsi tuosta ongelmasta: “40 vuotta Judas Priestiä – kitaristin muistelmat” ei ole vain viihdyttävä lukukokemus, vaan siitä huokuu myös teoksen merkitys sen tekijälle. Ja se on aina hyvän muistelmateoksen merkki.

8½/10

Kommentit