Reilua vaihtoehtobluesrokkia Kokemäenjoen suistoalueelta – haastattelussa May Fielding

Satakuntalainen bluesrock -tulokas May Fielding on vastikään julkaissut ensimmäisen singlensä, Queen Bee. Pitkänlinjan muusikoista koostuva yhtye on vasta matkaansa alussa joten lienee syytä selvittää kuka on May Fielding ja millaista musiikkia hän soittaa. Kysymyksiä kysyttiin ja niihin Saatiin vastauksia bändin kitaristilta Tuomakselta sekä laulajalta Emmalta.

Kuka on May Fielding ja mistä tulette? Miten kuvailisitte bändiänne ja sen musiikkia?

Tuomas: Jos lähdetään ihan alusta liikkeelle, niin May Fielding on nuori nainen Charles Dickensin kirjassa The Cricket on the Hearth. Sieltä tulee siis yhtyeen nimi. Bändinä taas May Fielding on neljän satakuntalaisen muusikon muodostama kokonaisuus. Asutaan Satakunnassa Nakkila-Ulvila -akselilla, mutta treenataan Porissa. Kuvailisin bändiä innovatiiviseksi ja mielenkiintoiseksi; tai sitä se on ainakin näin soittajan näkökulmasta, toivottavasti myös kuulijoillekin. Meillä on alusta saakka ollut vahva visio tekemisestä, mutta se visio ei ole kuitenkaan mikään yhden suunnan ajatus, tai edes helposti selitettävissä. Mutta siihen liittyy ainakin vahva musiikillinen intensiivisyys, tunne, jota halutaan välittää. Tätä tunnetta ja dynamiikkaa pyrittiin myös äänittäessä korostamaan tekemällä asioita studiossa hieman eri tavalla.

Idea ja kipinä bändiin syttyi 70-luvun musiikin innoittamana, mutta missään vaiheessa ei olla haluttu jäädä kiinni minkään muun bändin tekemiseen, tai alkaa matkia muita. Meillä on yhtyeenä ja sen yksittäisillä soittajilla niin laajasti kokemusta erilaisista musiikkityyleistä, että väkisinkin vaikutteita tulee todella laajalta alueelta, ja hyvä niin. Alussa mietittiin, että pitäisikö bändin musiikkia kutsua jonkinlaiseksi uuden aallon bluesrockiksi, mutta se kävi nopeasti liian suppeaksi, joten tällä hetkellä kuvaillaan musiikkia sanoilla ”Alternative Rock with 70’s vibes”, se kertoo ehkä parhaiten mitä tällä hetkellä ollaan. Vuoden päästä se voi olla jotain muuta.

Keitä bändissä soittaa? Miten tutustuitte toisiinne? Kuinka kauan olette soittaneet yhdessä?

Tuomas: Bändiin kuuluu laulaja Emma, basisti Ville, rumpali Arttu ja kitaristi Tuomas. Meidän tuntemiset ja elämät kulkeekin pitkältä ajalta limittäin, mutta aloitetaan vaikka siitä, että minä ja Emma tutustuttiin vuonna 2011 Porin Anniksella ja alettiin niihin aikoihin tekemään musiikkia yhdessä, ja vuodesta 2012 ollaan oltu Hiidenhauta-yhtyeessä. Matkan varrella on ollut pari muutakin yhteistä, tosin melko lyhytikäistä yhtyettä, joissa kummassakin itseasiassa soitti Artun ja Villen aiemman yhtyeen bändikavereita.

Arttu ja Ville tuntevat jo yläasteelta, ja myöhemmin Porin Jazzeilla törmättyään päätyivät perustamaan ensimmäisen monista yhteisistä bändeistään. Arttu ja Emma on myös kotoisin samalta kylältä ja tietävät toisensa jo lapsuudesta. Samoin Emma ja Ville tuntevat toisensa reilusti yli kymmenen vuoden takaa. Monen mutkan kautta päädyttiinkin sitten perustamaan tätä bändiä, eli Emman kanssa oltiin puhuttu uuden ja oikeasti aktiivisen yhtyeen kasaamisesta, ja kun kuultiin Artun ja Villen aiemman bändin hajoamisesta keväällä 2021, lähdettiin välittömästi ns. ”haaskalle” kysymään uuden bändin perustamisesta.

Tavattiin sitten Porin Beer Hunter’sissa, mietittiin yhteistä suuntaa, ja sitten lähdettiinkin treenaamaan. Ekat treenit oli kesäkuun alussa 2021, vedettiin siellä Whole Lotta Lovea muutaman kerran ja alettiin tehdä omia biisejä. Reilu puoli vuotta ollaan siis vasta yhtä matkaa menty.

Haluan uutta luodessa kokea sen tietyn fiiliksen, että nyt tehty juttu on hyvä. Haluan tehdä sellaista musiikkia, jota itsekin kuuntelisin

Mistä saatte inspiraation biisien tekemiseen? Kuka kappaleita säveltää vai syntyykö musiikki yhteisvoimin?

Tuomas: Biisien musiikilliset teemat ja ideat löytyy sieltä tutusta, ainakin tähän saakka, ehtymättömästä mielikuvituksen lähteestä. Soitan paljon kotona kitaraa, lähinnä tarkoituksena uuden luominen; ja kun löytyy se tunne, voi jokin pieni ideakin johtaa biisin syntyyn. Tykkään tehdä riffivetoisia juttuja ja aika usein löydän itseni sellaisia etsimästä. Olen tehnyt biisejä oikeastaan niin kauan kuin olen kitaraakin soittanut ja suurin inspiraation lähde on tunteessa; haluan uutta luodessa kokea sen tietyn fiiliksen, että nyt tehty juttu on hyvä. Haluan tehdä sellaista musiikkia, jota itsekin kuuntelisin. Ehkä siinä on vähän sellainen ajatus, joka on monelle suomalaiselle vieras, tai on ainakin ollut: ettei omaa tekemistä saa kehua. Itse ainakin haluan olla tyytyväinen tekemääni, ja jo tehdessä haluan saada sen fiiliksen, että se on hyvä. Vaikka voihan tosin sen jälkeen mennä vielä moni asia pieleen ja lopulta se biisi ei olekaan enää niin hyvä kuin alussa kuvitteli.

Mutta kysymykseen vielä, eli tällä hetkellä biisit on syntyneet mun säveltämien ideoiden pohjalta, ja niitä aletaan lyödä treeniksellä kasaan. En siis lähde kotona säveltämään valmista biisiä rumpuineen ja lauluineen, vaan sävellän kitaralla jonkinlaisen aihion, soitan yksinkertaiset bassot ja lisään jonkinlaiset rummut vielä päälle. Sen verran me siis demotetaan biisejä, sen jälkeen kaikkeen saa koskea ja kaikkea saa parannella ja muuttaa, ja usein niin treeniksellä tapahtuukin kun sovitetaan ja soitetaan. Laulumelodioita en sävellä ollenkaan, vaan ne on ainakin pääasiassa Emman vastuulla, koska myös sanoitukset on Emman kynästä.

Emma: Mulla on aina ollut vilkas mielikuvitus, ja ideoita sinkoilee korvista välillä niin paljon, etten pysy niiden perässä! Inspis tekstiin tulee yleensä joko sieltä, tai sitten jostain syvällisistä keskusteluista ystävien kanssa. Mua inspiroi valtavasti ihmiset mun ympärillä; niin hyvässä kuin pahassakin. Yleensä kun Tuomas soittaa mulle uuden biisin demon, mulle tulee siitä jonkinlainen tunne tai ajatus, ja alan nähdä sen ikäänkuin elokuvana päässäni. Sitten kirjoitan äkkiä siitä jotain pääkohtia muistiin, etten unohda, ja kokoan sanoituksen kasaan. Meditointi auttaa hirmuisesti pääsemään luovaan tilaan, josta sanoituksetkin tulevat.

Olette juuri julkaiseet ensimmäisen singlenne. Mistä Queen Bee kertoo?

Emma: Queen Bee kertoo aika pitkälti ihmisenä kasvamisesta ja oman voiman löytämisestä. Se kertoo myös siitä, miten menneisyyden haamuja ei pääse pakoon, jos niitä ei kohtaa. Vain kohtaamalla pelkonsa voi tulla eheäksi omaksi itsekseen. Menetin muutama vuosi sitten yhden elämäni rakkaimmista ja tärkeimmistä ihmisistä, ja sen jälkeen minusta on poistunut paljon pelkoa ja epävarmuutta. Tykkään pohtia usein tosi diippejä juttuja elämästä, kuolemasta ja kaikesta siltä väliltä, joten luonnollisesti myös tekstini ovat sitä kaliiberia!

Oliko koronalla vaikutuksia kappaleiden syntyyn ja miten hoiditte treenit kun pandemia kuritti Satakuntaa?

Tuomas: Koronalla ei oikeastaan ollut meihin kovinkaan suurta vaikutusta. Treeneihin mentiin säännöllisesti ja pyrittiin pitämään toiminta sen puolesta mahdollisimman normaalina. Tosin mehän aloitettiin soittaa yhdessä vasta kesäkuussa 2021, niin korona oli jo yli vuoden ajan Suomessa ja Satakunnassa ollut. Oikeastaan se suurin vaikutus oli siinä, että kuviteltiin lähtevämme nopeammin keikoille, mutta jo syksyllä tajuttiin, ettei se tule onnistumaan. Päätettiin sitten hieman uudenlaisesta strategiasta ja loppuvuodesta käytiin äänittämässä Jerkka Perälän johdolla kaksi kappaletta, joista toinen on nyt julkaistava ”Queen Bee” ja toinen näistä luultavimmin maaliskuussa julkaistava ”Wind in your hair.” Jerkka ohjasi ja kuvasi myös musiikkivideon tähän ja loi tyhjästä vielä kansikuvankin biisille.

Nyt on suunnitelmissa myös mahdollisimman pian päästä uudelleen studioon ja kuvata keväällä myös toinen video. Tämä kaikki olisi varmaan ilman koronaa mennyt eri tavalla.

Tullaanko teitä näkemään myös keikoilla?

Tuomas: Meidät tullaan ehdottomasti näkemään keikoilla, se on asia jota ollaan alusta asti puhuttu ja siihen tähdätty.

Lisää uutta materiaalia tullaan tämän vuoden aikana julkaisemaan ainakin monen biisin verran!

Minkälaisia tavoitteita teillä on? Koska voidaan odottaa kokonaista albumia?

Tuomas: Tavoitteita voi asettaa lopulta ihan niin korkealle kuin kehtaa, enkä tässäkään tilanteessa niitä kovin matalalla viitsi pitää, vaikkakin haluan pitää jalat maassa myös niiden suhteen. Sellaista näpertelyä on ihan tarpeeksi olemassa, joten kyllä meillä tavoitteet on saada tehdä paljon uutta musiikkia, videoita, keikkoja, kiertueita, ja ennen kaikkea saada oma fanikunta, joka nimenomaan diggaa meidän tekemisestä ja musiikista.

Ei tässä mitään ”olla maailman suurin rokkibändi” -fantasioita varmaan kellään ole, mutta kyllä pidän realistisena sitä, että voitaisiin olla olemassa kauan ja saada tehdä sitä mitä halutaan ja mistä pidetään. Meillä olisi tällä hetkellä varmasti kasassa jo levyllinen materiaalia, mutta koska lähtökohdat tekemiselle on ollut niin moninaiset ja laajat, ajattelen, että levystä voisi tulla melko rikkonainen. Ja koska itse arvostan levykokonaisuuksia, niin voisin sanoa, että sellainen tulee sitten, kun meillä on levyllinen yhtenäistä materiaalia, joka kannattaa julkaista albumina. Ja toivon mukaan se tapahtuu myös hyvän julkaisijan kautta, vaikka olenkin viime aikoina alkanut yhä enemmän arvostaa omaehtoista julkaisutoimintaa ja tekemistä. Jää siis nähtäväksi, mutta lisää uutta materiaalia tullaan tämän vuoden aikana julkaisemaan ainakin monen biisin verran!

May Fielding

Emma Keskimäki

Ville Vuorinen

Arttu Leppänen

Tuomas Keskimäki