”Reippaasti ranttaliksi” – klassikkoarviossa 40-vuotias FEAR-debyytti ”The Record”

Yhdysvaltain länsirannikon hardcore punkin merkityksellisimpiin edelläkävijöihin lukeutuu Los Angelesissa vuonna 1977 perustettu FEAR. Yhtyeen kokoonpanoon kuuluivat vuonna 1982 sen keulahahmo, laulaja-kitaristi Lee Ving, kitaristi Philo Cramer, basisti Derf Stratch ja rumpali Spit Stix.

Yhtye ponnahti laajemman yleisön tietoisuuteen vuonna 1981 ilmestyneen, Penelope Spheerisin ohjaaman, rämäpäisen ”The Decline Of a Western Civilization” -dokumenttielokuvan myötä. Osana elokuvaa yhtye heitti varsin kyseenalaisia ja kohahduttavia piirteitä sisältäneen minikeikan. Dokumentin kautta yhtye tuli mm. ”The Blues Brothers” -leffasta tunnetun John Belushin tietoisuuteen.

Belushi pyysi yhtyettä esiintymään livenä tuolloin tuoreeltaan houstaamansa ”Saturday Night Live” -viihdeshown Halloween-jaksoon. Kiitos kaveripunkkareidensa, Minor Threatin Ian MacKayen, Negative Approachin John Brannonin, The Meatmenin Tesco Veen sekä Cro-Magsin Harley Flanaganin ja John Josephin suopean avustuksen, FEAR tarjosi erään kaikkien aikojen kaoottisimmista televisioiduista spektaakkeleista.

Alunperin ohjelman tuottajat halusivat kieltää slam-dancer -ryhmän esiintymisen, mutta Belushi sai heidät vakuutettua siitä, ettei mitään käy, jos hän on paikalla valvomassa tilannetta. Tuskinpa Belushikaan tiesi, mihin lupautui. Niinpä FEAR laittoi New Yorkin Manhattanin Rockefeller Plazalla livenä kuvatussa viihdeshowssa ranttaliksi.

Kolmen ja puolen biisin ja reilun kymmenen minuutin aikana punkkariposse ehti toteuttaa itseään, eli riehua ja turmella Rockefeller Plazan TV-studion kalustoa. Yhtye ehti esittää kokonaisuudessaan raivokkaan tarttuvat, tuolloin vielä tulevan debyyttialbumin biisit. Setissä kuultiin myöhemmin Soundgardenin coveroima ”I Don’t Care About You”, newyorkilaiselle studioyleisölle ”It’s good to be back in New Jersey” -kuittailua edeltänyt tykitys ”Beef Bologna” ja kiistatta aikaansa sidottua ahdasmielisyyttä kuvastanut, mutta toisaalta huvittavaksi kääntyvä ”New York’s Alright If You Like Saxophones”.

Debyyttialbumin avausraidan ja ehkä kokonaisuuden kovimman vedon ”Let’s Have A Warin” live-esityksen intron aikana tapahtuneen kurpitsanmurskaamistilanteen myötä suora lähetys katkaistiin ohjaajien toimesta. Kyseessä oli kahdesta tapahtuneesta kerrasta toinen, jolloin SNL jouduttiin keskeyttämään ohjelman yli 40-vuotisessa historiassa. FEAR:in perään lähti 20 000 dollarin lasku studion rikotusta pianosta, kuvausvälineistöstä, turmelluista lavasteista ja suorassa lähetyksessä aiheutetusta sekasorrosta.

Saturday Night Live -performanssin jälkeen useampi yhdysvaltalainen rock-klubi kieltäytyi ottamasta FEAR:ia soittamaan tappeluiden ja mellakoiden pelossa. 16.5.1982 julkaistu ”The Record” sai kuitenkin valtavasti boostia yhtyeen kohumaineesta. Albumi äänitettiin Los Angelesin Sound City Studiosilla Reo Speedwagonin, Village Peoplen ja Rick Springfieldin kaltaisten AOR-artistien tuottajana aiemmin tunnetun Gary Lubow’n hoteissa joulukuussa 1981.

Edellämainittujen kappaleiden lisäksi ”The Recordin” kirkkaimpien onnistumisten joukkoon kuuluu Vingin tymäkällä alkuhuudatuksella käynnistyvä kaupunkielämän rappiollisuuden ylistys, mm. Billy Milanon (S.O.D.) legendaarisen crossover-yhtye M.O.D.:n coveroima ”I Love Living In The City” ja Yhdysvaltain imperialistista sotapolitiikkaa kärkkäästi arvosteleva, metallisävytteisellä kertosäeriffillä käynnistyvä ”Foreign Policy”. Megadeth julkaisi oman versionsa kappaleesta Grammy-palkitun, vuoden 2016 albuminsa ”Dystopian” rajoitetun eurooppalaispainoksen bonusbiisinä.

Guns N’ Rosesin ja Velvet Revolverin Duff McKaganin kokoamalle kaikkien aikojen kymmenen parhaimman punkkibiisin listalle ”The Recordilta” yltää puolestaan kolkosti kolisteleva, post-punkia ja proto-industrialia sekoittava ”We Destroy The Family”. Kyseinen kappale on albumin selkein tyylillinen irtiotto kipakasta, mutta hienoja melodioita sisältävästä ’82-punkista. Lisäksi mainitsemisen arvoista on se, että ”The Recordin” uhmakas avausraita ”Let’s Have A War” päätyi lopulta kulttielokuva ”Repo Manin” soundtrackille ja myöhemmin coveroituna Toolin James Maynard Keenanin toisen yhtyeen A Perfect Circlen ”eMOTIVe”-albumille.

Albumin kiertueen päätyttyä Ving potki kanssaan toisen jäljellä olleen perustajajäsenen Stratchin pois yhtyeestä ajauduttuaan tämän kanssa riitoihin. Vuonna 1983 yhtyeen vakituiseksi basistiksi Ving valitsi nuoren Flean aikaa ennen Red Hot Chili Peppersiä. On myös huomion arvoista, että Nirvanan edesmennyt keulamies Kurt Cobain listasi aikanaan ”The Recordin” 50 kaikkien aikojen suosikkialbumiensa listalle.

Reilua vuosikymmentä myöhemmin ”The Recordin” julkaisun jälkeen vuonna 1996 Lee Ving päätyi Megadethin Dave Mustainen pyynnöstä laulamaan industrial-punk-projektinsa MD.45:n debyyttialbumin ”The Cravingin” alkuperäiselle versiolle. Uudella vuosituhannella Dave Grohl puolestaan haastatteli Lee Vingiä 2012 ohjaamaansa ”Sound City” -dokumenttielokuvaansa aiheena ”The Recordin” äänityssessiot.

Vuonna 2012 FEAR äänitti debyyttialbuminsa uusiksi modernimmilla soundeilla, vaimeammalla vimmalla ja ikämiesten otteilla, mutta suurella sydämellä. Nyt albumin 40-vuotisjuhlan kunniaksi FEAR puuhaa massiivista, uudelleen masteroitua boksijulkaisua alkuperäisestä debyyttialbumistaan ennenjulkaisemattomilla demoilla ja liveversioilla höystettynä. Boksin lisäksi juhlavuoden kunniaksi on luvassa FEAR:in uran kattava dokumenttielokuva.