Rennolla asenteella tehty pienjulkaisu ei kuulosta todellakaan heikolta tekeleeltä – arviossa Metallijate-yhtyeen ensimmäinen ep-teos

–yhtyeestä tuttujen Mikko Heikkilän ja Ville Mussalon rakentama sivuprojekti Metallijate on lähtenyt nopeasti liikkeelle. Vuonna 2018 syntyneen sivutuotoksen tavoitteena on suoltaa rennosti sanomaa ja soitantaa tuttuun raakamaiseen tyyliin. Projektin vahvistukseksi hyppää vielä mukaan Crimson Sunin rumpuekspertti Antti Rantavuo, jolloin on aika laittaa hihat heilumaan. Yhteistyön saatossa on syntynyt projektin ensimmäinen julkaisuvapaamuotoinen ep.

Kolme näppärästi tekaistua teosta vaikuttavat ensikuuntelulla todella räväkältä ja vahvalta. Jopa jossain määrin Carcassilta. Hauskaa on sinällään sekin, että yhtyeen mainostama ”rennolla asenteella suoltamat” kappaleet eivät tunnu tai kuulosta siltä. Ei todellakaan! Kaikki vaikuttavat päällisin puolin siltä, että näiden sävellysten parissa on käytetty paljon aikaa ja vaivaa.

Riffit ja sovitukset ovat jälkenä hyvin laadullista antia. ”Kuoleman raiteilla” käynnistää pienjulkaisun sulosävelet, jonka seurauksena paluuta ei ole entiseen. Meno ei todellakaan kuulosta ”rennolta”, vaan väkevältä, jonka teho nousee nousemistaan usean uudelleen kuuntelukerran jälkeen. Erityishuomio kiinnittyy julkaisun viimeisen kappaleen ”Pieni surullinen Maailma” loppupuolella olevaan nopeaan melodiseen osuuteen, joka hyvin ironisesti hypnotisoi kuulijan täysin. Lyhyelle, mutta vahvalle ja toimivalle kohdalle täytyy todellakin nostaa hattua.

On paha sanoa mitään suurta moitittavaa kyseisestä pienjulkaisusta. Ehkä harmikseen voi vain sanoa, että kaikki hyvä loppuu nopeasti. Tätä olisi voinut enemmänkin kuunnella, mutta täytyy tyytyä tällä kertaa kelausnappiin. Jos Metallijate tulee julkaisemaan jossain vaiheessa kokopitkän, jonka taso on samaa luokkaa mitä tämä ep, niin odotukset ovat kyllä korkeat.

9/10

Kappalelista:

1. Kuoleman raiteilla
2. Vainaja
3. Pieni surullinen Maailma

Metallijate Facebook

Kirjoittanut: Sami Elamaa

Kommentoi julkaisua