Reprisal Scars

Reprisal Scars on Suomen Jyväskylästä kotoisin oleva viisihenkinen thrash metalli -yhtye, jolta ilmestyi hiljattain uusi demo nimeltä ”Dead End Road”. Otimme levyyn liittyen yhteyttä yhtyeen kitaristiin Joonas Paanaseen, joka kertoi meille hieman demon teosta sekä valotti hieman tarinaa yhtyeen takaa.

reprisalscars.jpg

Terve. Näin alkuun voisitko hieman esitellä itseäsi ja muita Reprisal Scarsin jäseniä. Mitäs Reprisal Scarssin leiriin tällä hetkellä kuuluu?

Joonas Paananen: No tervehdys vaan! Reppanoihin kuuluu Teemu Kupari – Vokaalit, Tuomas Kumpulainen – Basso, Ville Halonen – Rummut, minä, Joonas Paananen – Kitara ja uutena miehenä Mikko Tuliniemi – Kitara. Opetellaan tässä juuri kappaleita Mikon kanssa koska miehellä on jo 21.2 ensimmäinen keikka meidän riveissä Jyväskylän Freetimessä.

Hieman alkuun historiastanne. Miten yhtye sai alkunsa? Mistä ammennatte musiikilliset vaikutteenne?

Joonas Paananen: Yhtye sai alkunsa 2003 Tanssisali Lutakon narikasta. Alkuun nelimiehisenä porukkana alettiin tekemään jonkunsortin heviksi luokiteltavaa meteliä. Vaikutteet varmaan suurimmaksi osaksi tulee tuolta naapurimaasta.

Soitat itse kitaraa yhtyeessänne. Kerrohan meille hieman historiastasi kitaran parissa? Mistä kaikki sai alkunsa ja mitkä olivat itsellesi ne suurimmat kitara sankarit, kun aloitit soittamaan?

Joonas Paananen: Aloitin kitaraa soittamaan vasta joskus 15-vuotiaana. Tunteja en erityisemmin ole ottanut missään virallisesti, mutta Heikki Paananen (Random Eyes) on auttanut ja opettanut todella paljon vuosien varrella. Teoriaa olen itse opistellut aika vähän. Perusasiat tullut opeteltua. Suurin syy varmaan oli itselleni tarttua kitaraan Metallica, niinkuin monelle muullekkin. Mutta tänä päivänä katson aika paljon ylöspäin Aleksi Laihoa, Steve Vaita, Jack Wyldeä ja kaikkia niitä muita sataa miljoonaa kitaristia, ketkä on niin vitusti paljon parempia kuin minä.

Teiltä ilmestyi juuri uusi demo nimeltä ”Dead End Road”. Kertoisitko meille hieman demon teosta. Kuka teillä yleensä kirjoittaa lyriikat / kappaleet ja mikä on teille se ”tyypillisin” tapa kirjoittaa uusi kappale?

Joonas Paananen: Itse olen ollut päävastuussa noista kaikista biiseistä aina. Santtu tuli mukaan vasta ideoineen studiossa ja on sen vuoksi merkitty biisien tekijäksi minun rinnalle. Santtu sovitteli kitarajuttuja lennosta aika paljon ja teki sekä muutti juttuja todella paljon parempaan päin. Santtu myös soitti suurimman osan kaikista kitaroista, kun ittelläni oli sopivasti jännetupen tulehdus päällä studioon mentäessä. Studiossa tuli kyllä jostain syystä stressattua ihan vitusti. Nukuin tuona viitenä päivänä jonkun viistoista tuntia yhteensä. Donea kun mentiin tekemään, niin visio kokonaisuudesta oli selvä. nyt ei ihan, kuin tuo ”Color of Violence” päätettiin ottaa vielä viime metreillä mukaan, vaikka olin jättämässä sitä pois.

Lyrikat on kanssa aika pitkälle ollut minun vastuulla, mutta isoveljeni Janne on kirjottanut parille aikasemmalle demolle yhdet biisit ja ”Dead End Road”:n aloitus kappaleen ”Resurrected” on hyvän ystäväni Sakari Hytösen teksti. Ollaan käytetty aina introna keikoilla painajainen elm streetillä- tunnaria ja olen Sakarin kanssa vanhojen kauhuelokuvien suuri ystävä. Soitin Sakarille joskus, että nyt tarviis Freddystä tai Jasonista sanat, että kaljaa on tuutko tekee. Sitten laitettiin pyörimään Jason vs. Freddy leffa ja kirjotettiin molemmista hienoista hahmoista yhdet tekstit ja ryypättiin. Jason pääsi sitten tällä kertaa mukaan.

Nyt tehtiin niin, että Teemulla on pieni kotisudio, niin aina kun oli riffi valmis, menin sen luokse ja se äänitettiin se. Siinä samalla oli helppo ideoida jatkoa yms. sovitus juttuja miettiä. Kappaleet ”Color of Violence” ja ”Blinded Eyes” on kirjoitettu yhdeltä istumalta Teemun olohuoneessa. Siis eri kerroilla. Olisikohan mennyt noin vartti per kappale.

”Dead End Road” demolla on kappale, joka kertoo Jason Voorhesista. Mistä yleensä ammennatte ideat lyriikoihin?

Joonas Paananen: No sitä perus hevipaskaahan se on. Minä kuvasta kerrottuja tarinoita vitutuksesta. Parisuhde veisuja olen yrittänyt välttää, mutta aina niitä on yksi tullut kirjoitettua per demo. En pidä itseäni mitenkään hirveän hyvänä tekstien kirjoitajana, mutta muutamia onnistuneita on tullut.

Katsotko paljon kauhuleffoja? Mikä on suosikkisi?

Joonas Paananen: Katson aika paljon. Perjantai 13 leffat on helvetin hyviä ja samoin Painajaiset Elm Streetillä toimii. Uusista ehdottomasti Saw – leffat on aika onnistuneita. Klassikoista Omenit ja Rosemaryn painajainen on hienoja elokuvia. Alienitkin tuli juuri katsottua, jos niitä kauhuleffoina voi pitää, ja ekathan oli pirun hyviä.

Jos vertaat Dead End Roadia teidän edelliseen ”Done Is Done” demoon, mitkä ovat ne suurimmat musiikilliset erot näissä demoissa? Millä osa-alueella koet, että olette kehittyneet eniten?

Joonas Paananen: ”Dead End Road” on aika paljon raskaampi kokonaisuus. Pudotimme vire drop C:hen ”Dead End Road”:lla ja biisit on enemmän triolipohjaisia kuin mitä aikaisemmin. Kyllä kokonaisuutena ajatellen riffeissä on enemmän ideaa ja uudet biisit on rumempia kuin aikaisemmat. Tosin laulajan vaihdon syy oli uusi, raskaampi materiaali.

Suomi on tunnettu metallistaan ja monet nimeävätkin Suomen maailman ”metalli maaksi”. Mitä Suomalaisia metalli yhtyeitä itse arvostat eniten?

Joonas Paananen: No arvostan aika paljon eri bändejä, mutta jos jotain pitää mainita niin, Diablo, Children of Bodom, Swallow the Sun nyt varmaan on sellaisia mitkä ensimmäisenä tulee mieleen. On hienoa miten Swallow The Sun on vienyt esim. Jyväskylää kartalle. Diablon kohdalla ihmetellyt jo pitkään, miksi helvetissä ei ole ulkomaan ovet auennut aikaisemmin. Children Of Bodom on taas avannut metallisemmalle musiikille ne ovet kiertämällä jo vitun monta vuotta ympäri maailmaa. Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaushan teki kiistatta suomenkieliselle raskaalle musiikille paljon.

Vuonna 2008 tulee jälleen ulos liuta kovia metalli levyjä. Mitä levyjä itse odotat tällä hetkellä eniten?

Joonas Paananen: Children Of Bodomin sekä Diablon uusia albumeita.

Suunnittelette maailman kiertuetta. Kenen kanssa haluaisitte kiertää ja missä kaikkialla haluaisitte soittaa?

Joonas Paananen: The Haunted / Hypocrisy / Slayer kolminaisuus akseli olisi aika hieno. Eurooppaan olisi todella hienoa päästä ja samoin Japani olisi hienoa kokea, mutta eipä nuota nyt tule mietittyä. Sanotaan, että vaikka Ouluun ois mukava päästä :D

Kiitokset haastattelusta ja onnea tuleville keikoille. Viimeisiä viisaita sanoja?

Joonas Paananen: ÖRPSISTÄ VAAN! ja tissit.

Kommentoi julkaisua